desire nymark - Banneri

Kehtaan väittää, että jokainen äiti on vähintään kerran joutunut kuulemaan toisen äidin (tai miksipä ei jopa lapsettoman, heillähän ne parhaat neuvot yleensä on) ärsyttäviä viisauksia äitiydestä. Äitiydessä pitää tehdä paljon valintoja, mutta näitä valintoja pitää myös osata perustella. Miksi juuri sinä ja sinun perheesi päättävät tehdä niin tai näin.

”Sitten kun minusta tulee äiti en ikinä” / ”Mun lapset eivät ikinä käyttäytyisi noin”

Kuvittelet varmaan, että sun lapsi ei ikinä riko mitään tai huuda hysteerisesti kaupassa kun uhma iskee, mutta saatat olla väärässä. Saatat ehkä myös suunnitella, että et ikinä mene sieltä missä aita on matalin. Älä ikinä sano ikinä. Välillä pizzapäivä vaan on erinomainen vaihtoehto.

”Se on pelkästään asenteesta kiinni”

Kaikki lapset ovat erilaisia, kuten myös kaikki aikuiset. Joillekin valvominen on helppoa, toisille kolmen tunnin yöunet saavat kooman aikaiseksi. Asenteella on tietysti vaikutus, mutta ei, aina se ei ole pelkästään asenteesta kiinni.

”Nauti nyt tästä vauva-arjesta” / ”Nauti nyt tästä raskausajasta, kohta et saa nukkua lainkaan!”

Jokaisesta hetkestä pitäisi nauttia jokaisella solulla. Se, millä tavalla pitäisi nauttia tai miten tämä nauttiminen kuuluisi näkyä on epäselvää.

”Odota vaan..”

Manailu, että kyllä se tästä vielä huonommaksi menee. Vauvalla on koliikki tai nukkuu muuten vaan huonosti, odota vaan kunnes uhmaikä alkaa. Taaperolla on uhmaikä, odota vaan kunnes päiväkodit alkavat, sitten ollaan kipeenä koko ajan. Lapsi aloittaa päiväkodin ja sairastaa noroa, flunssaa, kuumetta, odota vaan kunnes hän pääse teini-ikään. Äitiys on pelkkää odottamista, että kohta on entistä rankempaa. Niinhän se naapurin Pirkko manaili.

”Sulla on sentään vaan x lasta, ajattele millaista meillä on kun meillä on x”

Ensimmäinen spontaani vastaus olisi tietysti että ihan vapaaehtoisesti hankitaan niitä lapsia. Mutta näin nätisti tiivistettynä: kaikki lapset ovat erilaisia, kuten myös kaikki perheet. Se että arjessa on haasteita ei välttämättä johdu lapsiluvusta, tai lapsesta ylipäätänsä. Kyseessä voi myös olla työkiireitä tai jotain ihan muuta.

”Kyllä äidinmaito on paras ravinto vauvalle”

Tämä on varsin fiksu ja ihanan kannustava lause heille, joille imetys ei onnistu syystä tai toisesta. Koska jos joku ei sitä vielä tiennyt, imetyksen onnistuminen pelkällä tahdonvoimalla ei ole itsestäänselvyys.

”Nuku nyt ennen kun vauva syntyy”

Uni on sellainen juttu, että sitä ei voi pistää pankkiin hätävaraksi pahojen päivien varalle. Se, että hankitaan lapsia ei myöskään automaattisesti tarkoita että ei ikinä enää saisi nukkua.

”Onko sun mies lastenlikkana?”

Ei. Perheen isä ei ikinä ole lastenlikkana. Hän on kotona hoitamassa meidän lapsia. Hänen lapsia.

”Yhden tai kahden lapsen vanhemmat eivät tiedä vanhemmuudesta mitään. Sitten kun juokset seitsemän perässä niin alat jotain jo ymmärtää”

En edes jaksa kommentoida tätä lausetta. Jokainen varmasti tietää miksi tämä on ärsyttävä. Paitsi tietysti ne jotka tätä jaksaa hokea.

”Miksi hankitte lisää lapsia / miksi ette hanki lisää lapsia?”

