Raskauden toinen kolmannes oli ja meni. Tänään olen ollut raskaana 201 päivää ja laskettuun on enää 79 päivää! Tässä sitä taas ihmettelee, että mihin tämä aika on mennyt. Tosin nyt kun siirryttiin raskauden viimeiselle kolmakselle, niin aika ei enää mene yhtä nopeasti. Sanotaan että ”tässä vaiheessa raskautta kohtu kasvaa nopeasti”. Joo kyllä, sen kyllä huomaa!
Mitään pahoja vaivoja ei vieläkään ole, joten yritän olla valittamatta. Mutta kyllähän esimerkiksi kenkien pukeminen on melkoista rumbaa jo tässä vaiheessa. Liitoskivut ovat myös sellainen kiva pieni vaiva, jonka ansiosta kävely on sellaista ankkamaista hiihtelyä etanavauhdissa. Vatsa on kasvanut super paljon tällä viikolla, jopa siihen pisteeseen saakka että hapensaanti on ollut vähän niin ja näin. Meidän typyllä on myös tapana osua suoraan virtsarakkoon, joten vessassa saa ravata aika tiheeseen tahtiin.
Andreas totesi alkuviikosta että mun vatsa on kasvanut ihan hirveästi. Siitä tilanne eskaloitui lauseeseen ”Nyt kun oikein katson sun vatsaa, niin ei se Gantin L kokoinen mekko olisi mahtunut sun päälle”. Ai että. Onneksi hormonit ovat pysyneet kurissa tässä raskaudessa, joten otin tämän huumorilla. Tällä hetkellä käytän lähinnä Andreaksen huppareita ja kolitsihousuja, koska mukavuus on muotia tärkeämpää. Äippäfarkuissa ja leggareissa tulee aika nopeasti ahdistava olo. Sanoisin että raskausaika on ”tarpeeksi epämukavaa” näin raskausviikolla 29, joten mieluiten kävelisin jopa ilman housuja.
Jostain ihmeen syystä en enää pysty nukkumaan öisin, vaan valvon ja selailen esimerkiksi jotain tosi typerää wikipediasta, koska uni ei vaan tule. Vaikka minua väsyttää. Mikään aamuihminen en ikinä ole ollutkaan, mutta nykyään muistutan zombieta. Kyllä sitä vaan huomaa että keho on aika kovilla. 7 kuukautta on kuitenkin mennyt tosi nopeasti, joten eiköhän nämä viimeiset 79 päivää hurahda ohi ilman että huomaankaan. Ja hei vitsi miten hullua ajatella että äippälomaan on enää 16 päivää! Vastahan me käytiin pakastealkion siirrossa.
Kommentit (2)
❤️❤️❤️❤️ Pidän peukkuja että kaikki sujuisi hyvin loppuun saakka 👍
On normaalia, että raskauden loppuvaiheessa unenlahjat katoavat. Minulle terveydenhoitaja sanoi, että maanläheisin syy sille on yksinkertaisesti se, että keho valmistautuu rikkonaiseen unirytmiin – koska se rytmi todellakin tulee rikkoutumaan lapsen syntyessä. Tieteellinenkin syy loppuraskauden unettomuudelle voi toki löytyä. Ihmiskeho on ihmeellinen luomus. Se hoitaa itse itseään silloinkin, kun ihminen pitää noita luonnon omia hoitokeinoja silkkana biologisena kiusantekona.
Minun lapseni ovat pian molemmat teini-ikäisiä (14v. ja 12v.), mutta muistan raskausajan hyvin – hyvässä ja pahassa. Vauvan syntymän merkittävyyden ymmärtää erityisen hyvin näin myöhemmin. Synnytyksen jälkeen mikään ei enää voi mullistaa elämääsi yhtä paljon. Vauva on ainoa asia maailmassa, joka vaikuttaa ihmisen elämässä jok’ikiseen osa-alueeseen: kehosta mieleen, arvoihin, ja jopa siihen, miten ihminen näkee ympäröivän maailman. Olet siis elämän suurimman ihmeen äärellä. Paljon onnea sinulle tulevasta vauvasta!