Arki on muuttunut sekä helpommaksi että haastavammaksi nyt kun Belle on isompi. Helpommaksi siinä mielessä että hän on tosi omatoiminen. Hän osaa pukea vaatteet ja kengät, harjata hampaat ja pestä käsiä, auttaa kotiaskareissa. Haastavammaksi taas siltä osalta että neidillä on aika kovat mielipiteet ja periaatteet, jonka takia saattaa tulla kiukkukohtaus.
Belle on aina ollut tosi iloinen lapsi. Ensimmäinen uhmakausi on vissiin alkamassa ja nykyään hänellä on erittäin valikoiva kuulo. Itse luulin että uhmakohktaus tulisi esimerkiksi kaupassa jos en suostu ostamaan jotain tiettyä lelua tms, mutta täällä pahoitetaan mieltä mitä oudommista asioista ja heittäydytään lattialle. Sitten jos kaikki ei mene oikein kuten neiti on suunnitellut väännetään sellaisia krokotiilin kyyneleitä että oksat pois. Mutta pääosin Belle on tosi kiltti ja iloinen tapaus jonka seurassa arki on ihanaa.
Bellestä on oikeasti tullut niin iso tyttö. Yhtäkkiä sitä vaan havahtuu miten aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja miten lapsi osaa vaikka mitä. Harjataan hampaat yhdessä, tyhjennetään ja täytetään tiskikone yhdessä. Siinä hommassa tärkeintä on tietysti että Belle saa käynnistää koneen. Mun pikku apuri on mukana pyyhkimässä pölyjä, tekemässä ruokaa ja hän osaa jopa imuroida ja pestä lattiat. Jälki nyt on vähän mitä on, mutta tosi iloisesti neiti tarttuu mopin varteen.
Kaksi ja puoli vuotta on mennyt niin nopeasti, että eihän tässä enää oikein muista sitä vauva arkea. Yöheräämisiä, kantoliinailua, makaaminen paikoillaan sohvassa kun vauva vihdoinkin nukkuu tyytyväisenä, toivoen että ei iske kusihätä. Niitä paniikkisuihkuja, kun kuvittelet kuulevasi itkua ja juokset shampoot tai hoitoaineet hiuksissa edes takaisin. Kaukalon konttaaminen paikasta toiseen kun vauva päättää nukahtaa autossa etkä halua herättää häntä. Kohtahan meillä alkaa tämä rumba taas ja samaan aikaan kokeillaan uutta etappia Bellen kanssa, nimittäin dagis. Yritämme nauttia tästä helposta arjesta mahdollisimman paljon, koska emme vielä tiedä millaista meidän arki tulee olemaan kahden lapsen kanssa.
On ollut niin siistiä nähdä miten Belle kasvaa ja kehittyy. Mitään säännöllisiä harrastuksia ei kyllä enää ole, eikä reissuja tai extempore illanistujaisia, mutta se ei haittaa minua ollenkaan. Laatuaika on leffailta perheen kanssa, tai ruoanlaitto. Meidän elämä pyörii pitkälti Bellen rutiinien, kotitöiden ja työn ympärillä, mutta viihdymme näin. Raskausaikana manailtiin että ”et muuten ikinä enää näe kavereita, etkä nuku vuosiin, etkä kerkeä meikkaamaan. Odota vaan!”. Ihan kun elämä olisi pilalla. Ei se ole. Elämä kyllä muuttuu, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Aika paljon on myös asenteesta kiinni.
Kommentit (3)
Kuule,kaikesta selviää. Melkoisia asioita tapahtunut…Ikäviä sekä hyviä Terv 3 täysikäisen ja 1 alakoululaisen äiti sekä 3.n mummi. Paljon nähnyt,kokenut….
Halusin kommentoida videon tuoliasiaan ja antaa oman vinkkini. Meillä on käytössä Sokke Steps tuoli joka ostettiin meidän ensimmäiselle lapselle ja on nyt toisella käytössä. Ensimmäisellä oli tavallinen sitteri, mutta toiselle ostettiin stokken new baby setti (tai mikä se nyt onkaan) tuoliin ja oli kyllä kätevä kun vauvan sai muun perheen kanssa yhdessä pöydän ääreen pois lattian tasosta. Nykyään meillä ei enää ole tuolissa kuin perus osa ja meidän melkein 2,5vuotias on käyttänyt sitä nyt jo melkein vuoden verran ilman syöttötuoli osaa. Molemmat lapset ovat tykänneet tuolista ja vanhempi (5v) haluaa vieläkin aina välillä istua siinä ja hyvin pystyy istumaan vaikka onkin isompi. Vaikka tuoli on tosi kevyt lapsenkin liikutella, on se myös todella tukeva pysymään pystyssä että kaatumista ei ole tarvinnut koskaan pelätä. Omaa silmääni tämä tpes malli miellyttää enemmän, vaikkakin trip trapissa on todella ihania värivaihtoehtoja. Varmasti loistavia tuoleja molemmat.
Orastavan taapero uhman saattelemassa kodissa, missä on jo yksi vauva ja toinen on tulossa tammikuussa, sitä joskus toivoisi että uhmakkaalle kelpaisi joku muu kelle kiukutella tai kuka voi pelastaa pahalta mieleltä.
Mutta samalla se on toki se ihanin asia että olen se johon luotetaan ja kenet halutaan hädän iskiessä. Ehkä sitä jää kaipaamaankin kun kukaan ei enää halua tulla syliin koska noloa 😍
Mikään ei ole parempaan kun olla läsnä lasten kanssa ja nähdä heidän kasvu ja kehitys.