desire nymark - Banneri

Minulta toivotaan kovasti mielipidepostauksia. Mielipide imetyksestä, sektiosta, pulloruokinnasta, varpajaisista (tämä aihe tosin on jo käsitelty melko agressiiviseen sävyyn), coronasta, kantoliinasta, lapsimäärästä. Mielipide sitä ja mielipide tätä. Tai no MP, kuten nykyään sanotaan. Mutta tiedättekö, kaikkeen ei aina tarvitse olla mielipide ja vaikka olisikin, sitä ei tarvitse sanoa ääneen. En koe olevani oikea ihminen antamaan teille neuvoja, enkä pysty muodostamaan mielipidettä ilman että tietäisin kaikki taustafaktat. Jokainen meistä kun on erilainen ja elämä yllättää.

Tärkeintä äitiydessä olisi rento ote ja iloinen ja asenne. Jos esimerkiksi imetys ahdistaa eikä ole sun juttu niin sitten se ei ole. Imetys ei todellakaan tarkoita pelkästään rintaruokintaa, ”tissi suuhun” tyyppisesti. Imetys on taitolaji, melkeinpä rakettitiedettä välillä. Imetykseen vaikuttaa vahvasti synnytyskokemus, toipuminen synnytyksestä, puolison tuki, sekä noin miljoona eri asiaa. Lähtökohtaisesti äidin rintamaito on paras vaihtoehto lapselle, mutta jos joka ikinen imetyskerta aiheuttaa suurta ahdistusta se ei välttämättä silti ole juuri sinulle ja sinun vauvalle sopivin tapa hoitaa ruokailuja. Vauva syö monta kertaa päivässä, joten tässä tapauksessa äiti olisi jatkuvasti ahdistunut.

Jokainen meistä kamppailee jonkun asian kanssa. Oli se sitten imetys, sormiruokailu, unettomat yöt, tutista luopuminen. Bellen kanssa imetyksestä ei tullut yhtään mitään. Vihasin sitä. Sormiruokailu taas meni yllättävän hyvin alusta saakka, ilman kakomista tai jäätävää sotkua. Melko nopeasti siirryttiin lusikkaan ja haarukkaan, ja Belle on aina syönyt yllättävän nätisti. Meidän alkutaipale oli rankka ennenaikaisuuden takia, mutta loput vauvavuodesta oli mielestäni helppo. Toki aika kultaa muistot melko rankalla kädellä näissä asioissa. Halusin vaan ottaa esille että jokainen meistä on erilainen. Yksi asia saattaa aiheuttaa paljon päänvaivaa, toinen menee ilman ongelmia.

Vanhat tantat antavat neuvoja

Ärsyttävin asia äitiydessä ovat jatkuvat neuvot sekä mielipiteet. Varsinkin vanhat rouvat ovat aiheuttaneet melkoista silmienpyörittelyä. Kuten esimerkiksi se kerta, kun oma mummini paasasi että Bellelle ei saisi antaa sokeria ollenkaan, että ei iske diabetes. Tai että vauvoja ei saisi pitää sylissä koko ajan ja ei ainakaan perhepedissä, koska muuten ne ei ikinä opi olemaan yksin. Pahin mielipide mitä vanhoilla tantoilla on, on se pölyyntynyt ajatusmaailma että pelkästään äiti olisi sopiva henkilö hoitamaan vauvaa. Kahvipöydässä iskee syvä hiljaisuus jos mies syöttää vauvaa tai vaihtaa vaipan. Toki sekään hiljaisuus ei kauan kestä, ennen kun ollaan antamassa neuvoja.

Onneksi oma äitini on sen verran rauhallinen tapaus, että hän ei tuputa neuvoja. Hän tietää että minä kyllä soitan hänelle ja kysyn neuvoja, jos tarvitsen. Tiedän mun omat heikkoudet ja yksi niistä on haavat, roskat silmissä, tikut jotka pitäisi poistaa pinseteillä. Vaikka tiedän että pitäisi hoitaa näitä asioita sillä asenteella että ”tämä on lapsen omaksi parhaaksi, vaikka vähän sattuu ja kirvelee”, en vaan pysty. Silloin yleensä yritän itse, huokailen ja totean että tästä ei tule yhtään mitään, kai meidän on pakko mennä mummolaan niin että mummi hoitaa. Muuten sekä äiti että lapsi on paniikissa ja itkee hysteerisesti. Kaikessa kun ei vaan voi olla niin saatanan näppärä ja osaava.

