Haluan aloittaa sanomalla että raskaus ON iloinen asia. Ihan oikeasti on, vaikka me kärsimme lapsettomuudesta. Toisen raskaus ei ole meiltä pois. Raskaudessa ja raskaana olevissa naisissa on ihan muut jutut jotka ärsyttävät. Tämän postauksen ansiosta tulen saamaan kymmenen kiloa paskaa niskaan, mutta olkoot koska tämä aihe on ärsyttänyt minua jo vuosia.
Aloitetaan siitä itse plussaamisesta. Ensinäkin raskaustestien tulkitseminen. Onko siinä haamu? No helvetti en tiiä, himotestaajille on olemassa ihan oma ryhmä facessa joten kysy sieltä. Loogisin vaihtoehto olisi tietty odottaa pari päivää ja testata uudestaan, mutta no, en lähde neuvomaan. Itse plussaaminen on iloinen asia pariskunnalle, iloinen asia minunkin mielestäni mutta se että joku toinen lisääntyy ei mullista mun maailmaa millään tavalla. Tulevat äidit odottavat kukkia, onnittelukortteja ja tähdet taivaalta. Itse olen kerran saanut kukkakimpun raskaana olevalta kaverilta joka ojennettiin mulle melko agressiivisella tavalla. ”Ihan muuten vaan toin sulle”. Joo kiitos, sarkasmi paistaa Lappiin saakka. Kuten sanoin, toisen raskaus ei ole meiltä pois, mutta se ei myöskään vaikuta mun elämään joten miksi se kutittaisi mun persettä siihen pisteeseen saakka että jaksaisin hypettää asiaa monta kuukautta. Tästä projekti etenee, näytetään ultrakuvia ja minun pitäisi ihan pokkana sanoa että ”onpa söpö” tai ”ihan sun näköinen”, vaikka ne kaikki näyttävät täysin samalta.
Uniikki lumihiutale joka päätti lisääntyä
Odotetaan erikoiskohtelua joka ikiseltä ihmiseltä joka maan päällä oleskelee. Jonossa pitäisi saada etuilla, koska raskaus. Mieltä pahoitetaan joka ikisestä asiasta, koska hormoonit. Hirveä rääkyminen koska joku ei avannut rouvalle ovea, vaikka hän on raskaana. Ilmeisesti raskaus tarkoittaa täyttä uusavuttomuutta joka ikisellä sektorilla. Vaaditaan mieheltä mitä ihmeellisimpiä juttuja, koska ”minä olen raskaana. Kannan aarretta”. Jalkahierontaa, jalkojen sheivaamista, pizzaa keskellä yötä koska ”kauheat raskaushimot”. Ihan oikeasti, kuka aikuinen ihminen ei jaksa odottaa aamuun saakka sen helvetin pizzan kanssa ja keksiä jotain muuta syötävää 03:32. Mutta onhan se söpöä, kun Börgebertil käy hakemassa pizzan aamuyöllä. Paitsi että ei. Se olisi söpöä jos Börgebertil toisi jotain herkkuja kotiin ihan itse, ilman käskyttämistä ja kyykyttämistä. Se on asia erikseen.
Andreas on usein hehkuttanut miten hän kyllä tuo mulle mitä tahansa keskellä yötä sitten kun olen raskaana. Hän elää siis siinä luulossa että joka ikinen raskaana oleva nainen heräisi keskellä yötä ja on PAKKO SAADA juuri sitä yhtä asiaa just nyt! Ei. Andreas herää 6:00 joka arkiaamu, en ikinä vaatisi häneltä sellaista. Hormonit tekevät kyllä kepposia, sen tiedän, mutta kyllä aikuinen nainen pitäisi osata hallita niitä omia tunteita edes jonkun verran. Itke sitten hysteerisesti mainoksille jos haluat, mutta kerro meille muille että se johtuu niistä hormoneista. Rajansa kaikella.
Huomion keskipisteenä vähintään 9 kuukautta
Raskaus kestää yleensä 9 kuukautta. Koko sen ajan puhutaan pelkästään siitä raskaudesta. Vaikka oikeasti meitä muita ei kiinnosta. Tähän tarkoitukseen on olemassa vauvaryhmiä. Ihmiset raskaana olevan naisen ympärillä saattavat mennä kihloihin tai ostaa talon, valmistua, saada uuden työn tai jotain muuta isoa. Asioista ei keskustella. Ei, puhutaan pelkästään siitä aarteesta mikä siellä masun sisällä kasvaa. Minä minä minä ja mun vatsa. Noin raskauden puolessa välissä alkaa valittaminen ja tähän haluan sanoa että kyllä, raskaus on rankkaa. Tiedän kyllä, mulla oli Bellen kanssa kaikki mahdolliset vaivat paitsi diabetes ja myrkytys. Olin saikulla rv13 lähtien. Silti en odottanut saavani sääliä, enkä erikoiskohtelua. Purkasin mun tunteita ja vitutusta täällä blogissa enkä mun ympärillä oleviin ihmisiin.
