desire nymark - Banneri

Tiistai iltana join neljä PreOp juomaa (hiilihydraatteja sisältävä juoma) ja aloitin paaston 23:00. Jännitys nousi enkä oikein saanut nukuttua. Herättiin 5:00 ja Andreas auttoi tukisukkien kanssa. Tämä oli melkoinen operaatio, koska sukat olivat erittäin naftit! Jännityksen takia meinattiin jo saada aikaiseksi melkoinen parisuhderiita, kun sukkien pukeminen ei oikein halunnut onnistua ja sattui. Tämän jälkeen viskosin vielä kaksi PreOp juomaa naamaan. 05:30 mun äiti saapui meille hoitamaan Belleä ja 06:00 lähdettiin kohti Espoon sairaalaa.

Saavuttiin Espon sairaalan parkkihalliin 06:50. Tästä alkaa jo kehuminen: parkkipaikan löytäminen oli todella helppoa ja onhan parkkihalli melkoista luksusta! Menimme neljänteen kerrokseen ja pääsimme ilmoittautumaan. Istuimme aulassa hetken, kunnes kaksi hymyilevää kätilöä saattoi meidät meidän huoneeseen. Espoon sairaalassa on yhden hengen huoneet missä isällä tai tukihenkilöllä on mahdollisuus yöpyä. Sain sairaalavaatteet, kätilö katseli vatsaa, ajeltiin bikinikarvat ja pääsin makaamaan lämpöpeiton (enemmänkin lämpöpuvun) alle. Andreas sai syödä nopean aamupalan ja lääkäri saapui huoneeseen. Hänen kanssa käytiin läpi leikkauksen kulkua, kysyttiin jos meillä on kysymyksiä. Kaikki hoidettiin niin rauhallisesti ja kivasti alusta lähtien, joten minua ei edes jännittänyt enää. Tuli tosi luotettava fiilis, että täällä olen hyvissä käsissä. Meillä oli ensimmäinen aika ja pääsin leikkuriin 8:20.

Kohti leikkaussalia ja vauvan syntymää

Andreas jäi huoneeseen odottamaan ja minä kävelin kohti leikkaussalia. Isä tai tukihenkilö pääsee saliin vasta sitten kun esivalmistelut on hoidettu. Leikkurissa oli reilusti porukkaa, kaikki hymyilivät ja tervehtivät minua. Anestesialääkäri oli kiinni toisessa leikkauksessa, joten odotimme häntä ja sillä aikaa juteltiin niitä näitä. Minulle iskettiin kaiken maailman lätkiä, happiviikset, happisaturaatio mittari sekä ydinmittari otsaan. Kanyylin laittaminen onnistui ekalla yrityksellä ja sitten oli spinaalin vuoro. Hoitaja piti minua kädestä ja neuvoi miten minun pitäisi istua. Anestesialääkäri kysyi vointia, hoitaja taas tsemppasi minua. ”Tosi hienosti ja selkeästi puhut, hengität hienosti, olet reipas”. Vähän jouduttiin hakemaan oikeaa paikkaa, eikä spinaalin laittaminen nyt kivalta tunnu, mutta selvisin. Tässä vaiheessa valui muutama kyynel, koska olin niin helpottunut ja yllättynyt siitä, miten mahtava henkilökunta oli.


Pääsin makaamaan ja asetettiin näkösuoja paikoilleen. Andreas saapui saliin kalpeana ja jopa vähän itkuisena. Hän oli luullut että esivalmisteluissa menee 5-10 minuuttia ja oli ollut tosi huolissaan kun meillä meni lähemmäs tunti. Väittäisin että Andreasta jännitti paljon enemmän kuin minua. Itse luulin että olisin täysin tunnoton leikkauksen ajan, mutta näin ei ollut. Tunsin kaiken, mutta mikään ei sattunut. Leikkaus aloitettiin ja noin kymmenen minuuttia myöhemmin, 9:31 meidän tyttö nostettiin ulos. Tunsin heti miten olo keveni ja kuulimme pienen huudon. Kätilö näytti nopeasti vauvan meille ja vei hänet pesulle.

Sektio oli ihana ja kaunis kokemus

Ennen sektiota luulin että tämä olisi ”ihan tavallinen leikkaus”, jonka lopuksi saadaan vauva. Oikeasti koko sektio oli tosi kaunis kokemus. Minua valtasi valtava hyökyaalto täynnä tunteita ja rupesin itkemään. Siinä sitten itkettiin muutamat onnenkyyneleet Andreaksen kanssa. Meille ilmoitettiin että vauva oli hörpännyt vähän lapsivettä, joten hänet vietiin viereiseen huoneeseen saamaan lisähappea. Andreas lähtk vauvan kanssa ja minut parsittiin kasaan. Itse ”kasaaminen” kesti noin 45 minuuttia. Kätilö ilmoitti kolme kertaa että vauvalla on kaikki hyvin ja hän istuu nyt isän kanssa odottamassa että pääsen heräämöön. Leikkauksen jälkeen lääkäri vielä kertoi että leikkaus oli mennyt hyvin, kaikki onnittelivat ja minut rullattiin heräämöön.

