Kuten tiedätte, olemme suomenruotsalaisia. Monet ovat kyselleet jos meinaamme puhua vauvallemme enemmän ruotsia vai suomea, ja vastaus on tietysti ruotsia. Meidän vauvasta tulee luonnollisesti suomenruotsalainen ja pelkäämme että liiallinen suomenkielen käyttö heti alkuun olisi meidän bebelle liian iso kulttuurishokki. Moni teistä ihmettelee varmasti miten suomenruotsalainen raskaus ja varsinkin synnytys poikkeaa perinteisestä suomalaisesta, joten halusin avata tätä aihetta vähän enemmän.

Olen tällä hetkellä toisella raskauskolmanneksella, jonka ansiosta hehkun kuin jumalatar. Suomenruotsalaisten geenien takia ei tietenkään tarvitse pelätä raskausarpia eikä peräpukamia, tai muutenkaan välilihan repeytymistä synnytyksessä. Niskaturvotus-ultra oli melko jännittävä, mutta siellä meidän pieni ja täysin terve suomenruotsalainen köllötteli, kuten arvata saattaa, kultalusikka kädessä.

Meidän laskettu aika on vasta 25 helmikuuta, mutta olen jo kerennyt suunnitella synnytystä sekä sairaalakassin sisältöä.

Sairaalakassiin pakkaan:

Yöpuvun

Hammasharjan

Rapujuhlatarpeet viidelle

Sairaalakassi on tietysti Luiske Vuiske. Koska suomenruotsalaisuus on muutakin kuin rahaa, kirjoitin synnytys suunnitelmaan että vaadin kätilöiltä ruotsinkielen käyttöä synnytyksessä. Minulla on oikeus äidinkieleen, enkä suostu puhumaan enkä ymmärtämään suomea. Tähän saakka meidän bebe on kuullut pelkästään ruotsia ja maailma tuntuisi aivan liian kylmältä ja julmalta paikalta, jos suomenkielinen kätilö olisi ottamassa hänestä kopin. Pelkäämme että vauva traumatisoituu. Suomenruotsalainen synnytys poikkeaa muutenkin perus suomalaisesta synnytyksestä, koska suomenruotsalaiset eivät ikinä huuda synnytyksessä, vaan henkäilevät elegantisti.

Ponnistusvaiheen hoidan perinteiden mukaisesti rapuhattu päässä, sillä aikaa Andreas laulaa helan gåria ja täyttää snapsilasit valmiiksi. Suomenruotsalainen kätilö keittää ravut kahvihuoneessa. Synnytyksen jälkeen vedetään muutamat snapsit, sillä maidontuotanto lähtee käyntiin. Synnytyssuunnitelmaan olen jo merkannut, että meille pitäisi tuoda aitoa shamppanjaa, eikä mitään vitun pommaccia. Halppis skumppa saatta aiheuttaa äidille babybluesia ja vauvalle vatsavaivoja.

Miehen varpajaiset, eli rapujaiset

Suomenruotsalaiset miehet eivät vietä varpajaisia, vaan rapujaisia. Nämä muistuttavat perinteisiä rapujuhlia, jonka lisäksi poltetaan sikaria. Suomenruotsalaiset eivät muutenkaan vedä mitään perus norttia. Vieraat antavat vauvalle tärkeitä lahjoja, kuten esimerkiksi purkkarit kokoa 17, kansitakki, Hanken:in pääsykirjoja iltasaduksi ja kultaharkkoja. Isommat lahjat tulevat vasta myöhemmin. Esimerkiksi Belle saa rippilahjaksi purjeveneen millä hän pääsee viettämään juhannusta saaristoon. Nämä asiat ovat tärkeä osa suomenruotsalaista kulttuuria.

Andreas on jo ilmoittanut, että saan synnytyslahjaksi rantatontin Sipoosta. Pikkaisen kyllä harmittaa, koska olisin halunnut uuden purjeveneen, mutta Andi oli sitä mieltä et se saari on parempi kun meillä jo on neljä venettä Helsingin edustalla. Odotan kovasti äitiyslomaa, koska minusta tuntuu että meitä suomenruotsalaisia ei ole tehty työntekoa varten. Kaikki rapujuhlat, skumpan juominen ja kaviaarin syöminen täyttää kalenterin eikä työnteolle oikein meinaa jäädä aikaa. Enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään teille meidän perhekuvat, jotka kuvaamme saaressa, kansitakit päällä. Elämä suomenruotsalaisena on ihanaa. Tässä minä hymyilen kuin hangon keksi!