Miten kehtaatte hankkia lapsia tuosta noin vaan

Lapsiluku on myös asia joka aina herättää keskustelua. Tai milloin pitäisi hankkia lapsia ja kenen kanssa. Ihan oikeasti pelkästään se joka meinaa lisääntyä voi tietää milloin se oikea hetki on, tai millaiseen lapsikatraan voimavarat riittävät. Se että minä en jaksaisi kasvattaa 15 lasta ei tarkoita että Marjukka ei jaksaisi. Muutenkin elämäntilanteet saattavat muuttua. Ennen esikoista olin naimisissa, meillä oli vakituiset työpaikat sekä omakotitalo. Lopputulos ei kuitenkaan ollut ihan yhtä ruusuinen. Kuopuksen kanssa kaikki ei ehkä näyttänyt täydelliseltä papereilla ja kyllähän meidän ”nopeeta toimintaa” kauhisteltiin, sekä miksi ”väkisin pitää hankkia lapsia lapsettomuushoitojen avulla, jos niitä ei vaan tule”. Mutta kaikki meni hyvin ja olemme onnellisempia kuin koskaan.


Olen itse ammattini valinnut ja bloggaamisen myötä minulle tulvii neuvoja sekä mielipiteitä. Yleensä kivoja vinkkejä ja niksejä, varsinkin nyt imetyksestä, kiitos niistä! Mutta sitten tietysti myös sellaisia, missä neuvotaan mitä kieltä meidän kuuluisi opettaa meidän lapsille, milloin meidän pitäisi hankkia lapsia, milloin Bellen kuuluisi mennä päivähoitoon, mitä ruokaa meidän kuuluisi syödä ja millaisen nimen meidän pitäisi valita Myttelle. Vuosien saatossa olen oppinut vastaanottamaan nämä neuvo oksennukset ja mp:eet huumorilla, tai yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos asenteella. Mutta sen olen oppinut, että meillä ihmisillä on ihan liikaa mielipiteitä, joten yritän pysyä melko neutraalina, enkä halua tuputtaa teille mitään muuta kuin omia kokemuksia. Joko luette, tai sitten ette.

Suomessa kaikki on huonosti

Meillä suomalaisilla on muutenkin tapana ilmaista negatiiviset mielipiteet somessa. Mammalaatikko, joka on meille kiva pieni avustus, ei ollut hyvä, koska kuosit ja värimaailma ei miellytä silmää. Tai sitten laatu oli huono. Lapsilisä, joka on pelkkä lisä, ei riitä mihinkään, vaan pitäisi olla isompi ja ai kauhee että se määrä yhtä lasta kohden on sama kaikille. Eihän hyvätuloiset nyt sellaista kaipaa. Meillä on pitkä äippäloma, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi pitkä. Eikä siitä makseta tarpeeksi. Sitten on tietysti myös niitä, jotka haluaisivat poistaa kaikki tuet ja etuudet lapsiperheiltä. Älkää hankkiko lapsia jos ei ole varaa, planeetta on muutenkin ylikansoitettu ja sitä rataa. Välillä mennään jopa hysteerisiin toimenpiteisiin. Corona jyllää, nyt on oikea hetki hamstrata paskapaperia. Ei, aina en ymmärrä tai ole samaa mieltä, mutta onneksi ei tarvitse olla.

Ettei meno muuttuisi liian vakavaksi: mikä on oudoin/turhin/raivostuttavin neuvo/MP jonka olet saanut? 😀

Kommentit (7)

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Ehkä jonain päivänä huomaat itsekin neuvovasi tai kysymättä kertovasi mielipidettä vaikka rattaista, sopivasta ikäerosta tai kiinteiden aloituksesta.
Niin se vain menee…

Esikoiseni on nyt vähän alle 6kk, ja ai että ihmisillä tuntuu olevan pakko jaella neuvoja! Jo raskausaikana mua ärsytti suunnattomasti kun työkavereista lähtien kaikki kertoi mitä ehdottomasti kannattaa/ei kannata tehdä sitten vauvan kanssa. Etenkin miehen puolen sukulaisilla tuntuu olevan kaikkeen mielipide, miten ja missä vauvan tulisi nukkua, syödä jne.

