Eilen siirryin toiselle raskauskolmannekselle, ihan hullua miten nopeasti aika on mennyt! Olen päässyt yllättävän helpolla tähän saakka, ja siitä ollaan toki iloisia. Vaikka olen päässyt helpommalla tällä kertaa, haluaisin silti sanoa että raskausaika ei ole läpihuuto juttu. Odotusaika ei myöskään välttämättä tunnu hauskalta, vaikka lapsi olisi erittäin toivottu.
Alku oli sellaista tunteiden vuoristorataa. Meillä oli jopa vaikeuksia sisäistää koko raskautta, koska olin niin varma että tässä kierrossa ei ainakaan tärppää. Sen jälkeen iski kaiken maailman pelkotiloja keskenmenosta ja että vauvalla ei olisi kaikki hyvin. Synnytyksestä ollaan jo puhuttu sekä neuvolassa että naistenpolilla ja sekin on herättänyt aika voimakkaita tunteita. Nt-ultran jälkeen on onneksi ollut rauhallisempi olo ja olemme jo saaneet ajan pelkopolille, joten yritän olla murehtimatta.
Andreas on tosi innoissaan kasvavasta vatsasta ja kaikesta raskaushömpästä, minä en niinkään. Tämä vaikuttaa varmasti monen mielestä oudolta, mutta en vaan yksinkertaisesti ole sellainen ihminen joka osaisi nauttia raskausesta. Tiedän tietysti että kaikki on sen arvoista, mutta ihan näin rehellisesti toivoisin että miehet voisivat kantaa lapsia. Raskaus ei ole sairaus, mutta se ei välttämättä tarkoita että odotusaika olisi super ihana. Väsymys, huimaus, heikko olo, pahoinvointi, närästys, selkäkivut, kohdun kasvukivut sekä liitoskivut ovat kaikki sellaisia ihan tyypillisä raskausoireita.
Täällä blogissa päpätän raskaudesta koko ajan, mutta ”oikeassa elämässä” en niinkään. Äiti kyllä kyselee usein miten olen voinut ja sehän on tietysti kiva juttu, mutta muuten koen että saan kaikki fiilikset heitettyä tänne blogin puolelle. Toinen raskaus on niin erilainen, kun tässä on taapero jonka kanssa saa puuhailla. Väsymys ja voimaton olo ottaa päähän, koska haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta sitten iskee sellainen fiilis että ei kuitenkaan huvita/jaksa. Toivotaan että energiataso nousisi edes vähän nyt toisella kolmanneksella.
Lisäpainoa on jo kertynyt 3 kiloa, vaikka syöminen on vähän niin ja näin. Ihan alussa jätin kahvin pois, mutta nykyään juon pienen kupillisen aamuisin. Syön aika paljon hedelmiä, karkkia ja rasvaisia ruokia ei oikein tee mieli, mutta sehän on positiivinen asia. Mennään aika rauhallisesti eteenpäin, päivä kerrallaan. Mitään isoja hankintoja emme vielä ole tehneet ja jos meidän arki pysyy yhtä kiireisenä työn puolesta (sekä Bellen uhman takia) veikkaisin että tehdään niitä hankintoja vasta raskauden loppupuolella. Eihän tässä nyt oikeasti mikään kiire ole.
Kommentit (2)
Edellisessä postauksessa mainitsit, että suihkussa tulee heikko olo. Otatko lämpimiä suihkuja? Itsellä hyperemeesin pahimpaan aikaan oksensin aina suihkun jälkeen ja se johtui liian kuumasta vedestä. Aloin ottaan viileempiä suihkuja ja ei tarvinnut oksentaa (aina).
Kohta tää onneks loppuu. 38+6.
Aaah, vitsi, nyt kun mainitsit asiasta niin oksensin AINA suihkun jälkeen viime raskaudessa. Luulin että johtui hajusteista mutta voi se toki olla lämmin vesi myös. Seuraavalla kerralla kokeilen vähän kylmempää 🙈
Kovasti tsemppiä ja kuten itse sanoit, onneksi sulla on kohta urakka ohi 😅♥️