Heräämössä seurattiin vauvan happisaturaatiota sekä mun vointia. Espoon sairaalassa on perheheräämö, joten Andreas istui mun vieressä koko ajan ja sain pitää vauvan sylissä. Hilluin vaaleanpunaisten pilvien päällä enkä tuntenut minkäänlaisia kipuja. Kohtu ei oikein lähtenyt supistamaan, joten siihen annettiin lääkettä. Muutaman tunnin hengailtiin heräämössä, sain buranaa ja panadolia ja kyseltiin tasaisin väliajoin miten kovat kivut minulla oli, eli tarvittaessa olisin varmasti saanut vahvempia kipulääkkeitä. Heräämöstä pääsimme takaisin meidän omaan huoneeseen. Kätilö kävi katselemassa meitä tunnin välein, auttoi imetyksen kanssa ja kehotti rohkeasti painamaan hälytys nappia jos tarvitsemme jotain.

Täyden kympin synnytyskokemus

Meistä pidettiin tosi hyvää huolta, eikä missään vaiheessa tullut sellaista fiilistä että olisi kiire mihinkään, vaikka sektio infossa mainittiin ”nopeaa kotiutumista” moneen otteeseen. Illalla nousin ylös jalottelemaan ja kätilö oli mukana avustamassa. Meillä oli aivan ihana kätilö, joka kädestä pitäen talutti minut vessaan. Hän ehdotti kuitenkin että katetria ei poisteta, ettei tarvitse keskellä yötä hiilata itsensä vessaan kipujen kanssa. Oikean imetysotteen löytämisen kanssa sain apua. Bellen kanssa imetys ei ikinä onnistunut ja tuntui tosi työläältä ja jopa vähän ällöttävältä ja ahdistavalta. Kättärillä nännistä ja koko tissistä vaan tartuttiin kiinni, tällä kertaa taas kätilö kysyi että saako hän koska mun nänniin. Kaikesta jäi tosi hyvä fiilis ja imetys lähti oikein mukavasti käyntiin.


Jälkivuoto oli kamalaa ja katetrin takia minulla ei edes ollut pikkuhousuja. Makasin pissa alustan päällä ja tunsin miten veri vaan valuu. Andreas sitten kiltisti putsasi. Andreas nyt muutenkin piti sekä minusta että vauvasta niin hyvää huolta, että paremmin ei olisi voinut mennä. Olin onnesta sekaisin ja tunsin valtavaa rakkautta. Tiedän, että suunniteltu sektio pelkodiagnoosin takia herättää vahvoja tunteita puolin ja toisin. Mutta meille tämä oli oikea valinta. Synnytyskokemuksella on valtava vaikutus kiintymissuhteeseen, toipumiseen sekä koko postpartum aikaan. Vauvakuplan takia olen pärjännyt pelkän panadolin ja buranan voimalla, Bellen kanssa käytin opiaatteja 5 päivää ja olin silti tosi kipeä.


Aamuyöllä poistettiin katetri ja aamulla ylösnouseminen sekä kävely onnistui oikein mallikkaasti. Pyysimme itse jos meidät voisi kotiuttaa. Meille sanottiin että jos minulla sekä vauvalla on kaikki hyvin, niin ilman muuta, mutta korostettiin vielä että meidän ei todellakaan tarvitse lähteä kotiin vielä. Lastenlääkäri tarkasti vauvan ja gynekologi kävi vielä painelemassa kohtua, meille annettiin nivaska papereita ja saimme luvan lähteä. Synnytys ei olisi voinut mennä paremmin. Koko kokemus oli positiivinen yllätys ja kaikin puolin niin kaunis. Hätäsektion jälkeen jäi hirveät traumat, mutta tämä oli ehdottomasti korjaava kokemus.

Meidän tyttö syntyi raskausviikolla 39+1, 19.2 kello 9:31, 51 cm ja 3756g. Hän on täydellinen ja synnytys oli täydellinen. Ensimmäiset päivät kotona ovat menneet tosi mukavasti ja tällä hetkellä pikkuinen on täysimetyksellä. Emme voisi olla iloisempia!

Kommentit (14)

Soitettiinko sinulle edellisenä päivänä sektio ajasta? Itse menossa espooseen ja kiinnostaa 😀 hyvä ja kattava postaus.

Onnittelut vauvasta!

Otsalle laitettiin varmastikin unensyvyys -mittari, ei ydinmittari :’DD Tai en näin leikkaushoitajana ainakaan koskaan ole kuullut mistään ydinmittarista..