Lapsiluvun kyseenalaistaminen. Tässä sinun pitäisi perustella miksi haluatte juuri x määrän lapsia. Joista te itse huolehditte. Välillä lisää lapsia ei tule, koska kyseinen pariskunta kärsii sekundaarisesta lapsettomuudesta, mutta se nyt ei käy mielessäkään kun asiasta udellaan.

Tälle listalle voisi myös tietysti lisätä kaikkea mikä peruspirkkoja kiinnostaa joiden syksyn kohokohta on lidlin tarjouspäivät, kuten esimerkiksi ”Miksi ette ole naimisissa?”, ”Miksi ette odottaneet kauemmin ennen lapsen yritystä?”, ”Miksi et imetä?”, ”Miksi haluat sektion?”, ”Miksi et laita lasta päivähoitoon?”

Jos V-käyrä nousi tästä postauksesta ja sinulla heräsi vanhoja muistoja, miten ärsyttävästi joku Pirjo-Liisa on kommentoinut sinun perhettä, lasta tai kasvatusmenetelmiä niin kommenttikentässä saa avautua! Kunhan ette kuitenkaan tule linjoja pitkin, muuten mulla menee chakrat sekaisin keskellä tätä ihanaa ja seesteistä perhe-arkea.

Kommentit (44)

Kaikki tekstissä mainitut asiat ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä. Satumainen onni, ihanat ystävät ja sukulaiset vai mikä, etten törmännyt näihin. Vai sitten huono muisti, kun nuorimmainenkin on 11-vuotias.

nyt on ihan pakko avautua siitä miten vanhaan aikaan jotkut iäkkäämmät ihmiset on jääneet. odotin esikoistani ja lähihoitajaopinnot olivat kesken. lapseni isä kävi kolmivuorotyössä ja tiedettiin että se olisi minullakin edessä jossakin vaiheessa valmistuttuani. silloinen appiukkoni sitten ihan pokkana sanoi että ”kyllä sun nyt pitäis vaihtaa ammattia että lapsen isä saa käydä kolmivuorotyössä, kun ethän sinä voi, koska sinun pitää olla lasta varten kotona, se on naisen tehtävä.” tosiaan, edelleen eritellään paljon sitä, mitä mies tekee ja mitä nainen tekee. jos se joillekin sopii niin tottakai, mutta nykyään on myös meitä äitejä jotka haluaa myös käydä töissä. 😄

Älä vaan, mä niin komppaan sua tässä! Mytten kanssa kyseenalaistiin milloin mitäkin 😀 kun eihän isi voi valvoa lasten kanssa, eikä tulla mukaan neivolaan ja ihan ihme touhua et miehet on mukana synnytyssalissa nykyään 😂 mutta ei siinä, tässä tapauksessa jopa kaukalo aiheutti ihmetystä. Kun eihän sellaisia ollu kivikaudella… 😀

”mä ainaki otin vauvan viereen nukkumaan enkä laittanut heti pinnasänkyyn”
”mähän kävelin heti sektion jälkeen, miten sä muka olit niin kipee”

Tää sektioasia on jännä! Mä olin sairaan kipee Bellen sektion jälkeen. Mytten kanssa taas kävelin samana iltana! 😀 Tähän vaikuttaa niiiin moni asia!

Itsetunto ei pienistä saa kolausta eikä ärsytä. Vaan kyllä hermo meni kun eräs kommentoi vauvaani rumaksi ja oli vielä kamala nenäkin. Ja nämä klassiset yli menevät oman lapsen kehumiset ja sitten kun itse yrität arjesta puhua, et saa suun vuoroa tai tylyn toteamuksen onneksi ei meillä.

Ärsyttävin on ehkä oman isoveljen suusta, jolla oli siihen aikaan 4v kaksoset, kun esikoiseni syntyi. ”Jaa sä haluat päästä vaan helpolla ja olla laiska”, oli kommentti, kun kävi ilmi, että lapsi nukkuu sivuvaunussa kiinni minun puolen sängyn laidassa.

Kyllä, sanotaan vaikka sitten että olen laiska, jos en halua nousta 100 kertaa sängystä ylös änkeämään tuttia suuhun, kun toinen sitä vielä unessa hamuilee. Ja vielä ehtii heräämään ennen kuin ehdin paikalle, vaan haluan vain hoitaa sen tuuppaamalla käden pinnojen välistä. Ja jatkaa heti uniani, jotta pysyn hereillä seuraavana päivänä.