Toinen asia joka minua pännii on että valittaminen kyllä luonnistuu, mutta asioiden eteen ei tehdä mitään. ”MULLE TULEE RASKAUSKILOJA IHAN HELVETISTI!!!” ja kaksi minuuttia myöhemmin istutaan pulla suussa koska ”syön kahden edestä”, mitä et muuten edes tee. Valitetaan miten rinnat menevät pilalle, vaikka tämä asia on ollut tiedossa. Odota sitten maidonnousun ja imetyksen jälkeen, sitten vasta roikkuukin! Hysteerisesti pitäisi pistää koko kämppä uuteen uskoon, koska pesänrakennus, mutta siinä samalla valitetaan väsymystä. Josta muuten ollaan valitettu jo viimeiset puoli vuotta. Helvetin loogista ettenkö sanoisi. Koko kämppää pitäisi muutenkin tehdä lapsiystävälliseksi heti. En tiedä missä vaiheessa te luulette että lapsi lähtee liikkeelle, mutta se ei tapahdu ihan heti kun kotiudutte synnäriltä.
Sori, en pysty, olen raskaana
Laiskuus, saamattomuus sekä tekosyyt ovat asioita joita en kestä. Yllättävän moni raskaana oleva nainen omaa nämä kaikki kolme asiaa heti plussaamisen jälkeen. En voi siivota, koska olen raskaana. En voi tehdä ruokaa, koska olen raskaana. En edes ole varma osaanko hengittää omin voimin, koska olen raskaana. En voi nostaa asioita lattialta, koska olen raskaana. Viikkoja on kasassa jo seitsemän. Ihan oikeasti, käyttäkää vähän mielikuvitusta ja yllättävän moni asia luonnistuu. Diagnooseja keksitään ihan omin päin, koska sääli. Jos oksennat pari kertaa ennen rv13 niin se ei ole aamupahoinvointia. Se on selkeä hyperemeesi. Itse oksensin plussaamisesta synnytykseen saakka. Päivittäin. Sain hyperemeesi diagnoosin joskus rv20 jälkeen. Mullistiko diagnoosi mun elämää millään tavalla? Ei. Saikkupaperilla oli eri koodi. Ei sen erikoisempaa.
Eikä siinä, olen itsekin saanut erikoiskohtelua Andreakselta lapsettomuushoitojen aikana. Hän on hoitanut suurimman osan kotitöistä jos mulla on ollut migreeni ja esimerkiksi punktion jälkeen, kun oli kipuja. Olen saanut kukkia ja herkkuja. Arvostan sitä valtavasti ja apu on ollut kultaakin kalliimpaa, MUTTA en missään vaiheessa ole vaatinut häneltä mitään.
Raskaus ei ole sairaus, mutta hyperemeesi on. Raskauden mukana voi tulla terveyteen liittyviä ongelmia, jopa hengenvaarallisia ja joillekin raskausaika ei todellakaan ole helppoa. Sen takia vaivoja ei pitäisi suurentaa ja liiotella. Ensinäkin se vituttaa meitä, joilla oikeasti on vaikea raskaus takana. Jonka raskausaika oli pelkkää piinaa, sairaalassa ravaamista ja pakkovuodelepoa. Joilla synnytys ei mennyt yhtään miten piti ja jotka vietti alkutaipaleen sairaalassa keskosen kanssa. Meitä joilla mikään ei mennyt putkeen. Te syötte meidän uskottavuutta. Yrittäkää nauttia raskaudesta ja arvostakaa sitä. Se on ollut teidän oma valinta.
Onneksi yli puolet raskaanaolevista naisista ovat tosi mukavia eivätkä kuulu näihin edellämainittuihin. Mitkä asiat ärsyttävät teitä? 😀
Kommentit (56)
Loistava postaus! Eksyin tänne, kun yritin googlata muita, joita vituttaa raskaushormoneista jauhaminen. Oon itse puolessa välissä raskautta ja en oo erityisemmin nauttinut raskaudesta, koska erinäistä ärsyttävää ja elämää haittaavaa oiretta on riittänyt. Sit kuitenkin heti, jos kerron, että vähän vituttaa elämä tällä hetkellä, niin keskustelukumppani tarjoaa raskaushormoneita vastaukseksi. Että ikään kuin mun tunteet ei voisi enää johtua mistään muusta kuin jostain hormonitasojen muutoksista?? Oon käynyt ivf-hoidot läpi ja se oli mun mielestä varsin mukavaa aikaa, joten tuskinpa mä hirveen herkkä hormoneille oon… Ja lisäksi kuka mies kehtaisi ikinä käyttää hormonitasojaan käyttäytymisensä puolustuksena? ”En muuten olisi näin k-päinen, mut ku mun testosteronitasot on vaan niin korkeat”
Ymmärrän kyllä aivan 100%:sti. Itse olen ollut 17kk sairaana, ja siinä välissä olin raskaana. Yskin 7kk koko raskaus aikana ja ramppasin sairaalassa ja tkssa milloin minkäkin asian – oikean, asian kanssa. Vauvalle ennustettiin vaikka ja mitä sairauksia. Minulle puhkesi astma ja allergia raskaus aikana ja kaiken kruunasi loppu raskaudesta erittäin paha raskausmyrkytys, proteiinit nousi 7g ylikin. Verenpaine luokkaa 165/110, normaali 110/50. Vuodelepoa kuukausi sairaalassa ja keskosemme syntyi rv34+2, rakas pieni lapsemme. Kuukausi oltiin sitten sairaalassa ja oma sairastelunu sen kuin jatkuu, onneksi lapsi oli kaikin puolin terve vaikka toista ennustettiinkin. Kaiken tämän päälle raskaus aikanani oli kaikki vaivat paitsi diabetes 😀 silti olin kiitollinen ja iloinen tulevasta lapsesta, koska lapset eivät ole itsestäänselvyys. Meillä on nyt ihana kolmihenkinen perhe <3
Minulla oli normaali raskaus, mutta annoin itselleni luvan ottaa erittäin rennosti ja mieheni/koko perhe joka odottaa innoissaan kolmatta lasta kohteli minua kuin kuningatarta ja nautin siitä. Sai keskittyä 100% ihanaan raskauteen.
