desire nymark - Banneri

Itse pääsin melko helpolla raskausaikana, koska en nähnyt hirveästi ihmisiä. Olin vuodelevossa 2/3 siitä ajasta kun se kesti, joten tavasin lähinnä lääkäreitä. Mutta välillä mun tutuille on sanottu asioita, jotka ovat saaneet minut säpsähtämään että olipa harvinaisen tökerösti muotoiltu. Olen lisääntymisrauhan puolella, enkä muutenkaan oikein ymmärrää sitä utelua että Tuleeko lisää vauvoja? Milloin tulee? Lapsettomuudesta kärsivä ei siedä utelua, eikä se asia kuulu kenellekään.

”Oliko suunniteltu vai vahinko?”. En tajua miten tämä kuuluu kenellekään. Eikä sillä ole väliä, vaikka ei olisi suunniteltu. Raskaus voi olla iloinen yllätys. Yritystä voi olla takana vaikka vuosia, harva ihminen kertoo että tästä päivästä lähtien yritämme saada lasta. Facebookissa näkee kyllä kaikenlaisia tilapäivityksiä, mutta sellaista en ole bongannut. Vielä. 

”Tuleeko teille taas lapsi? Teillähän on jo X määrä”. Ihan sama, vaikka olisi kuudes tai kahdeksas lapsi tulossa. Jokainen saa lisääntyä just tasan sen monta kertaa kun haluaa ja jokainen tietää itse milloin lapsiluku on täynnä ja milloin ei. Sitäpaitsi jokainen kyllä itsekin tietää kuinka monta lasta hänellä jo on, ilman että joku muu huomauttaa asiasta.

”Raskaus ei ole sairaus”. Ei olekaan, mutta raskauden mukana voi tulla sairauksia. Raskaus itsessään ei ole sairaus, vaan täysin luonnollinen asia mutta esimerkiksi hyperemeesi ja raskausmyrkytys on sairauksia. Näitä asioita tarkkaillaan tietysti neuvolassa, mutta varsinkin ensisynnyttäjien kohdalla sen oikean diagnoosin saaminen saattaa olla vaikeaa. Se että paperilla ei lue sitä yhtä tiettyä koodia ei tarkoita että olotila ei voisi olla helvetin huono. 

”Jos on tulossa poika niin se kaunistaa, tytöt taas vievät äidiltä kauneuden”. Tämä on pelkkä myytti, mutta muistan itse miten minulle kerrottiin tästä ja lisättiin vielä ”Niin, teille oli vissiin tulossa tyttö?” Tunsin muutenkin itseni harvinaisen rumaksi, koska kasvot kukkivat kuin mikäkin kukkaniitty. Eikä siihen auttanut mikään. Sitä oli vaan kestettävä, koko sen 7 kuukautta, koska se johtui hormoneista. Synnytyksen jälkeen akne väistyi pikku hiljaa, mutta ihotyyppi muuttui. Synnytyksen jälkeen olin kaljuuntumassa, hiukset lähtivät isoina tuppoina. Joten ei se synnytyskään ollut hyödyksi mun ulkonäölle. 

”Oletpas sinä iso!”. Missä vaiheessa toisen ulkonäköä on ollut ok kommentoida? Ei missään vaiheessa, mutta jostain syystä raskaana olevien kehoa saa kommentoida. Silloin saa vapaasti vitsailla että ”Onkohan sulle kaksosia tulossa?”. Toisen painoa ei muuten udella, mutta raskauskiloista saa toki kysellä ihan vapaasti. Raskauskilojen utelu ja tarkkaileminen on myös melkoisen outo femomeeni. Sain kehuja siitä, miten nopeasti mun raskauskilot lähtivät. Jos mikään ei pysy sisällä seitsemään kuukauteen niin ihmeppä tuo. 

”Tiedäthän että asia X on tosi huonoa vauvallesi?”. Tupakka ja alkoholi on tietysti asioita jotka herättävät tunteita. Kaikesta kuitenkin kerrotaan neuvolassa. Mitä saa tehdä ja mitä ei, mitä saa syödä ja mitä ei. Sitäpaitsi ”kielletty lista” muuttuu. Se että jokin asia oli kiellettyä 1986 ei välttämättä tarkoita että se olisi sitä tänään, herran vuonna 2019. 

