Kukaan ei ikinä ihmettele miltä rakennusmiehen tai kampaajan työpäivä näyttää. Kukaan ei myöskään utele miten paljon joku tienaa bruttona ja nettona, se lienee meille suomalaisille melkoinen tabu. Mutta mun työ on ihmisille sellainen kysymysmerkki, että näitä asioita ihmetellään kerta toisensa jälkeen. Moni iäkkäämpi ihminen ei edes tiedä mitä bloggaaja tai vloggaaja on. Harva bloggaaja kehtaa sanoa ääneen, miten vaativaa tämä työ voikaan olla, koska kaikkien mielestä tämän pitäisi olla super helppoa.
Syyskuussa tämä blogi täyttää kolme vuotta. Alussa tämä oli pelkkä harrastus, enkä tienannut mun blogilla yhtään mitään. Rakennusvaihe vaatii hirveästi töitä, analytiikan analysointia, uusia ideoita ja kehittymistä. Some on muutenkin sellainen asia, joka jatkuvasti kehittyy. Ennen facebook oli se juttu, nykyään instagram. Snapchat kuoli yhden yön aikana kun uutta versiota ei otettu kovinkaan hyvin vastaan. Blogeista siirryttiin youtubeen ja sitten vielä podcasteihin. Minä olen sellainen joka paikan höylä, joka tekee vähän tubea, vähän instaa, vähän blogia ja podcastia.
Millaisia lukuja vaaditaan?
Omien kokemuksien perusteella blogimaailmassa 20-30K uniikkia kävijää on ihan hyvä. Niillä luvuilla rupesin itse haalimaan kaupallisia yhteistöitä. Tosin minulla oli myös youtube, missä minulla on noin miljoona näyttökertaa vuodessa, sekä tietysti instagram. Kolmella pienellä tulonlähteellä pärjäsin oikein mukavasti. Pitää vaan rohkeasti ottaa yhteyttä firmoihin, sekä olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri. Monesti olen löytänyt firmojen yhteistyö ehdotuksia roskaposti kansiossa.
Kasvamiseen vaaditaan uusia ideoita, jatkuvaa kehittymistä sekä tietysti aktiivisuutta. Pitäisi puskea ulos materiaalia jatkuvalla syötöllä. Siinä on tietysti se haittapuoli, että tekstistä kyllä huomaa jos kirjoittaja on väsynyt, vittuuntunut ja kyllästynyt. Silloin on ehkä fiksumpaa pitää pientä lomaa. Seuraajat kaipaavat sitä aitoa materiaalia, ne nostavat meidän lukuja ja lukujen perusteella myydään mainostilaa. Aktiivinen päivittäminen tuottaa noin 1/3 mun palkasta, loput tulee kaupallisista yhteistöistä.
Välillä firmoilla on hiljaisempia kausia ja silloin kamppiksia ei tule yhtä usein. Sitten taas ennen joulua näkyy selkeä piikki. Liikaa ei kuitenkaan kannata haalia itsellensä, koska silloin luvut laskevat. Pitää löytää se kultainen keskitie. Mitä isommat luvut, sen helpompi on tietysti löytää itsellensä kivoja yhteistöitä. Mun blogi on kasvanut ja nykyään minulla on 40-50K uniikkia kävijää kuussa ja noin 200-250K sivunkatselua. Blogin aihealue on myös muuttunut raskauden myötä ja nykyään täällä on enimmäkseen raskaushömppää.
Miten paljon somella tienaa?
Itselläni on toiminimi ja mun kirjanpitäjä osaisi varmaan vastata tähän paremmin kuin minä. Yrittäjänä kun joutuu maksamaan yelit, alvit, verot, vakuutukset yms. Mitään tarkkoja summia en myöskään saa kertoa, koska sopimukset kieltävät sen. Mutta noin 1/3 tulee näyttökerroista ja 2/3 kaupallisista yhteistöistä. Yleensä minulla on noin 2-3 kaupallista yhteistyötä kuukaudessa, välillä tietysti enemmän ja välillä vähemmän. Nyt kesällä on ollut hiljaisempaa, mutta syksy tulee olemaan vilkkaampi. Tulot vaihtelevat 2000-6000€ välillä, riippuen kuukaudesta.