Liika kilot jota tuli ja jäi niin olen hyväksynyt sen, että itse ne söin. 😊
Oi luoja, et osasit just kuvailla mun ajatukset!! 😂
Miehen sisko on raskaana, asia tiedotettiin heti plussan jälkeen koko suvulle ja sit epäiltiin kaksosia, koska ”Marja-terttu on niiiiin iso jo!!!”. Ite ehdotin kebabin syömisen vähentämistä. Ei siel sit ollutkaan lopulta kun yks. Myöskään omat vaatteet ei mahtunu enää plussan jälkeen päälle, piti heti saada 100:lla eurolla äiti ostamaan äitiysvaatteita. Marja-terttu ei myöskään kykene nyt tekemään yhtään mitään. EI MITÄÄN. Ei käymään työkkärissä tai pankissa, kun on niiiiiin rankkaa (oikeestihan ei vaan kiinnosta, kun kuitenkin esim neuvolaan kyllä selviydytään). Ei voi käydä meillä hoitamassa pientä koiraa, koska RASKAUS!! Voisin jatkaa tätä listaa pitkäänkin. Huvittavinta oli, et oltiin oikeesti samoilla viikoilla, mä en vaan mainostanut omaani vielä. Olin mäkin väsynyt ja huonovointinen, mut mä selvisin ilman isompaa valittamista!! Mulla sit menikin kesken pari viikkoa sitten, et onneks ei oltu tiedotettu vielä koko maailmalle. Mut Marja-tertulla kävi tuuri, sillä ei mennyt tää vahinko raskaus kesken ja on just päässyt 12 viikon yli. Eli saan kuunnella tätä vielä pitkään ja jatkaa omia lapsettomuushoitoja tässä… 🙈
Mulla ollu viimiset 4 v epäsäännölliset menkat. Ennen esikoista 31 p. Kieropituus, sen jälkee 30p. Ja kuopuksen jälkee oli 25-27 p. Ja sit bum! Ei mitää. Välillä oli yli 90 päivää kunnes tulee ne mega hyper niegarat enkä pysty liikkuu minnekkää. Onneks muutto uuteen kaupunkii ja parempi terveyden huolto otti tarkkailuu mun menkat ja määräs terolutit. Niillä ny sit käynnistetää menkat ettei vaa tuu syöpää (ollu jo aijemmin) ja etten vuoda liikaa ja liian kauan. Teininä oli melkein 1 v menkat putkee! Kiitos kilpparin vajiksen. Ollaa viel yritetty lasta 3 v eikä mitää tapahdu ja ainoo mitä lapsettomuuspolilla sanotaa et laihduta. Olin molempien lasten aikana 63 kg ja ny päälle 70kg. Et menkat varmaa alkaa ku laihduttaisin, mut ku hormoonit on päin peetä nii enpä oo saanu painoo alas vaikka liikkuisin ja söisin hyvin 🙁 2 menkat oli säännölliset 28 p. kiertopituudella, mut taas terojen syöntii..
Ai kauhee 😱 Mä en oo koskaan ennen kuullu et menkkoja vois käynnistää teroluteilla! Näistä asioista ei puhuta tarpeeksi. Jotenkin mulle on jäänyt sellainen kuva et kaikilla ois tasan 28 kiertopäivää 😂 mutta e-pillereiden avullahan ne on säännölliset ja melkein kaikki vetää niitä pillereitä 🤔
Ja ennen sitä raskautta on ne ikuiset kuukautiset ja vähän jälkeen lasten synnytyksen alkaa vaihdevuodet ja kiukuttelu jatkuu.
Mä en tehnyt toisen lapsen kanssa raskaustestiä ollenkaan. Oletan että olin raskaana kun mulla on nyt tyttövauva. Mä ärsyynny kans näistä testailijoista. Odota pari päivää, viiva näkyy tai ei.
Tämä oli valaiseva postaus, koska sinua tuntematta oon teksteistä saanut vaikutelman, että valitat aika paljon -silleen hyvällä huumorilla ja mitään aiheita kaihtamatta. Mut teet sen siis täällä blogissa, mut oikeessa elämässä oot erilainen. Eihän tuolla seikalla nyt satunnaiselle lukijalle ole mitään merkitystä, tuli vaan pohdittua tätä mielikuvien luomista ja mistä ne rakentuu.