Mä oon sitten vielä laiskempi, koska me siirryimme bedside cribistä perhepetiin. Koen että perhepeti on helpompi 😂👌🏻

Joo itse sain aikoinaan anopilta hienoja ohjeita ja yksi paras oli että nyt sinun pitää lopettaa imettäminen.

Kaikki ylläolevat kommentit on kuultu mutta eniten on satuttanut imetykseen liittyvät kommentit, meillä kun pikkumies ei suostunut rinnalle vaikka mitä yritin. Itse olisin kovasti halunnut imettää ja kaikkea yritin mutta vauvalla oli eri suunnitelma.

Meillä aiheuttaa kommentteja myös se, että asumme eri maissa lapsen isän kanssa. Meillä on tähän selvät ”säännöt” ja ajatukset mutta muille (lähinnä ne Pirkot jotka ei tunne meitä) tämä aiheuttaa jos jonkinmoista huolta. Jopa perinnöstä ollaan oltu huolissaan, miten nyt se sitten liittyy eri maissa asumiseen. 😀

Toisen tyttären syntymän ja lapsiluvun täyttymisen jälkeen olen joutunut kuuntelemaan toteamuksia: ”Koskas meinaatte sen pojan tehdä?” ja ”kolmas on varmaan sitten se poika”. Ihan kuin sukupuolen saisi valita ja sillä olisi merkitystä. Myös ihmettelyt isästä ”lapsenlikkana” raivostuttavat.

Olen nyt jo mummoikäinen, lapseton nainen. Omia ei suotu mutta saimme olla kahden lapsen sijaisvanhempina.
Ja se sijaisvanhemmuushan aiheutti pienessä maalaiskylässä hämminkiä. Kuviteltiin että saadaan isot rahat – niillä maksettiin kyläläisten mielestä omakotitalo ym. ”Pahin” oli yhden emännän heittämä totuus toiselle, eläimistä luopuvalle naapurille. ” Ota sijaislapsia” – siis.lehmien tilalle…. omalle äidilleni tokasin yhden hullun päivän jälkeen että pitäisi olla äänieristetty huone johon pääsisi välillä pakoon huutoja ja kiljuntaa – ”omat ” pojat ja heidän kaverit, 8 poikaa, 7-11-vuotiaita leikkimässä meillä koko päivön. Siihen äitini vastasi ”voisi ajatella etuköteen, eikä ottaa niitä lspsia jos ei kerta niitä rakasta”. Siis mitä? Luulin esittäneeni monenkin äidin toiveen äänieristetystä huoneesta – ihan rakkaudella ❤

Meillä on 6kk poika ja muistan ensimmäiset viikot majaili tissillä ja tilaili maitoa. Itse kuulin kuinka se nieleskeli ja oli tyytyväinen mutta äitini oli kauhean huolissaan etten pidä nälässä kun se on koko ajan tissillö että ei ole koskaan kylläinen… No monesti kun imuote lipesi niin maitoa pahimmassa tapauksessa suihkusi ympäriinsä että kyllä sitä riitti. Meijän poika ei ole suostunut ottamaan pullosta ja olen ollut ihan tyytyväinen koska imetys nyt on niin helppoa eikö tarvitse pulloja keitettö ja maitoja lämmitellä ja sen takia vauvan nukkuu mun vieressö mistä on helppo yöllä tissiä tarjota ja tätä vasta onkin ihmetelty että miten ihmeessä se vieressä nukkuu…. Mua kans ärsyttää se että koko ajan voivotellaan että eikö ole rankkaa? Sua varmaan väsyttää? On toi vauvavuosi sitten niin sumusta aikaa kun on niin poikki koko ajan. Meillä ei, meillä nukutaan hyvin, syödään hyvin eikä kiukuta ja äiti ja vauva voidaan oikein hyvin että kiitos kysymästä 😅

Tämä maitoasia saa mut niin näkemään punaista. Törmäsin hiljattain tilanteeseen jossa oltiin sitä mieltä, että sairaalassa vauvansa kanssa olevalle korvikeäidille ei kuulu tarjota ruokaa kun taas imettävälle äidille kuuluu. Ihmisen pitää olla syvästi häiriintynyt että voi oikeasti olla tuota mieltä.