”Älä stressaa niin paljon! Stressi on huonoksi vauvallesi!”. Kenen stressintaso on laskenut sen takia että joku on käskenyt sinua lopettamaan sitä stressaamista? Väittäisin että stressi senkun lisääntyy. Sitten stressataan jo sen takia että ei saisi stressata. Toimivampi tapa on ehdottaa jotain konkreettista, kuten ”pitäisikö sinun ottaa vähän omaa aikaa” tai kysyä miten voi olla avuksi. 

”Saanko koskea sun vatsaa?”. No miten tossa tilanteessa sitten vastataan nätisti, jos vastaus on Ei? Kysyminen on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin ne jotka hyökkäävät kiinni vatsaan sanomatta mitään. En edes pysty kuvailemaan miten oudolta se tuntuu, kun joku silittää sun vatsaa. Enkä muutenkaan ymmärrä sitä logiikkaa, miksi joku haluaisi silittää tuntemattoman ihmisen vatsaa? Potkujen tunnistelua ymmärrän vielä jollain tasolla, koska onhan se ihmeellinen fenomeeni. Naisen kehon sisällä kasvaa lapsi, ihan tuosta noin vaan. 

Sitten muutenkin imetyssaarnaajat, jotka jaksavat vetää myyntipuheen imettämisen puolesta jo rv7 lähtien. Pusketaan nyt ensin tämä vauva ulos ja katsotaan sitten miten koko imetyshomma lähtee käyntiin. Ei sekään ole itsestäänselvyys. Tai ne jotka ottavat asiakseen kertoa että Ai, ostit tällaisen, mun mielestä se oli täysin turha. En ikinä käyttäny. Moni heitti tällaisen kommentin kantoliinasta, mun mielestä se oli oikein näppärä vekotin. Jotkut tykkää käyttää, toiset ei. Raskausaikana tapahtuu niin paljon mullistavia asioita muutenkin. Jos joka suunnalta sitten vielä tulee neuvoja tai pätemistä niin pasmat menevät ihan sekaisin. 

Tiedän että täällä on paljon mammoja ja raskaana olevia, joten kertokaahan mikä on ollut ärsyttävin asia jota teille on sanottu? 

Kommentit (27)

Itsehän vedin hormonihuuruissani herneet nenään, kun joku sanoi että vatsani on pieni, vaikka tunsin itseni valaaksi. 😆 Lisäksi pahoinvointi kesti hyvin runsaana ihan koko raskauden ja jouduin sairaslomallekin sen takia. Ei ollut kiva kuulla ”raskaus ei ole sairaus”- kommentteja tällöin, kun oli sairaslomasta tarpeeksi syyllinen olo. Lisänä kommentit siitä, kuinka pahoinvointi helpottaa johonkin rv:n mennessä ei auttaneet. Synnytys lopulta auttoi.

Oon viikolla 31 nyt, jossain rv 17 aikoihin sain kommentin ”ootpas pullukka” 😂 se oli silloin kun vatsa alkoi vasta näkyä, että mikähän nyt oisin tämän ihmisen silmissä..

Huh tää on kyllä 😀

Mitäs kaikkea tässä onkaan kuullut.
No aluksi vatsaa kommentoitiin kun ei näkynyt.
Rv31 jälkeen alkoi näkymään ja nyt on kommentit ompa se kasvanut ompa se iso…
Kerran anoppi nosti paidan alkuraskaudessa pizzan jälkeen. Silloin oli sellaista epämiellyttävää turvotusta ;D
Otan mielelläni vinkkejä vastaan, mutta tunkeilevat vinkit tai 30 vuoden takaa päteminen ei auta.
Kommentti ”ei ole mikään saavutus, että 6kk ikäinen lapsi nukkuu yksin” eiköhän jokainen perhe tee niinkuin itselle parhaiten sopii.
Anopin jatkuva pelon lietsominen ja epäilys, että raskaus päättyy huonosti?!