Loistava postaus myös näin ei äiti ihmisen silmissä 😆 Kiitos aamun naurusta! Tykkään sarkasmista & mustasta huumorista ja saan ite usein outoja katseita kun vitsailen asioista joista jostain syystä ei saisi ”vitsailla/ottaa puheeksi”. Elämässä on mielestäni tarpeeksi murheita että huumoria pitää repiä sieltä mistä se lähtee 😁 Enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi asioista ei saisi puhua tai nostaa esille siinä kulmassa kuin ne kokee/ajattalee – omasta mielestäni esim. suurin osa vauvoista on ihan kauhean rumia & ”söpöt” näyttävät ET:ltä (enkä oleta että omat kakrut jos niitä joku päivä haluan ovat sen suloisempia), mutta jos sen äipille sanoisi suoraan (vaikka mieltä tekee) kun Kukka Marjattaansa esittelevät agressiivisesti niin kauhean riidan saisi aikaan 😅
Kiitos ja siis nimenomaan 😀 Kirjoittaminen on siinä mielessä vaikeaa että ne jotka itse käyttää paljon sarkasmia ja mustaa huumoria lukevat postaukset oikealla mindsetillä, mutta muilla se saattaa mennä ohi niin että heilahtaa ja silloin kaikki kuulostaa valittamisesta 😀 Kerron kyllä mun mielipiteitä jne mutta en oikeasti ota asioita niin vakavasti. Tai elämää ylipäätänsä 😀
Joo, olen ennenkin vähän hipaissut tätä aihetta, mutta työnnän siis kaikki mun murheet tänne blogiin 😀 Täällä ”selvitän mun päätä”. Kirjoitan kaiken alas, en editoi mun tesktejä, yleensä en edes lue läpi. Julkaisen ja jatkan elämää 😀 Oikeassa elämässä väittäisin jopa olevani positiivinen. Aika harvoin valitan asioista 😊
Sä et varmasti ajattele ihan noin mustavalkoisesti kuin tekstisi ja kyllä se ikä viimeistään rauhoittaa! 😊 Mutta mä en tajunnut tota kukkakimppujuttua. Siis miten sä otit sen asian että sait kukkakimpun? En tajua yhtään.
Kyseinen ihminen oli siis vihainen siitä, että en tuonut hänelle kukkia 😀 ilmeisesti näin kuuluisi toimia jos joku kertoo raskaudesta, enkä tajunnu koko asiaa. Oli siis sellainen pieni piikki. Vasta sitten synnytyksen jälkeen kertoi ihan avoimesti että vitutti kun kukaan ei huomioinut hänen raskautta 😀
En oikeen ymmärrä tän postauksen ideaa. Sä itse saat kuitenkin kaikki mahdolliset sivuoireet kaikista mahdollisesta ja mahdottomasta. Olet silloin sänkypotilaana ja sun postaukset on pelkkää valitusta. Jos se alkuraskauden pahoinvointi on jollekkin paha niin miten siitä valittaminen on väärin 😀 ja jos joku todella haluaa alkaa huutelemaan raskaudestaan heti plussan tultua niin keneltä se on pois? Kaikki mitä itse tekee on oikein mutta toinenkun tekee samaa on se silloin väärin? 😀
En nyt tiedä miten mun pitäisi ottaa ”kaikki mahdolliset sivuoireet kaikesta”? 😀 Tarkoitat varmaan lääkkeitä joita käytetään lapsettomuushoitojen aikana? Olen itse nähnyt sen siltä kantilta, että se on tärkeetä kirjoittaa miten keho reagoi lääkkeisiin. Eihän postauksista muuten ole mitään apua muille 🙂 jotkut eivät saa mitään sivuoireita, mutta se riippuu myös omasta hormonitasosta. Millainen se on ennen hoitoja. Jos oma hormonitaso on korkealla niin keho reagoi vahvemmin pieniinkin lääkeannoksiin ja hyperstimulaation riski on suurempi.
Tämä nyt riippuu niin paljon miten asioita tulkitsee. Koen kuitenkin että se on eri asia valittaa asioista blogissa, kuin valitta joka ikiselle ihmiselle koko ajan oikeassa elämässä 🤷🏼♀️ Tämähän on periaatteessa mun päiväkirja, paikka minne kaadan kaikki mun murheet ja fiilikset. Ihmiset lukevat näitä juttuja vapaaehtoisesti 🙂
Mua ittee taas ärsyttää se, että jos on raskaana ja yhtään näyttää tunteita mihinkään suuntaan, niin se on aina vaan raskaushormonit, ja jotkut jaksaa sen aina erikseen mainita vielä. Lisäksi ärsyttää mahan silittelijät ja mahan koon päivittelijät. Ja toikin ärsyttää, että jos tulee paljon raskauskiloja, niin oletus on se että on vetänyt munkkia huolella kahden edestä. Kaksi raskautta takana, molemmissa tullut paljon kiloja, jotka olen kyllä saanut tiputettuakin sitten, mutta silti se kilojen kertyminen on olllut aika uuvuttavaa, saati sitten kaikki viisastelijat, että jos vaan syöt terveellisesti ja liikut, niin ei niitä kiloja tule paljoa. No eipä 😀 😀
Toi on vähän samaa kun se ainainen vetoominen menkkoihin jos naista vituttaa 😀 ai saakeli!
Mulla oli vähän toisinpäin. Töissä vanhempi nainen ei meinannut antaa mun tehdä mitään! 😀 osasin itse sanoa, etten tekisi mielelläni tiettyjä työtehtäviä jotka kävivät selän päälle, mutta tää rouva vahtasi mun matkan ukko-ovelta autolle saakka etten vaan kaatuisi.
Hieman hävettääkin jopa, että saikutin liitoskipujen takia. Jotkut kestävät ne, minä en. Kun pillu tuntuu repeävän miljoonaan eri suuntaan jo rv20 lähtien, makoilee mielummin kotona kuin nostelee raskaita töissä 😅 kivuista huolimatta pyrin joka päivä kävelemään ulkona edes sen 200m ettei kunto mene. Ja ei onneksi mennyt.