Olen samaa mieltä, tämä on kyllä aika käsittämätöntä. Itse törmäsin tähän kun olin 3kk vauvani kanssa sairaalassa osastolla muutaman päivän. Sain yhden aterian päivässä. (ilmaiseksi, muista maksoin) koska vauva täysimetyksellä, mutta jos vauva olisi syönyt korviketta, hän olisi saanut korvikkeet mutta minä en ruokaa. Minulle kerrottiin että yleinen ohjeistus eikä siis kyse kenenkään mielipiteestä, että vauvahan siellä osastolla oli potilaana ja minä hänellä huoltajana. Mutta tyrmistyin silti tästä jaottelusta.

Jepjep.. Parhaat neuvot kuulin silloin vielä lapsettomalta siskolta miten kannattaisi hoitaa ja totuttaa ja tehdä. Sai hän sitten lapsen ja huomasin että itse tekee vastoin neuvojaan. Pidin kuitenkin suuni kiinni. Ei se vauva ollutkaan semmoinen joka toimii käyttö ohjeilla. Tuota ”ootahan vaan kun…” lausetta inhoan. Kukaan lapsi ei ole kuten kaikki muut ja mikään asia tai elämäntilanne ei mene samallalailla kaikilla.

Ai vitsi, toi ”onks sun mies lastenlikkana”. Silloin kun meidän tytär oli n. 1,5kk käväisin molempien vanhempieni kanssa kotikyläni seuratalolla kauneimmissa joululauluissa. Kylän mammat ihmettelivät mihin olen jättänyt lapsen _hoitoon_. Oli ilmeisesti ihan käsittämätön ajatus että lapsi voisi olla kahdestaan isänsä kanssa.

Nää imetys/äidinmaito yms kommentit oon oppinut jättämään omaan arvoonsa vaikka alkuun kirpaisi. Anoppi esimerkiksi sanoi että eihän hän osaa antaa maitoa tuttipullosta kun on sentään kaikki lapsensa imettänyt.

Nyt kun lapsi on lähemmäs puolivuotias alkavat ihmiset jo kokea asiakseen kysellä että koska tulee seuraava. Tällä hetkellä tuntuu että seuraavaa ei tule (koska vaikea raskaus ja lapsen vaikea sairaus) ja saa kuulla aina ilkkumista ja lällättelyä että miten tuun vielä muuttamaan mieleni. Ehkä tuun mistäs sen tietää, mutta se on ehkä meidän perheen oma asia.

Minulla on kaks pientä lasta 2v3kk ja 10kk. Kun aloin odottamaan toista lasta,oma äitini hoki aina kun näimme että tämä. Jälkeen ei sitten enempää lapsia. Noh kun ilmoitin ”yllätys” kolmosesta äitini ei edes onnittelut, nykyään kun näemme saan vaan kuulla manausta kuinka surkea äiti olen jo nykyisille lapsille ja vielä piti yksi hankkia… Kun mainitsin asiasta että tämä on minun elämä,minun raskaus,minun. Kroppani. Äitini tuntuikin olevan sitä mieltä että päin vastoin hän on tässä mukana samalla tavalla kuin minä odottavana. Lisäksi saan kuulla jatkuvasti kuinka jo esikoisen täytyisi olla kuiva, tehdä sitä ja nukkua siellä ja kuopuskin voisi jo kävellä. Välillä tunnen olevani paska äiti kun mitään en tunnu osaavan tehdä oikein hänen silmissään. Kuitenkin hänen isovanhemmuus herää vain joskus ja jouluna ja etenkin silloin jos joku muu on viettänyt aikaa heidän kanssaan.

Tätini, joka ei ole itse saanut lapsia ja asuu 600km päässä meistä, näki esikoisestamme pitkästä aikaan niin eka kommentti oli ”miten tolla on noin iso pää?” hyvä että en kimppuun käyny kun kävi niin tunteisiin! Pojalla kaikki mitat keskikäyrällä ja erittäin sopusuhtainen. Tätini vielä hoitoalan ihminen. Ois tehny mieli sanoa että onneks sulla ei oo lapsia!