”eikös abortti olis ollu helpompi tossa tilanteessa” tällaista nuori äiti kuulee.

Kamalaa 😳 välillä en kyllä yhtään ymmärrä ihmisiä 🤯❤️

Työnantajan kommentti, raskaus ei ole sairaus. Kärsin ensin influenssan, heti perään noro virus. Poissa töistä n. 1,5 viikkoa. Sitten sain polveen jonkin ihme kivun ja työterveyslääkäri laiitoi kahvilatöihin keppien ja polvituen kanssa. Raskaushan ei ole sairaus. Muistaisivatpa vaan, että silloinkin VOI sairastua.

No nimenomaan! Raskaus ei ole sairaus, mutta raskauteen liittyy terveyteen liittyviä ongelmia! Kunpa kaikki tajuaisi tämän. Tosin nämä ”yhyy en saanut pullaa” ja 3h hormonihuuru itkua ja raivoa syövät uskottavuutta jonkun verran…

Ekaa lasta odottaessani muutama ihminen muisteli omaa kamalaa synnytystään. Ei ehkä ihan paras juttu kuunnella varsinkin esikoista odottaessa.
Sitten kun itellä nousi verenpaine ekan loppuraskaudessa ja sokereita piti mitata pari kertaa viikossa ja testata pissaa, anoppi ja miehen siskot kertoilivat, kuinka heillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia ja kaikki on mennyt niin hyvin.
Yllättäen tästä kakkosesta ei olla juuri kellekään kerrottu, vaikka nyt jo rv 18 menossa.

Kommenttini vähän sivuaa tekstiä, mutta kirjoitan sen silti:) Ollaan yritetty vauvaa yli vuosi tuloksetta ja se on meille ollut kova paikka. Tässä kuussa saan lähetteen lapsettomuuspuolelle. Vauvaprojektista ei tiedä muut kuin läheiset ystävämme. Työpäikallani on äärimmäisen utelias ihminen. Iloitsin kerran toisen työkaverin raskautta ja hän kysyy minulta olenko itsekin raskaana?! Viikko sitten kahvilla aiheena oli raskaus, kysyin mielenkiinnosta asioita ja kahvin jälkeen tämä utelias kysyi virnistäen; ”miksi kyselet raskaudesta tuollaisia?” Suutuin ja tiuskaisin ettenkö saisi kysellä. Multa on töissä muut kyselleet että onko vauvakuume tai tuleeko sellainen jos joku tulee käymään oman vauvan kanssa töissä. Viime kerralla heittivät vauvakuumeläppää ja nauroivat päälle. Ei tuntunut kivalta, itkukurkussa join kahvin ja jatkoin töitä. Ihmiset osaavat olla törkeitä, kun eivät ajattele että kysymys voi oikeasti osu äa todella arkaan paikkaan.

Itse olen oppinut sen etten kysele henk.kohtasia asioita ellei ihminen itse puhu niistä ja tiedän että häneltä voi kysyä.

Ikäviä kommentteja. Olen myös oppinut, että ei kysellä kovin yksityisiä. Ystävien kesken niitä tai sitten joku itse haluaa kertoa. Lapsettomuus on todella arka paikka monelle.

Pystyn niin samaistumaan tähän tekstiin ensimmäistä lasta odottavana😂 kuukausi häiden jälkeen, olisi pitänyt olla raskaana ja kun en ollut niin tuohtuneena kauhisteltiin että ettekö aio hankkia lapsia ollenkaan! Ulkonäköä saa kommentoida miten haluaa ja painonnousun määrä on olevinaan julkista tietoa, olenhan raskaana. Anoppi läpsyttelee mahaa sen minkä ehtii ja asiasta huomautettuani on kovin ihmeissään, kun ”kyllähän hänelläkin on oikeus raskaus mahaa taputella”. Työpaikalla eräs henkilö on sitä mieltä, että hyödynnän raskautta sairaspoissaoloihin ja sen vuoksi olen poissa. No tottahan toki, mieluusti makaan sängyn pohjalla kivuissani, kun selkä on aivan paskana ja hermo puristuksissa, mutta eihän raskaus ole sairaus ja kipu on keksittyä. Ei mulla muuta, olen puhunut! 😂