Asiateksti. Jokainen kokee raskaudet eri tavalla, mut jotain rajaa…
Juuri näin, jokainen kokee raskauden omalla tavalla mutta joku raja! 😀
Noista liitoskivuista niin mulle ne paheni kun olin vuodelevossa ja ne voivat kyllä kanssa olla niin vmäinen vaiva et huh 🙈 Kai sekin riippuu tosi paljon kehon rakenteesta tms 🤷🏼♀️
Itse nyt ensimmäisen raskauden aikana olen törmännyt siihen, että neuvolassa tosiaan ihmetellään ettei mihinkään koske tai mikään ei ole huonosti, ilmeisesti se on epänormaalia 😄 Lisäksi itseäni eniten ärsyttää, kun töissä monet ilmeisesti olettaa että raskaana olevalle voi sanoa ihan mitä vaan! Kommentteina oon kuullut mm. Että odotan varmasti tyttöä koska olen lihonnut niin paljon ja takapuoli on kaksinkertainen entiseen verrattuna, no hei kiitos sehän on ihan ok sanoa noin koska olen raskaana. Jos saman kommentin sanosin ei raskaana olevalle niin tuskin hyvällä katotaan 😂
Joo toi on kyllä kans! 😀 Mulle sanottiin raskausaikana että ”Jos odotat poikaa niin kaunistut, jos taas tyttöä niin ulkonäkö kärsii. Teille oli vissiin tulossa tyttö?”. Ai jeesus, se kommentti ei ikinä unohdu 😀
Hyvä postaus! Ja näin off topic: Bellellä on tosi hauskoja ilmeitä instassa 😁 (en kommentoinut sinne kun ei ole ig-tiliä) 😊
Kiitos! 😄 Belle hymyilee aika agressiivisesti jos pyydetään hymyilemään 😂 Hänelle on tosi tärkeetä että kaikki leegot näkyy, neiti on niin ylpeä niistä 😀
Nyt on pakko kommentoida 😀 Itse odotan esikoistani ja olen päässyt tosi helpolla.Alkuraskauden muutamaa pahoinvointia ja huimauksia lukuunottamatta.En ole vaatinut keneltäkään erityiskohtelua ja osaan jutella muustakin, kuin raskaudesta.
Asia joka postauksestasi tuli mieleen niin itse voisin luetella mitkä asiat ärsyttää muissa ihmisissä, kun itse olen raskaana 😀 Olen saanut tosi monta kertaa kuulla ”miten sun vatsasi on noin pieni?” ja ”koska sun vatsasi oikein kasvaa?”. Mä en tiedä aina mitä noihin kysymyksiin vastais.Tekis mieli vaan sanoa jotain tosi järkevää 😀 Oon nyt raskausviikolla 32 ja kommentit vaan jatkuu. Olen pieni kokoinen, joten en ole odottanutkaan että vatsani olisi kovin suuri.Ei kysyjät varmasti pahaa tarkoita, mut toisaalta myös itselle tulee olo et onhan vauvalla kaikki hyvin ja et miksi niitä kysymyksiä tulee niin usein.Onneksi neuvolassa ja ultrasuomalaisen katsottu, että vauva kasvaa ja voi hyvin. Toinen juttu on se, että sanotaan ääneen ”oot sä kyl jonkun verran levinnyt”. Mietin tuon lauseen jälkeen, ettei sitä ei raskaana olevalle sanota ikinä mitään tollaista niin miksi raskaana oleville on oikeus sanoa ihan mitä vaan ääneen 😏😄 Tulipas pitkä teksti! Ihanaa kevättä sinne 🙂
Totta tuokin! 😀 Raskaana olevan naisen kehoa kommentoidaan ihan hirveästi. Eikä pelkästään vatsaa, myös tissejä ja persettä ja mitä nyt milloinkin 😀 Sinänsä aika hauskaa, koska eihän siihen vatsan kokoon voi vaikuttaa! Joillekin tulee tosi iso vatsa, toisille tulee vaan tosi pieni 😀 kiitos ja tsemppiä loppuraskauteen! ♥️
Oikeasti mitä paskaa,sekä blogi teksti että kommentit.sattumalta eksyin lukemaan ja voin taata että en vapaa ehtosesti tule toisen kerran lukemaan.ihmisillä on TODELLA paljon isompia ongelmia kuin raskaus tai lapsettomuus.kyllä pitää olla köyhä elämä jos jaksaa tämmöseen skeidaan aikaansa laittaa.ja kyllä olen raskaana itsekkin,en halua että minuun kiinnitetään sen erikoisempaa huomiota kuin muutenkaan mutta en ymmärrä tuota jeesustelua miten ”minulla oli oikeasti rankkaa,se on väärin meitä kohtaan”.
Harmi että tulkitsit postauksen näin. Ihmisillä on todellakin isompia ongelmia elämässä, sen takia jatkuva valittaminen ottaa aivoon. Totuus on kuitenkin se, että jos kaikki valittaa vaikka siihen ei ole aihetta niin lääkärit eivät ota mitään tosissaan. Pari päivää ennen istukan repeämistä kävin lääkärissä ja lähetettiin vaan kotiin. No, istukka sitten repesi ja ihmeteltiin miksi asiaa ei tutkittu sen tarkemmin pari päivää aikaisemmin vaikka oireet oli ihan samat. Todettiin sitten vaan että ”kaikki raskaana olevat naiset valittavat” ja kun rupesin miettimään asiaa tarkemmin niin onhan se totta. Moni valittaa ilman aihetta.