Tekis mieli tällä hetkellä hakata kaikkia jotka sanoo just tota et lepää/nuku nyt ennenku vauva syntyy…öö rv 37+6 menossa ja en oikeesti muista millon olisin nukkunu oikeesti 🤦‍♀️🤦‍♀️ Mulla on jotenkin fiilis että sitten kun vauva syntyy nukun ehkä laadullisesti paremmin vaikka varmasti yhtä vähän/vähemmän. Molemmissa käsissä parhaillaan jäätävät hermopinteet ja iso maha niin hyvin nukuttaa 🙈 Naurattaa lähinnä 😅 Sama kun myös kestoinhokki on että ootko varma että siellä mahassa ei oo kaks vauvaa..kiitos kysymästä, olen varma. Työkaverini kommentoi myös mun turvotusta/käsien tilannetta hauskasti että sen siitä saa kun rupee vanhana lapsia tekemään. Olen 32 vuotias…

Ärsyttävin kommentti, mikä minulle on sanottu on, että sä pääset niin helpolla, kun sulla on vain tyttöjä. Ei se aina niin helppoa ole vilkkaitten ja jääräpäisten tyttölapsienkaan kanssa.

Voi jumalauta 😂 ei se sukupuoli vaikuta mihinkään! Ensinäkin koliikki, maitoallergia tms voi iskeä sukupuolesta huolimatta. Samoin uhma. Poika voi olla tosi varovainen ja rauhallinen, tyttö voi olla oikea rämäpää! Mun sisko oli sellainen rämäpääuhmis että ei mitään rajaa! 😂 Jospa siirryttäis sieltä 1960 luvulta tänne 2020 🙈😂

Todella hyvä postaus, niiin totta kyllä jokainen kohta! Tuli hyvät naurut. 😅 Täällä ollaan juuri sairaalassa maanantaina sektiolla syntyneen toisen lapsemme kanssa, huomenna päästään kotiin. ❤️

Vatsinkin tuo miksi lapsi ei ole päivähoidossa vielä, sitä saa perustella aina. Sitten lisäksi kun asumme Espanjassa ja mieheni täältä kotoisin, on myös paljon kulttuuri erollisia juttuja… Esimerkiksi aina saan selitellä miksei 1v9kk tyttärelläni VIELÄKÄÄN ole korvakoruja kun ne olisi pitänyt laittaa jo viimeistään 2 viikon iässä. Meidän lapsillemme tuli myös suht pieni ikäero ja kaikki aina luulevat että haaveilemme jostakin vähintään 4 lapsen perheestä kun ”näin tiuhaan tulee”. Ei, ei toiveissa ollut kuin 2 lasta mutta pienellä ikäerolla ja suureksi onneksemme tämä tapahtui. Ei silti tarkoita että niitä haluttaisiin tusina.

http://karlaespanjassa.blogspot.com

Näitä on kyllä paljon. Itse yhden lapsen äitinä saa useinki kuulla tätä ”no oota vaan jos toinen tulee niin sit vasta vaikeeta onkin” jne. Ja se, että kun on VAAN se yks lapsi, niin sehän ei siis missään nimessä voi olla rankkaa 😀

Lapseni ollessa noin kahden vanha, eräs puolituttu nainen päätti kysyä, olemmeko ajatelleet tehdä lisää lapsia?
Juu, olemme kyllä. Esikoisemme kuoli synnyttyään, toinen meni kesken ja tämä on siis lapsi numero kolme. Nainen meni vaikeaksi sanoi; olenpa minä tyhmä. Vastasin vaan, joo.

Mun inhokki näistä on toi et onko isä lapsenlikkana! Miksi se aiheuttaa kauhistelua että meidän yhteinen lapsi on toisen vanhempansa kanssa kotona kun mä käyn jossain 🤦🏼‍♀️ inhoan myös sitä että muut puuttuu siihen miten me ruokitaan meidän lasta. Meillä imetystaival oli aluksi haastava ja ei ollu kovin kannustavan kuuloista, että ”jos vauva ei nyt opi syömään rinnasta, niin ei se opi kyllä ikinä”. Joka oli kyllä bullshittiä, nyt vauva on täysimetyksellä.