Varsinaisia lomia en pidä, mutta välillä hidastan tahtia, kuten te varmasti olette huomanneet. Välillä se johtuu Bellestä, välillä olen kipeä ja välillä inspiraatio on hukassa. Sitten on tietysti myös sellaisia kuukausia, kun teen paljon töitä mutta te ette näe lopputulosta vielä. Kuten nyt esimerkiksi lehtijutut, podcastit ja isommat kamppikset. Yksi kamppis saattaa vaatia yli 10 sähköpostia, sopimuksia, pitkiä briiffejä. Silti lopputulos ei välillä vastaa firman toiveita ja silloin tehdään kaikki uusiksi. Postauksessa ei välttämättä ole mitään varsinaista vikaa, mutta yritys toivoo erilaista näkökulmaa.
Moni elää sellaisessa harhaluulossa että somettajat saavat kaiken ilmatteeks. Tuotteita, vaatteita, elämyksiä. Lukuisia kertoja ihmiset ovat kyselleet jos saisin ”ilmaista tavaraa” esimerkiksi polttareihin, synttäreihin tai baby showereihin ymmärtämättä että se mikä on heille ilmaista ei ole sitä minulle. Jopa nämä ilmaiset tavarat vaativat sopimuksia, niistä maksetaan veroja ja yritykset vaativat somenäkyvyyttä. Käsitys että kuvien ottaminen, editointi ja iskeminen blogipostaukseen menisi ”siinä samalla” on aika kaukana todellisuudesta. Suurin osa työstä tapahtuu kulissien takana.
Välillä ei vaan onnistu
Välillä on sellaisia päiviä että mikään ei onnistu. Saatan kuvata videon ja huomata editointivaiheessa että tämä on läpipaska. Kuvien ottaminen on myös yllättävän haastavaa ja välillä kaikki päätyvät roskakoriin. Sääolosuhteet on toinen kompastuskivi. Esimerkiksi viime viikolla odotin sitä ukkosmyrskyä ja siirsin menoja sen mukaan, koska meidän piti ottaa kuvia. No, perjantaina se kaatosade sitten iski ja piti ilmoittaa valokuvaajalle että tänään ei taida onnistua. Podcastin nauhoitus siirtyi myös muutamalla päivällä, koska olimme unohtaneet että sorsien metsästyskausi alkoi. Istuttiin sitten siinä jatkuvassa paukkeessa ja juotiin kahvia ihan muina miehinä. Tai naisina.
Tekniikka saatta myös olla sellainen asia joka sekoittaa aikataulun ihan totaalisesti. Näistä ei myöskään oikein uskalla puhua, koska tiedän että sellainen täydellinen tekniikkafarssi kuulostaa lähinnä tekosyyltä. Välillä Belle on pöllinyt jonkun elintärkeän piuhan, kuten esimerkiksi kameran laturipiuha. Tai muistikortin missä kaikki uudet kuvat ovat. Itsehan en ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten välillä asiat saattavat vaatia älyttömästi aikaa. Esimerkiksi jos ostan uuden kameran tai objektiivin. Tai se kerta, kun meidän piti äänittää ensimmäinen podcast jakso. Youtubesta etsittiin tutorialeja ja niitten avulla sitten säädettiin. ”Pitäisi olla ihan helppoa” = kestää 10 tuntia.
Miten ihmeessä kaikilla somettajilla on burnout?
Suurin syy lienee häilyvä raja työn ja vapaa ajan välillä. Se että pitäisi olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri. On sähköposteja, kommentteja, soppareita ja uutta materiaalia pitäisi puskea ulos jatkuvalla syötöllä. Muuten luvut laskevat ja silloin iskee paniikki. Pahin on tietysti huono omatunto jos päivitystahti on laiska, tai kommentteihin ei jaksa vastata. Sellainen jatkuva paine että koko ajan pitäisi kehittyä, keksiä jotain uutta, seurata trendejä ja olla täydellinen.
On olemassa AV palstaa, jodelia ja ylilautaa. Siellä kyllä saamme lukea mitä kaikkea me tehdään päin persettä. Välillä jopa ihan meidän omissa kommenttikentissä. Itse saan yleensä kuulla miten iso nenä minulla on sekä tietysti miten minun pitäisi mennä oikeisiin töihin. Jokaisessa työssä on tietysti niitä ikävempiä puolia, mutta ihmisten käsitys siitä että ”jos tyrkyttää itsensä julkisuuteen pitää myös kestää arvostelua” on mielestäni aika outo. Rakentava kritiikki on tietysti ihan ok, mustamaalaaminen ei.
