Lapsettomuushoidot miehen näkökulmasta – Andreaksen tarina
Kaupallinen yhteistyö Digi- ja väestötietovirasto sekä Suomi.fi
Meillä eletään tällä hetkellä vaaleanpunaisessa vauvakuplassa. Palataan kuitenkin hetkeksi aikoihin, kun kaikki oli vielä epävarmaa. Nyt on Andreaksen vuoro kertoa oma tarinansa ajoista, kun lapsettomuus kosketti häntä. Tekstin tarkoitus on auttaa kaikkia, jotka käyvät läpi samoja asioita ja kertoa tärkeästä Suomi.fi-palvelusta, joka auttaa ongelmien hoitamisessa ja tarjoaa tietoa aiheeseen liittyen.
Andreas:
Minulla todettiin vuonna 2004 kivessyöpä, joka uusiutui vuonna 2009. Tästä johtuen en pysty saamaan lapsia normaalisti. Ennen toista leikkausta siemennestettäni pakastettiin mahdollisia tulevia lapsettomuushoitoja varten. Näin jälkikäteen ajateltuna toivon, että olisin tiennyt lapsettomuuteen ja sen hoitamiseen liittyvistä asioista enemmän jo tuolloin.
Lapsettomuushoidot tulivat ajankohtaiseksi vasta vuosia leikkauksesta, kun tapasin nykyisen kumppanini Desiren. Hän suhtautui asiaan alusta asti todella positiivisesti. Yllätyin suuresti siitä, kuinka hänelle lapsen saaminen hoitojen avustuksella tuntui olevan maailman luonnollisin asia. Itse olin aina ajatellut, ettei kukaan viitsisi nähdä moista vaivaa takiani.
Olisimmepa tienneet Suomi.fi:n kaltaisesta tietolähteestä jo tuolloin hedelmöityshoitojen ollessa vasta suunnitelmissamme. Tiesimme kyllä periaatteessa, missä lapsettomuushoidot tehdään ja tiesimme, missä siemennestettä on säilössä. Sitä emme tienneet, miten asioissa pitäisi edetä: mistä saadaan lähete ja mitä ennakkotutkimuksia tarvitaan. Oma lääkärini oli kuin elävä kysymysmerkki, kun kerroin hänelle, että minulle pitää tehdä lääkärintarkastus ja että hänen pitäisi kirjoittaa minulle lähete lisääntymislääketieteen yksikköön.
Jos itse kohtaat lapsettomuusongelmia, etkä tiedä kuinka toimia, löydät tietoa asioiden hoitamisesta Digi- ja väestötietoviraston tarjoamasta Suomi.fi-palvelusta. Palvelu ohjaa eteenpäin ja antaa tietoa siitä, mitä kautta asioita voi lähteä hoitamaan.
Me pääsimme lopulta hoitoihin monen mutkan kautta. Ennen sitä minut esimerkiksi määrättiin sukupuolitautitesteihin, mutta ennen kuin kerkesin mennä, tajuttiin että siemennestehän on pakastettu ja testattu jo vuonna 2009. Myös avovaimoni ex-miehelle soitettiin vahingossa hoitoihimme liittyen.
Lapsettomuushoidot ja se, mitä niissä tapahtuu, on monille epäselvää ennen kuin asia osuu omalle kohdalle. Sanoisin, että ainakin ennen hoitojen aloittamista kannattaa vähän ottaa selvää, mistä niissä on kyse. Suomi.fi:stä löytyy hyvin tietoa muun muassa siitä, mitä lapsettomuushoidot maksavat ja mitä niissä tapahtuu. Näihin asioihin kannattaa perehtyä hyvissä ajoin tarkasti, niin hoitojen rankkuus ei tule yllätyksenä.
Meillä lapsettomuushoidot aloitettiin kokeilemalla inseminaatiota, jota edelsi Desiren lääkehoito. Oli kapseleita, oli pistoksia. Hoidot olivat fyysisesti rankkoja Desirelle, sillä hormonitason nostaminen sai aikaan kaikenlaisia sivuoireita. Minulle tuo aika taas oli henkisesti rankkaa, koska en pystynyt tekemään paljoakaan: ainoastaan hankkia lääkkeitä, antaa Desirelle pistoksia ja yrittää olla läsnä ja tukena. Inseminaatio ei ikävä kyllä tuottanut toivottua tulosta.