Heh 😀 tunnistin kyllä nämä kaikki kolmen lapsen äitinä! T. Sari / pikkuleijonatblogi.fi

Joo, se on kyllä varmasti v-näistäkin, kun jotkut (yleensä vanhemmat jo mummuikäiset naiset) sitä sanoo, että nauti nyt vauva-pikkulapsiajasta, jos on ite väsynyt yms niin se nautinto voi tuntua kaukaiselta asialta.
Mutta siinä on myös se toinen puoli, ite nimittäin oon aatellut, että varmasti he kuitenkin ajattelevat ehkä näin jälkikäteen, että heidän ois pitänyt itse enemmän nauttia siitä ajasta, kun se aika on niin ohikiitävä hetki kun lapset on pieniä <3

Eli eivät varmasti sitä pahalla sano, vaan miettivät ehkä omaa elämäänsä, ja että silloin elämä oli täyttä ja rikasta kun pienet pyöri ympärillä, eikä sitä välttämättä hoksaa kuin vasta sen ajan ylittäneenä, että "sehän olikin sitä elämän parasta aikaa oikeasti". <3

Olin ensimmäisen lapsen täyttäessä 10kk erittäin väsynyt. Lapsi oli nukkunut huonohkosti siihen asti. Sitten minulle laitettiin hormonikierukka jonka seurauksena alkoi krooninen migreeni. Väsymys ja krooninen migreeni yhdessä olivat liikaa ja uuvuin. Valitin väsymystäni eräälle sukulaiselle joka sanoi että nämä ovat ainutlaatuisia aikoja joista tulee nauttia. Ei siis ollut sopivaa puhua väsymyksestä.

Esikoisen jäätävän huonosti nukkuneen ja koliikkihuudon aikaan, meni todella pahasti ihon alle ”onko kiltti vauva” kysymykset.. mitä piip oikeesti voiko vauva olla ilkeä, mun rakas lapsi on kyllä kiltti mutta en tiedä onko se allerginen vai oonko ite ihan tumpelo ku tuntuu et tää vaan huutaa Koko ajan eikä nuku ikinä yhtään!!!

No tämä! 😂 tai sitten se kun itseä väsyttää ja joku on heti kertomassa miten hän ei ole nukkunut kymmeneen vuoteen mutta silti jaksaa sitä ja tätä ja tota. Argh 🙈 kivat sulle sirpaliisa, pitäisitkö vaikka turpas kiinni ja ojentaisit pannullisen kahvia 😂

Inhoan lausetta joka alkaa sanoilla”ei meidän lapset”.Kyllä vaan myös teidän lapset,heti kun silmä välttää.

Joo, tai sitten teidän lapset eivät ehkä vielä… mutta jonain kauniina päivänä kyllä saattavat 😀

Silloin kun sinä olit lapsi niin me emme koskaan isän kanssa…

Silloin kun sinä olit lapsi niin me aina isän kanssa…

Sinä et koskaan lapsena…

Kyllä sinä jo tuon ikäisenä osasit…

Pitää tehdä lapselle selväksi kuka määrää…

Ei tuon ikäiselle lapselle vielä saa antaa…

Totta! Nämä ihanuudet unohtuivat 😀

”Mutta pieni korjaus: lapsia ei todellakaan hankita vaan niitä saadaan (jos saadaan)” En tiedä mitään raivostuttavampaa pilkunnussimista kun tämä. Ai saatana. En ainakaan ite tarkota jos puhun lasten hankkimisesta että se olisi jotenkin itsestäänselvyys. Se on vaan yks sana jota tosi moni käyttää enkä usko että monikaan tarkoittaa sillä sitä että kaikki saavat lapsia ihan tosta noin vaan. Vähän sama kun monia ärsyttää puhuminen neitsyyden menetyksestä. En usko että ihmiset ajattelee sen kuullessaan että joku on nyt menettänyt jotain vaan eiköhän kaikki tiedä mitä sillä tarkotetaan, ei jumalauta 😀 Anteeks tää raivo mutta jotenkin yksittäisiin sanoihin tarkertuminen on niin raivostuttavaa kun kaikki tietää mitä oikeesti tarkotetaan.