Bloggaaminen on sellainen asia jonka jokainen voi aloittaa. Pitää vaan rohkeasti saada asiat rullaamaan, pelkällä jahkailulla ei pääse mihinkään. Mitään selkeetä neuvoa, miten tässä voisi onnistua en osaa antaa. Minä aloitin komme vuotta sitten, moni asia on muuttunut sen jälkeen. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Ainoa neuvo mitä antaisin pienille bloggaajille tai aloitteleville bloggaajille: toisen menestys ei ole teiltä pois. Tässä ammatissa paskanjauhaminen ei kannata. Esimerkiksi ristilinkkaaminen on tehokas tapa kasvaa ja hyödyntää molempia osapuolia.
Jos teille heräsi kysymyksiä aiheesta niin laittakaa kommenttia, vastaan mahdollisimman pian ♥️
Kommentit (3)
Tykkään blogistasi, koska kirjoitat asioista avoimesti ja ”hyvin”. Tekstisi ovat mielenkiintoisia ja youtube-videot sopivan pituisia, hyvin kuvattuja ja monipuolisia.
Ymmärrän mitä kaikkea bloggaajan pitää tehdä työnsä eteen ja yleensä se hyvin tehty esityö näkyy blogin kuvissa, tekstissä ja videoilla.
On myös bloggaajia, jotka valittavat kiireestä ja kaikesta siitä työstä, mutta kun kiinnostus alkaa olla vähäistä, niin laatu kärsii todella paljon. Siinä vaiheessa ennen hyvästä blogista tulee nopeasti itseään toistava, jutut lyhyitä ja asioihin ei ole perehdytty, kuvat kännykkänapsaisuja millaisilla valotuksilla sattuu jne. Siinä vaiheessa lukijan mielenkiinto alkaa helposti vähentyä eikä siihen ainakaan auta se, että bloggaaja selittelee työn vaativuutta, jos se ei enää.näy tuloksessa.
Tsemppiä jatkoon ja tällä hetkellä luen itse mielelläni sitä raskaushömppää 🙂
Mukava kun avasit vähän taustoja ja puhut tienaamisestakin. Itse olen vain harrastelijabloggaaja ja kyllä siihenkin tuntuu uppoavan paljon aikaa. Juttuja olisi paljon enemmän, mutta en ole ehtinyt/jaksanut kaikkea tehdä. Multakin usein tutut kyselee no tienaanko mä jotain (penniäkään ei ole tullut). Mutta harva harrastuksellaan mitään tienaa.
Jokunen yhteistyö on ollut, mutta ne ovat olleet tuotetta vastaan. Kaikkia yhteistöitä ei kannata ottaa, varsinkaan, kun ei niillä tavaroilla elä tai usein ehdottavat vain, että saa nettikaupasta alennusta näkyvyyttä vastaan. Hienoa, että sinä ihan tienaat rahaa! Taitaa kuitenkin olla vielä aika vähän sellaisia bloggaajia Suomessa, kun sillä tienaa.
Mukavaa syksyä sinulle! 🙂
https://kotonajakaupungilla.blogspot.com/
Muistan että olet aiemminkin kirjoittanut millaista bloggaajan työ oikeastaan on, ja oli mielenkiintoista lukea näitä yksityiskohtia. Ehkä eniten jäin miettimään, miksi kaikki bloggaajat eivät puhu työstään näin avoimesti, eli eivät halua avata tarkemmin mistä tulot muodostuvat, montako tuntia työhön saattaa mennä jne. Mutta kai se on jokaisen persoonasta kiinni 🙂
Ehkä eniten mietin sitä, eikö bloggaajaa pelota se, ettei työn jatkuvuudesta ole takeita. Onko blogeja, podcasteja tai vlogeja enää viiden vuoden päästä? Tämä tuli puheeksi yhdessä tilaisuudessa, jossa yksi Suomen tunnetuimmista somettajista kertoi työstään. Hän sanoi, että työ media-alalla todennäköisesti tulee kuitenkin jatkumaan – kävi mitä kävi.