Mua ärsyttää ehkä vähän, kun neuvolassakin aina ihmetellään, kun mulla ei oo mitään oireita. Ei ollut esikoisen raskaudessa, eikä nyt tässäkään!
Ei huonoa oloa, ei selkäkipua ynm. Normaalisti olin joka päivä töissä äitiyslomaan asti ja sen jälkeen tehtiin pihatöitä synnytys viikonloppuun asti 😁
Neuvolassa jaksaa joka kerta kysyä, että eikö nyt jotain oiretta olisi 🤔
Maha vaan kasvaa, ei mitään muuta ja se siitä! 😁
Ihana kuulla että sulla on helppo raskaus, tollaista toivon itselleni kovasti myös jos nyt siunaantuisi toinen 😀 Harmi et neuvola tekee noin. Tossa vaiheessa ihminen rupeaa melko helposti ylianalysoimaan ja kehittämään omia oireita itsellensä. Google viel siihen päälle niin yhtäkkiä on vaikka mitä vaivoja! 😂
Lopultakin joku sanoi tämän kaiken ääneen. Kiitos tästä postauksesta.
Kiitos itsellesi että jaksoit lukea!
Ärsytti ennen omaa raskautta ja sen jälkeen juuri sellaiset minä-minä-odottajat. Lähipiirissä on yksi sellainen. Ensinnäkin hän ilmoitti viikolla 6 raskaudestaan kaikille, jopa töissä ja asiakkailleen.
Hän tuli viikolla 6-7 meille juhliin, mutta veti huomion itseensä. Kun ihmiset, joita hän ei ollut nähnyt kahteen vuoteen, kysyivät kuulumisia, eka lause oli: olen raskaana. Sen jälkeen hän siirtyi keittiöön osoittamaan sormella kaikkia niitä ruokia, joita raskaana olevat eivät voi syödä. Tämä tietenkin mahdollisimman kovaäänisesti, jotta kellekään vieraalle ei jäänyt epäselväksi.
Kun henkilö oli viikolle 9 mennessä oksentanut kolme kertaa, hän oli aivan rikki ja totesi, että hänellä on varmasti hyperemeesi, oli googlannut hyperemeesin ja totesi kärsivänsä siitä.
Naurettavinta oli vatsan pitely alusta asti. Ja huvittavinta se, että todellisuudessa hän silitteli vatsamakkaraansa, ylipainoa kun oli ennen odotusta n. 25-30 kg. Loppuraskaudesta hän söi sanojensa mukaan kahden edestä.
Oli pitkät 9 kk.
Apua, onkohan meillä yhteinen tuttu koska kuvailit tasan tarkkaan yhtä tiettyä ihmistä joka oli vahvana inspiraationa tätä kyseistä postausta tehdessä 😂😂
Desire, oot paras! Aivan loistava postaus, hihiteltiin ääneen miehen kanssa muutamalle kohdalle, lähipiiristä löytyy juuri tälläinen rouva.
Allekirjoitan omasta raskausajastani tuon kaikkien puolesta syömisen, nyt kiloja pudotellessa ymmärrän miten naurettavaa se oli.
Vilpittömästi kaikkea parasta sinulle ja teille! Ihanaa pääsiäistä!
Kiitos, tosi kiva kuulla! 😀 Tosta syömisestä myös sen verran että en tiiä miten paljon olisin mässäilly jos jotain vaan olisi pysynyt sisällä 😂 Mutta meinasin saada slaagin synnytyksen jälkeen, kun monet oli sitä mieltä että olen tosi onnekas kun ei tullut raskauskiloja. Painoin synnytyksen jälkeen vähemmän kuin mitä ennen raskautta. No eikai niitä kiloja tuu jos mikään ei pysy sisällä 🙄😂
Itellä ei oo onneks tullu vastaan juuri ketään raskaana olevaa naista, joka käyttäytyisi tolleen. Kerran töissä tosin yks raskaana oleva suuttui siitä, kun mun MIESpuolinen työkaveri ei tiennyt, mitä raskaana oleva saa/ei saa syödä 😂 Vaikea kyllä ymmärtää miks jotkut raskaana olevat käyttäytyy noin, mistä kirjoitit, kun oon ite nyt raskaana eikä tulis mieleenkään käyttäytyä noin 😅
En minäkään oikein tajua. Kai siinä on vähän epärealistiset odotukset millaista raskausaika olisi ja sit unohtuu että vaikka se on tosi mullistava kokemus itselle niin muut eivät silleen välitä 🤔