En ehkä koe ihan yhtä suurta reaktiota tätä asiaa kohtaan, mutta totta 😂 Sitten myös se, että tämä on tulkintakysymys. ”Lapsia saadaan”, no me ei kyllä saatu mitään. Me nimenomaan TEHTIIN lapsi. Voisi melkeinpä sanoa että ihan kirjaimellisesti tekemällä tehtiin, koska tämä vauva sai alkunsa labrassa 😀

Ymmärrän tekstin pointin kyllä.
Toisinaan voi toki olla niinkin, että keskustelun avaus särisee vastaanottajan korvassa ihan turhaan. Mitä jos se naapurin täti ihan oikeasti haluaa kuulla, mitä ajattelet? Mitä ajattelet avioliitosta tai perheen koosta? Usein ärsyttävyys tulee siitä, että samat kysymykset kasaantuvat samaan elämänvaiheeseen niin aktiivisesti.

Olen myös ajatellut niin, että äitien ”leikkipuistonokittelu” ei ole vain pahasta. Pieni vertailu kirirrää meitä kohti yhteiskunnan normeja. Kun sadepäivänä joku saapuu puistoon ilman kumisaappaita ja joku sitten kysyy, että missäs teidän kumisaappaat ovat, niin ärsyttäähän se. Mutta, riippuen toki siitä, miksi kumisaappaita ei juuri sillä keikalla ollut mukana, saatat ehkä jo illalla mennä kauppaan vihdoin ostamaan ne isommat saappaat. Tai se toinen äiti sohvannurkassa googlettelee niitä vaihtoehtoisia jalkineita saappaille. Ihan miten vaan.

Kyse ei siis aina ole epäterveestä kilpailemisesta, ei uteliaisuudesta, ei itsensä jalustalle nostaminen, eikä epäkohteliaasta urkkimisesta. Kyseessä voi olla ihan vaan kevyt keskustelun avaus tai tietämättömyys.
Aina ei siis kannata ärsyyntyä. Ehkä me kaikki tulemme päivissämme jakaneeksi kliseisiä lauseita, jotka kasaavat jonkun toisen ärsytyskuormaa?

Niin hyvä pointti! Itse puhun jatkuvasti ohi suuni. Mun tarkoitus ei ole loukata, urkkia tai ärsyttää. Tykkään jutella ja joskus tarkoittamatta päästän suustani jotakin hölmöä. Mua ei monetkaan kyselyt tai utelut haittaa siksi onkin joskus vaikea hahmottaa mitä on kohteliasta sanoa ääneen ja mitä ei.

Asuttiin esikoisen ensimmäinen vuosi samassa talossa mummon kanssa. Jos oltiin miehen kanssa kaupassa/muualla yhdessä ilman lasta, ärsytti kyselyt ”mihin ootte lapsen jättäneet?” No yksin kotiin tietenkin, kyllähän se siellä pärjää.
Tai se kun yrittäjänä palasin töihin heti synnytyksestä toivuttuani (tein töitä kotona max 4h päivässä) ”Missä se lapsi nyt on? Pärjääkö se isän kanssa?” Lapsi oli maksimissaan 10m päässä, kuulin kaikki itkut ja pumpattua maitoa oli jääkaappi täynnä.
Aaaargh, alkoi jo valmiiksi ärsyttää kun helmikuussa syntyy baby nro2 ja mies on ilmoittanut haluavansa jäädä vauvan kanssa kotiin😅

Toi ”kyllä äidinmaito on paras ravinto lapselle” riippuu ihan siitä millä äänenpainolla ja missä tilanteessa sen sanoo. Sehän on ihan totta että äidinmaito on korviketta laadukkaampaa ja vauvalle se parhain.
Jos jostain syystä äiti ei imetykseen kykene, sillon siitä ei saa syyllistää ja tuollainen lause on vaan vi**uilua äidille.

Joo siis nimenomaan mikä äänensävy ja missä tilanteessa. Jos imetys ei onnistu niin turha sitä on hehkuttaa että äidinmaito olisi niin paljon parempaa 😄

Hyvä postaus! Niin samaa mieltä! Mutta pieni korjaus: lapsia ei todellakaan hankita vaan niitä saadaan (jos saadaan)… toiset saa ja toiset ei :/

Minä taas olen sitä mieltä että tehdään, koska me jouduttiin tekemään kovaa duunia lapsettomuushoitojen kanssa että saatiin plussa tikkuun 😀 mutta ymmärrän mitä tarkoitat 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X