Esimerkiksi se tuntuu jostain syystä olevan ihmetyksen aihe, että nukutan vauvaa(ei siis nukahda itsekseen, mutta erään sukulaisen mielestä ehdottomasti pitäisi), ja se että haluan päästä 6kk täysimetykseen. Vauva on kasvanut hyvin pelkällä maidolla. Viimeksi tällä viikolla miehen äiti oli sitä mieltä, että vauva kaipaa jo muuta syötävää kuin tissi. Tämän hän päätteli siitä, kun kerroin että vauvaa on alkanut kiinnostaa ympäristö sen verran ettei välillä malta syödä jos ympärillä tapahtuu jotain. 🤦‍♀️

Tuo “vauvaa ei saa pitää liikaa sylissä” on ehdoton inhokki. Varmaan joskus on neuvottu niin.
Kerran keväällä olin esikoisen kanssa hiekkalaatikolla ja vauva oli rintarepuissa. Joku vanhempi nainen tuli vihaisesti kertomaan, että vauvalla on liian kuuma ja minun on mentävä heti kotiin antamaan vauvalle mehua. Vielä korosti, että ”et sitten anna mitään maitoa tai vettä”.
Mutisin vaan jotakin, kun en jaksanut välittää kyseisestä rouvasta…

Äitiä oli neuvolassa, tosin vuonna -95, ohjeistettu NIPISTÄMÄÄN vauvaa, kun se puree tissistä. Tietää sit kuulemma, miltä kipu tuntuu. 🙈 Oon myös kuullu, että vauvan pitäs antaa aina huutaa hetki, ennenku menee luokse, ettei vaan opi siihen, että vanhempia voi juoksuttaa. Itseäni myös ihmetyttää nää “Hyi ällöttävää imettää yli vuoden ikäistä!” kommentit. Eiköhän se ole jokaisen oma asia, minkä ikäiseksi imettää tai miten ylipäätään lapsensa ruokkii (kunhan vaan lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja kaikki tarvittavat ravintoaineet).

Mua örsyttää ylipäätään muiden asioihin puuttuminen ja se jatkuva tarve kertoa mitä mieltä hän on ja muiden mielipiteet ovat vääriä. Kysyn jos on kysyttävää ja oon esikoista odotellessa kysynyt äidiltä niin tuttien steriloinin kuin neuvolakäynneistä. Toki hänellä on viimeisestä synnytyksestä kohta 18vuotta aikaa, mutta luotan silti hänen kokemukseen.
Lähiaikoina ehkä tympäävin neuvo, vaikka oli hyväntahtoinen oli mun mummolta. Kannoin kauppakassia ja samalla puhuimme puhelimessa ”älä vaan nyt kanna mitään painavaa” mä olen raskaana en typerä. Kyllä mie tiedän/tunnen, koska kannan liikaa ja kantaminen on liikaa.
Samoin koronan takia meiän reissu peruuntu meistä riippumattomista syistä ja useampi tuli kyselemään et eihän vaan olla lähdössä ja kannattaa miettiä tarkkaan lähtöä ku mie oon raskaanakin. Kiitos huolenpidosta, mut mulla ei ollut mielenkiintoa heittää rahaa hukkaan jota nyt meistä riippumattomista syistä meni. Ja perua syksyllä varattua reissua maahan missä korona tapauksia on vähemmän kuin Suomessa. Onneksi se on vain rahaa ja syksyllä uusi yritys, joko vauvan kanssa tai niin et vauva jää mummolaansa viikonlopuksi hoitoon. Ja tämä vasta jakaakin mielipiteitä ku oon valmis mun kesällä syntyneen lapsen antamaan syksyllä hoitoon niin pitkäksi aikaa. Miksi en antaisi jos hänen mummo tahtoo viettää hänen kanssa aikaa ja tiedän hänen laittavan vauvan kaiken muun edelle. Kuitenkin reissun peruuntumisesta kärsi muutkin kuin minä. Enemän harmittaa et viimeinen mahdollisuus lähteä yhtenä kappaleena ulkomaille meni koronan takia. Ylipäätään mua rassauttaa tää korona ja mun puolesta huolissaan olo ku oon raskaana. Kiitos huolenpidosta mut mä pärjään kyllä. Joku vois olla super onnellinen paapomisesta mitä raskaana saa mut mua neuvominen ja paapominen ärsyttää. 😀 Olen raskaana kyllä ja osaan myös pyytää apua jos sitä tarvitsen. Tahdon tehdä itse niin kauan, kun pystyn.
Ugh

Diabetesta ei tule liiasta sokerin syömisestä. Itse olen tyypin 2 diabeetikko ja senkin syntyyn vaikuttaa ihan hirveästi perimä.

T. Diabeetikko

Tiedän, Bellen isällä on ykköstyypin diabetes. Sen takia toi neuvo/mielipide otti aivoon 🙈

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X