Mua taas ärsyttää suunnattomasti muut ihmiset kun odotan esikoista. Olen monta kertaa sanonut läheisille että minä olen edelleen minä vaikka olen raskaana. Kaikki asiat liitetään jollain tavalla raskauteen ja mistään muusta ei saisi puhua kun siitä ja lapsesta. Lisäksi koko ajan kysellään joko kotona on kaikki valmiina ja mitä vaatteita oot ostanut jne.. todella raskasta. Vaikka lapsi on todella odotettu niin silti haluaisin puhua ihan arkisista asioista mistä ennenkin eikä vaan pelkästä lapsesta ja raskaudesta. Lisäksi on mennyt hermot siihen kun muut ihmiset kyselee vointia ja jaksamista, mitä ihmettä se heitä kiinnostaa kun ei ole ennen raskauttakaan kiinnostanut?? Semmoisille ihmisille ketä ei ennenkään ole kiinnostanut olen sanonut suoraan tämän saman enkä vointiani ole lähtenyt kertomaan. Todella ärsyttää kun raskaana olevaa pidetään tosi sairaana ja töissäkään ei saisi mitään tehdä. Olen kyllä tehnyt kaikille selväksi että raskaus ei ole minulle mikään este elää normaalia elämää edelleen (nyt rv.35..) mutta voin samaistua tätä kautta sinun ajatuksiin noista ”sairaista” raskaana olevista. Itsekin olen oksentanut ihan ekoilta viikoilta ja jatkuu vaan mutta ei sekään ole maailmaa kaatanut, tosin minulla ei ole hyperemeesiä. Oksentelu ajoittuu vaan lähinnä aamuihin ja saan syötyä silloin kun huonoa olo ei ole, joten aika vähällä päässyt 🙂
Ai se voi olla näinkin 😀 itse muistan vaan miten ärsytti ne jotka tulivat silittämään mahaa! 😂 Mutta ymmärrän tuon että ei koko ajan jaksa jauhata raskaudesta, tuoreena äitinä en jaksanu muita äitejä koska puheenaihe oli pelkästään lapset ja äitiys. Silloin ne lapsettomat kaverit oli kultaakin kalliimpia, kun sai välillä miettiä jotain muutaki ku yösyöttöjä ja kakkavaippoja! 😀
Hauska teksti ja ihana Belle 🤩
Kiitos ☺️
Tämä postaus kyllä piristi mun päivää, vaikka raskaana olenkin. Voimakkain reaktio tosin oli spontaani yök tolle ”kannan aarretta” tyypille 🤦🏼♀️
Mua henkilökohtaisesti raivostuttaa se jengi, joka tekee lapsia tosi pienellä ikäerolla ja valittaa sitten, kun esikoista pitää hoitaa raskaudesta ja uudesta vauvasta huolimatta. Daa! Sellainen yksivuotias on vielä oikeasti pieni, ei sen pitäisi olla yllätys kenellekään. Nostelu, syöttäminen ja vaipanvaihto kuuluu taaperoarkeen.
http://www.kurkistusblogi.blogspot.com
Kiva kuulla 😀 Itseäni ärsyttää myös välillä miten melko itsenstäänselvät asiat tulevat yllätyksenä muille 😂 Esimerkiksi se että pää on lahoomassa jo yhden kanssa mutta hankitaan kuitenkin heti perään toinen. Sitten valitetaan kun on tuplasti enemmän tekemistä. Jännä juttu hei 😀
Meille kävi niin että aloin toivoa ensimmäistä lasta 32-vuotiaana. Olimme siis siitä asti ilman ehkäisyä. Sitten kun esikoinen vihdoin syntyi olin 37-vuotias. Sai alkunsa kuitenkin luonnollisesti. Mulla alkoi tulla vähän paniikkia siinä että haluaisin esikoiselle sisaruksen ja koin että alkaa olla vähän kiire kun nelikymppiset alkaa kolkutella ovella. Niinpä numero kakkonen oli vähän pakollista tehdä pian. Tää tilanne on aika monella muullakin kun lapsey tehdään nykyään niin myöhään. Olen ikionnellinen kahdesta pallerostani jotka saatiin kuitenkin ilman hoitoja vuosikausien yrityksen jälkeen mutta oon mä joskus saattanut valittaakin valvottuja öitä.
Ymmärrän jollain tapaa tämän kirjoituksen pointin, mutta koen että kaikilla on oikeus valittaa ja olla raskauden aikana miten haluaa. Silmät usein aukeavat sen äitiyden myötä ja huomaa että tulipas oltua ja sanottua. Se on kuitenkin niin mullistava kokemus ja jokainen sen kokee hyvin henkilökohtaisesti. Samoin kaikki kipu on aina subjektiivista, niissä ei voi kilpailla kun ei olla toisten nahkoissa. Eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 🙂 moni raskauden ja pikkuvauvavaiheen kokenut palaa kyllä ennalleen, sehän on vähän kuin psykoosissa olisi. No joo, mutta ei oteta niin vakavasti! Terveisin äiti itsekin, nuorempana myös vähän hurahtanut 😁
Jokaisella ihmisellä on toki oikeus olla oma itsensä, halusin vaan avautua tästä aiheesta ja kertoa mun oma mielipide. Saattaa olla että muita ei ärsytä ollenkaan 😊
Heh, I feel you! Mä niin repeilin tätä lukiessa… kaikkea tätä kun näkee ympärillä koko ajan. Asian toinen puoli: mut yllätti omana raskausaikana kyllä erityisesti se, että yhtäkkiä olin olemassa naisille jotka aikaisemmin tuskin vaivautuivat moikkaamaan! Ja ne mokomat tulivat lupaa kysymättä taputtelemaan mahaa yms… SE oli aivan kamalaa! Mun maha, näpit irti!