Oon ite nyt ekaa kertaa raskaana ja just kaikki kommentit turhista tavaroista ja mitä ei enää suositella lapselle yms. On kyllä välillä ärsyttäny… Joo, ostettiin hoitopöytä kun meillä ei ole hoitotasolle mitään paikkaa: ”aijaa, me vaan vaihdettiin vaipat millon sängyssä, sohvalla tai lattialla” ”hoitopöytä on kyllä sellanen turhake ettette kyllä ees tuu tarviimaan sitä” No anteeksi mutta en haluaisi sotkea sänkyä, sohvaa tai lattiaa vauvan paskaan 🙃 sitten myös kaikki mitä oot ehtiny hommata etkä nää niissä mitään väärää nii tullaan saarnaamaan ”Nykyisten suositusten mukaan…” ja yhtäkkiä kaikki on haitallisia ja se sun vauva automaattisesti tulee tukehtuu pinnasängyn reunapehmusteeseen eikä opi kävelemään jos sen hetkeksi pistää sitteriin. Ja just noi kaikki pro imetyskommentit ja imetyksestä saarnaamiset… Ai luoja! 😂

Mä koen päässeeni molemmissa raskauksissa aika vähällä, mitä tulee typeriin kommentteihin. Mahan kokoa lähinnä jaksetaan hämmästellä, mutta ei oo kukaan onneksi keksinyt jakaa mitään vinkkejä vielä 😅

Esikoista odottaessa oli ennenaikaisuuden riski, ja silloin mulla meinasi keittää pahasti yli, kun joku random huonekalun ostaja katsoi asialliseksi kommentoida mahan kokoa ja kysyä, että meinasinko päästä laskettuun aikaan asti 😳🤯

http://www.kurkistusblogi.blogspot.fi

Raskauksien kanssa pitää olla aika varovainen mitä päästää suustaan, kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea se toinen on käynyt tai käy läpi 😀 Yleensähän ihmiset vaan sanoo jotain tökeröä eikä yhtään tajua miksi toisen naama muuttuu punaiseksi 😂

Niin, ja usein näiltä tökeryyksiä laukovilta tulee vielä kuitti kaiken päälle tyyliin ”En mä tätä pahalla tarkoita, vaan ihan hyvällä vaan.” Et on sun oma vikas jos suutut… Ihme ajattelumalleja ihmisillä. 😀

Näin kaksosten äitinä: olisipa kauheaa saada kaksoset kun olin kertonut että odotan kaksosia.

Ai kauhee 😳 kiva tollaiset rohkaisevat ja tsemppaavat kommentit 🙂 vittu mä sanon.

Esikoista nyt odotan. Työkaveri hoksasi että meikällä maha on pystyssä ja heti käsi mahalle. Eikö kerran, vaan kolme kertaa peräkkäin. Sitte ku kerroin olevani rv 15 nii tuli vastaus ”miten se (maha) on nii iso?!”. Kyllähän tuo kommenti tuntu pahalta. En oo ikinä ollu hoikka, painoa saanu tarkkailla aina ja vielä päälle muuttuva/paisuva raskauskeho. Kiitos tästä ’itsetunnon kohotuksesta’.

Ai kauhee 🙈 Siihen vatsan kokoon ei oikeasti voi vaikuttaa! Onhan se aika mullistava kokemus kun keho muuttuu ihan hirveästi ja vielä niin lyhyessä ajassa! Älä kuuntele tollaisia ilkeitä akkoja 😀 tsemppiä loppuraskauteen ♥️