Inseminaatio toimi kuitenkin ikään kuin ”lämmittelykierroksena” seuraavaan vaiheeseen eli IVF / ICSI -hoitoihin. Se, että tukilääkkeet ja niitten käyttö olivat jo käyneet tutuksi, teki tästä vaiheesta meille paljon helpomman. Muistan, kuinka ensimmäisen pistoksen antaminen Desirelle hirvitti ja pelotti. Enää ei pelottanut. Tällä kerralla kerta-annokset olivat kuitenkin paljon suurempia ja niin olivat sivuvaikutuksetkin.
IVF-hoitojen aikana hoidin omaa osuuttani niin hyvin kuin voin, vaikka en edelleenkään pystynyt paljon tekemään. Se että tuo toiselle teekupin ja voileivän sänkyyn tuntuu aika pieneltä siihen verrattuna, että toisella on niin pahoja alavatsakipuja, ettei hän pääse sängystä ylös ollenkaan. Olimme kuitenkin molemmat toiveikkaita ja päättäväisiä hoitamaan tämän yhteisen projektimme maaliin, vaikka kaikki oli puolisolleni älyttömän rankkaa fyysisesti. Kaikki tapahtunut kuitenkin hitsasi meidät entistä lujemmin yhteen.
Matkan varrelle mahtui paljon pettymyksiä ja luokatonta asiakaspalvelua, mutta myös paljon ilouutisia ja kannustavia ihmisiä. Munasoluja kerättiin todella hyvä määrä, alkioita saatiin hyvä määrä ja vaikka ensimmäinen tuorealkiosiirto epäonnistui, niin ensimmäinen pakastealkiosiirto onnistui. Pääsimme innolla odottamaan toisen pikkuneidin saapumista luoksemme. Nyt olen saanut jotain, mitä en ikinä uskaltanut toivoa saavani. Oman lapsen.
Vaikeinta kaikessa on ottaa ensimmäinen askel päättää, milloin hoitoihin kannattaa hakeutua ja mitä kautta. Näissä asioissa ei kuitenkaan kannatta jäädä junnaamaan, koska ikä vaikuttaa onnistumisprosenttiin. Paljon lisää tietoa aiheesta ja vastauksia erilaisiin kysymyksiin liittyen lapsettomuushoitoihin löydät Suomi.fi:stä.
Kommentit (5)
Ihanaa että lapsettomuudesta ja sen hoidosta puhutaan ja varsinkin juuri miehen näkökulma todella hienoa kuulla 🙂
Onnea teille ihanasta ihmeestä <3
Aivan ihanasti kirjoitettu postaus! Andreas on kyllä varmasti ollut hyvänä tukena 🙂 Todella kiva postaus kaiken kaikkiaan!
Ihana ja koskettava kirjoitus❤️
Mutta tuo palvelu ei harmi oikeen vakuuttanut, siellä on todella niukasti ja lyhyesti kirjotettua tietoa.. Mutta ehkä alku sekin😊 Itse olen käynyt myös yli vuoden lapsettomuushoidoissa niin tiedän että kyse on niin monitahoisista asioista..
Kiitos Andreakselle hyvästä postauksesta! Oli liikuttava lukea tuoreen isän tekstiä.
Olisi kiva lukea toistekin Andreaksen postausta! Toivottavasti Andreas pääsee jatkossakin vierailevaksi tähdeksi blogiin ☺️
Todella koskettava postaus. terveisiä vaan Andreakselle ja onnea teille vauvasta :’) Lapsettomuushoidoista harvoin kuulee miehen kertomana vaikka tää koskettaa heitäkin. Meillä lapsettomuushoidoin alkunsa saanut raskaus meneillään ja täytyy varmaan vinkata omalle miehelle että lukasee tämän tekstin