Joo, mä huomasin saman raskausaikana! Pääsit siihen ”salaiseen äitiryhmään” 😂 starttipakettiin kuuluu gugguun vaatteet ja bugaboon vaunut. Jos nämä kaksi asiaa ei kiinnosta, sun liittymispyyntöä saatetaan evätä 🤣
Ihan huippu teksti terveisin viimeisillään oleva jolla takana ihan helvetin vaikea raskaus, siis niinkun oikeasti vaikea.
Kiitos ja kaikki tsempit sinne! Voin lohduttaa että synnytyksen jälkeen helpottaa 😀 mitään tällaista ”kaikki on sen arvosta” paskaa tiedän että et halua kuulla 😂
Mun mielestä hieman ikävään sävyyn kirjoitettu teksti, vaikka tarkoitus se varmasti olikin ja herättää keskustelua.
Mä itse toivoisin, että raskaudesta ja sen vaikeuksista ei kilpailtaisi kenellä on pahin olo ja kuka voittaa ”rankin raskaus” -kilpailun. Jollain on hypermeesi, mikä on varmasti kauhea kokemus, mutta ei se kumoa sitä että ei se tavallinenkaan raskauspahoinvointi mitään luksusta ole. Vaikka olisikin ”tavallinen” raskaus ja toisella on se hankalin raskaus kaikkineen ongelmineen, saa silti valittaa kivuista, epävarmuudesta ja väsymyksestä. Toisen kokemat tunteet ovat kuitenkin sille toiselle yhtä todellisia kun sille toisellekin ja niitä ei voi laittaa järjestykseen.
Pidän myös epäreiluna, että raskaudesta ei saisi puhua. Siinä olen samaa mieltä, että aiheesta ei tarvi koko ajan jauhaa nonstoppina, vaan ottaa muutkin huomioon ja muidenkin asiat. Mutta ainakin näin esikoista odottaessa jos multa kysytään miten menee, niin vaikea on vastata muuta kun vauvajuttuja, koska se on niin iso ja tärkeä osa elämää. Jos sitä ei kestä, niin parempi on sitten kysyä suoraan että miten töissä menee tai olla ottamatta yhteyttä. On toki hyvä muistuttaa raskaana olevaa, että on muutakin elämää kuin vauva. Mutta ei sitä saa kokonaan kieltää, että et saa puhua tästä kun mua ei kiinnosta tai aihe on mulle vaikea.
Summasummarum, toivoisin että äidit ja isät, naiset ja miehet kuuntelisivat ja kannustaisivat toisiaan, eivätkä kilpailisi keskenään.
Raskaus ja äitiys ei ole kilpailu, mutta jos vaivoja liiotellaan niin se kostautuu kaikille. Varsinkin sitä ryhmää jotka oikeasti tarvitsevat vuodelepoa ja sairaslomaa. On eri asia kertoa miten menee kuin valittaa ja suurentaa asioita koko sen 9kk. Pelkästään sen takia että kalastetaan sääliä ja halutaan ”en pysty tekemään yhtään mitään” tekosyy käyttöön.
Raskaudesta saa toki puhua, mutta jos mistään muusta ei pysty keskustelemaan niin se on tosi raskasta muille. Tässä vedin esille ääritapauksia, mutta kyllä, tunnen sellaisia jotka vasta raskauden jälkeen havahtuu että ”niin sä vaihdoit työpaikkaa” ja ”ai niin te rupesitte rakentamaan taloa, olin kokonaan unohtanut!”
Sä et varmaan kuulu tähän ääriryhmään, yli puolet odottavista äideistä on oikeasti tosi mukavia. Mutta halusin nostaa esille tämän ääriryhmän, koska niitäkin löytyy yllättävän paljon 😀
Se on vaan vaikea vetää rajaa mikä on liioittelua. Sulla, jolla oli todella vaikea raskaus ja synnytys, tulee varmasti helpommin tunne, että ”tuo on nyt liioittelua”. Mutta jollekin muutaman kerran oksentaminen, tai väsymys voi olla tosi vaikea tilanne ja kestämätön. Vaikka se ei olisikaan verrattavissa sun tai jonkun toisen kokemukseen. Koska kahden eri ihmisen kokemukset on sellainen asia, mitä ei musta voi vertailla.
Mulla oli alkuraskaudessa niin kova väsymys että unohdin mun oman henkilöturvatunnuksen ja kotiosoitteen jossa asuin yli kuusi vuotta. Eli, joo, voi olla että tässä tulevien kuukausien aikana en rekisteröi kaverin työpaikan vaihtoa, mutta tuskin sitä kukaan tahallaan tekee? Tai jos tekee, niin sitten voi olla muutenkin kannattavaa vaihtaa kaveria 😀
Totta tuokin että väsymyksen takia ei välttämättä rekisteröi asioita samalla tavalla 😀 Mä luulen kans että vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä tietyllä tavalla. Nyt jälkeenpäin sellaiset pienet vastoinkäymiset ei oikein herätä reaktioita, asiat voisi olla niin paljon huonomminkin 😀 Mutta sitten siinä on se varjopuoli, että en oikein kestä ”tavallista valittamista” samalla tavalla enää 😅
Hei ihan aiheeseen liittymätön kysymys, ootko tehnyt postausta lasten yksityisyydestä tai lasten näkymisestä somessa? Asia puhuttaa nykypäivänä aika paljon ja netti on pullollaan perheblogeja, jossa myös lapset ovat vahvasti esillä. Olisi kiva kuulla sun ajatuksia aiheesta 😊