Melkeen heti synnytyksen jälkeen utelut toisesta.. Vuodelepoa ei täällä kukaan muu kun mun oma perhe ottanut tosissaan kun lapsi meinas syntyä 27 viikolla. Mietinnät mahan koosta että liekkö siellä oikiasti edes vauva on. Ja tietysti synnytykseen liittyen että älä missään nimessä anna kalvoja puhkasta kun sen jälkeen sattuu aivan saatanasti, siinäkö menee ”tarkistaa” tilanteen ja kätilö sanoo ihmettelevällä äänellä että ”joo, oot 6-7cm auki sää täältä mihinkää kotia oo enää menossa yksin”. Kalvot puhkastiin ja melkeen heti tuli anestesia laittamaan spinaalin ja synnytyksen kestokin 5 tuntia 35min. Ja tämäkin kesto on mietittänyt kaikkia😂 koska ainahan eka lapsi syntyy monen vuorokauden kestolla😁 sen jälkeen kun ero tuli ei oo kukaan kyselly toisesta lapsesta vaikka ite sitä salaa haaveillu pari vuotta jo🙂

Ai vitsi, unohdin kauhutarinat ennen synnytystä! 🙈😂 Kun kerrotaan kovaan ääneen miten se yks Pirjo repesi perseeseen saakka ja Marjukan synnytys joka kesti kolme viikkoa ja kaksi päivää. MUT HEI ÄLÄ HUOLI, sulla menee varmasti paremmin! Just joo… 🙄😂

Joo ja tietenkin ”ohjeistus” kuinka episotomiaa ei missään nimessä kannata antaa tehä! 😂 Mulla ei lapsi ois syntyy ilman sen tekemistä ja seki parani nätisti 😂 kaikki varoitukset synnytyksen kivuudesta, kestosta, kuinka kaikki sattuu ja elämä on kauheeta sen jälkeen. Ite oon sanonu kaikille jotka on synnytyksestä kysyny että kaikilla se on niin erilaista, toisille sattuu ja toisille, kestoonkaan ei voi kukaan vaikuttaa🤷‍♀️ ja parhainpana ”synnytys ei ole sairaus!” siitä heti hyppelemäön ja tekemään normi asioita😂 siellä missä ite synnytin niin mulle tuotiin ruoka ekat päivät huoneeseen ja astiat haettiin enkä vessaan saanu mennä ilman pyörätuolia tai hoitajaa kun pyörryin synnytyksen jälkeen kun vessaan ja suihkuun piti mennä😁

Joo ai vitsi toi elämä jatkuu samantien synnytyksen jälkeen. Mulle tehtiin hätäsektio ja ei kyllä ihan heti jatkunu normaalisti 😀 tokana päivänä käskettiin ylös sängystä. No aamupalalle olin menossa etanavauhtia ja taju meinasi lähteä 😂 tankattiin vähän lisää punasoluja niin kyllä se siitä, mut mitään maratooneja ei tehny mieli vetää 😀

Tai se että jos meet naimisiin ruvetaan heti utelemaan koskas teille tulee perheenlisäystä ja jos se eka lapsi saadaan niin aletaan kysymään, meinaatteko toista lasta hommata? Pitäähän sillä kaveri olla.
Öö.. Ensinnäkin mistä sä tiedät voidaanko saada lapsia ja toisekseen miten niin ekan lapsen PITÄÄ saada se kaveri?! Aargh 😀

Niinpä! 😀 Me yritetään vasta saada toinen lapsi alkuun ja kysellään jo että meinataanko sitten vielä hankkia kolmaskin, kun niitä alkioita nyt jäi pakkaseen niin iso määrä 😂 en oikeasti tajua!

Ärsyttävin on kyllä tähän menneessä, että ”oliko se vahinko?” Ööh, no se ei kuulu kenellekään, sillä ei ole mitään väliä ja se loukkaa, jos on yrittänyt lasta jo monta vuotta. Mulla ei myöskään ole tapana puhua työpaikan kahvitauolla seksielämästä, niin miksi puhuisin siitä unohtuiko meiltä vaan kortsu ja tässä sitä ollaan. Lisäksi ollaan 30 vuotiaita, oltu yhdessä jo vuosikymmen ja vähän päälle niin ei se lapsitoive nyt varmaan aivan yllätys voi olla 😀

Joo tää on kyllä kaikista ihmeellisin 😀 tai ”mä luulin et sä et halua lapsia”. Aha, luulit väärin 😀 Luulis et tää on sellainen asia jota kukaan ei edes kehtaa udella, mutta yllättävän usein tätä kuulee!

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X