Enkä myöskään ymmärrä mikset saanut housuja & sidettä, koska todellakin katetrin kanssa voi pitää.. Mutta nää on näitä, pieniä pahoja muuten ilmeisen ”ihanan” synnytyskokemuksen rinnalla 🙂

Nimimerkki olis varmaan pitänyt olla ”idioottipätijä”, kun suthan puudutettiin, eikä nukutettu. En siis tiedä mikä mittari otsassa oli, mutta tuskin ainakaan tuo mitä väitin 😅

Joo siis en tiiä mikä läpyskä kyseessä, mutta tuskin liittyi uneen 😀 muuten ois ollu aika turha kapistus, mutta mene ja tiedä. Esikoisen kanssa ei ollu mitään keskellä otsaa, vaikka nukutettiin 😂

Kiitos 🥰 jaa en tiedä, sanottiin että se mittaa lämpöä 🤷🏼‍♀️ Sidettä ei varmaan annettu heti koska kohtu ei oikein halunnut supistaa tarpeeksi ja sitä käytiin tarkistamassa (painamassa) usein 🤔 En siis tiedä, viimeksi minut jopa siirrettiin porvoon sairaalasta naistenklinikalle ilman vaatteita, joten pärjäsin hyvin ilman pikkareitakin 😂

Onnea suloisesta vauvasta! Miksi et saanut housuja pitää? Itsellä sektion jälkeen myös katettu,mutta sain kyllä myös housut ja siteen.

Kiitos! 🥰 En tiedä 😀 laitettiin vasta ennen nukkumaanmenoa. Mulla oli vähän ongelmia kohdun kanssa, joten sitä paineltiin usein. Että oiskohan sitten sen takia 🤷🏼‍♀️

Isot onnittelut teille vielä! Oon seuraillutkin teidän matkaa instagramissa, ihana kuulla synnytys- ja vauvajuttuja! <3

Sanna / pancakepalace.fi

Kiitos kertomuksesta! Toisen lapseni laskettu aika on juhannuksena ja mietin että todennäköisesti toivoisin suunniteltua sektiota. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla yliaikaisena todella pitkittyneen muutaman päivän (2,5 vrk) käynnistyksen jälkeen edistymättömyyden takia. Olin niin väsynyt ja ahdistunut ja tämän päälle vielä hankala väsyttävä imetysalku. Pelkopoliaika maaliskuussa. Espoon sairaala myös todennäköinen paikka synnytykselle. Saisinpa kokea saman hyvän fiiliksen kuin sinä.

Superpaljon onnea koko perheelle ❤️

Kiva kuulla muittenkin kommenteja suunnitellusta sektiosta. Itselläni kaksi alatiesynnytystä ja molemmista jäänyt kauheat muistot mieleen ja toisesta tuli paljon inhottavia jälkijuttuja jotka pitkittivät toipumista synnytyksestä. Kolmanne kohdalla halusin sektion ja se oli korjaava kokemus ja toivuin paljon paremmin sektiosta kuin alatie synnytyksestä. 😇
Onnea ja tsemppiä vauva arkeen ❤️

Onneksi olkoon pikkuisesta tytöstä! 💛 olen ihan samaa mieltä, että varsinkin synnytyksen jälkeiseen aikaan vaikuttaa niin paljon se, miten synnytys sujuu! Ihanaa, että sait korjaavan kokemuksen ja kaikki meni niinkuin pitikin.

Meille syntyi ystävänpäivänä tyttö kiireellisellä sektiolla. Esikoinen syntyi myös, mutta silloin lähdettiin salista hirveällä kiireellä ja rytinällä, mies ei silloin edes tiennyt oltiinko kummatkin edes hengissä enää kun kaikki oli niin kaoottista. Vauva joutui teholle ja kaikki meni päin persettä alusta asti.

Tällä kertaa tehtiin edistymättömyyden takia päätös sektiosta yli 12 tunnin puurtamisen jälkeen. Olin juuri saanut lisäannoksen epiduraalia eli pääsin jopa kävelemään leikkaussaliin itse. Ja sama kokemus (sairaalana tyks) että kaikki huolehti ja onnitteli ja oli seesteinen tunnelma, vaikka iso leikkaus onkin. Sun kertomus summasi aika hyvin myös mun kokemuksen. Tärkeintä oli, että vauva pääsi heti syliin ja siinä sit on saanut hengailla leikkauksesta asti 💛

Ihanaa kun synnytys oli noin upea! 😍

Miksi piti ajella bikiniraja? Tuleeko viilto niin alas? En ollut ajatellutkaan tuota aiemmin kun ei ole kokemusta sektiosta.
Onko arven kanssa elämä sujunut hyvin toistaiseksi?

Teiän typy on hurjan suloinen! 😍

Moikka! Ei soitettu, mulle annettiin päivämäärä ja kaikkien piti saapua 7:00 😀 toi soittaminen koskee vissiin naikkaria, ei Espoota 😊

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X