Inseminaatio, IVF, tuoresiirto, pakastealkion siirto, tutkimuksia, verikokeita, toimenpiteitä. Yhdeksän kuukautta odotusta, sektio, onni. Kaikki tämä, että saisin pienen kopion miehestäni. Minulta hän ei ole perinyt yhtäkään piirrettä. Ehkä parempi niin. On helppoa rakastaa miniversiota omasta rakkaastaan.
Luonteeltaan pieni ja pippurinen. Synnytyksen jälkeen yritettiin jo raivokkaasti vetää lisähappivehkeet pois naamasta. Kävi selväksi että asennetta löytyy. Joku voisi sanoa että meillä on vaativa vauva, koska hän ei kyllä viihdy missään muualla kuin sylissä. Koliikkikeinu, kantoreppu, kaukalo. Ei. Perhepetiähän meillä ei pitänyt olla, mutta siinä nyt vaan kävi niin. Nykyään Mytte vaatii että Andreas silittää häntä ja pitää häntä kädestä kiinni kunnes hän on nukahtanut. Joten Andreashan pitää häntä kädestä kiinni ja silittää, vaikka siinä menisi tunti tai kaksi.
Vauvanhoito ei ole ikinä ollut ongelma. Andreas vaihtaa vaippoja, syöttää, silittää ja huolehtii. Yleensä minä olen se joka hoitaa yösyötöt, mutta valvominen ei todellakaan ole ongelma Andreakselle jos olen väsynyt. Syöminen onnistuu yhdellä kädellä ja välillä kahvi unohtuu ja jää juomatta. Andreas elää sitä omaa unelmaa tällä hetkellä. Jos sitä kerran on kuopannut kaikki haaveet lapsesta vaipanvaihto, unettomat yöt ja kylmä kahvi tuntuu lottovoitolta. Näin Andreas itse kuvailee vauvakuplaa, jos joku kysyy.
Leikkaussalissa itkettiin jo onnenkyyneleitä ja seuraavat viikot hilluttiin vaaleanpunaisessa vauvakuplassa. Se oikea sokki tuli vasta kuukausi synnytyksen jälkeen. Löysin itkevän miehen makkarista, vauva sylissä. ”On se niin uskomatonta ajatella, että tämä on minun lapsi.” ja siis onhan se. Kaiken jälkeen hän on täällä. Teimme saumatonta yhteistyötä. Mun keho onnistui valmistamaan ja kantamaan tämän pikkunyytin ja Andreas annosteli juuri oikean määrän herkkuja. Lopputuloksena oli täydellinen pieni Mytte.
Meidän Mytte on ilmeisesti melko musikaalinen tapaus ja pysyy tyytyväisenä kunhan telkkarista pyörii Glee. Andreaksen musiikkirepertuaarista löytyy lähinnä snapsilauluja, joten luultavasti Mytte osaa kaikki ”helan går”it sun muut ulkoa alle vuoden iässä. Ensimmäisiä rapujuhlia odotellessa. Toinen lemppari on tietysti ruoka. Eilen kuuntelin miten Andreas kertoi Myttelle että pääsiäisenä syödään suklaamunia, että äidin pitää syödä niin että Myttekin saa ruokaa ja että on olemassa paikkoja missä saa syödä ihan niin paljon ku vaan jaksaa. Kuten esimerkiksi rax.
Andreas on kasvanut isyyteen mielettömän hyvin. Häneltä onnistuu lahjojen paketointi jouluna, rikkaruohosta huolehtiminen pääsiäisenä, hiekkakakkujen teko, vaipanvaihdot, neuvolakäynnit, yösyötöt, unilaulut (helan gårin muodossa), ruoanlaitto (kyllä, hän osti blenderin ihan vaan Mytten soseja varten), vaatteiden valinnat muksuille jotka oikeasti näyttävät hyvältä, iltasatujen lukeminen ja ennen kaikkea leikkiminen. Myönnän, välillä asiat riistäytyvät käsistä vähän. Kuten se kerta, kun Andreas osti Bellelle jäätävän kokoisen sirkusteltan. Tai miten Bellen leikkikeittiöstä yhtäkkiä tuli astetta isompi projekti mihin hankittiin keittiökaappeja, massiivipuinen taso ja välitilakaakelit.
Kyllä, miehilläkin on vauvakuume. Miehetkin haaveilevat lapsista ja perheestä. Vaikka se saattaa kuulostaa hullulta, joillekin ne kakkavaipat ja unettomat yöt ovat kaikista hartain toive. PS. Kyllä, Andreas muistuttaa salkkareiden Kalle Laitelaa! 😂
Kommentit (11)
Hyvä kirjotus! Ja niin ihana että tuommosia isejä löytyy, meillä ei aivan noin innokkaasti ole oltu mukana kummankaan lapsen hoidossa. Tosin eri lähtökohdat varmasti vaikuttaa.
Naurahdin kun kattelin postauksen kuvia että ihan ku Kalle Laitela ja postauksen lopussa olitkin tän saman toteamukseni kirjoittanut😂
Ihana!
Oon kauan miettinyt miksi miehesi on niin tutun näköinen ja nyt selvisi 😂 näyttää vaan vikassa kuvassa tosin, mutta mikäs siinä teidän lapsikin kai sitten on naispuolinen Kalle Laitela 😅
<3
Tuttu tunne että lähtee välillä käsistä! 😀 mies teki tytölle nukkekodin joka on näyttely tasoa, kun ei halunnut tehdä mitään perus kamaa,
Nyt se rakentaa metsään narusiltaa että meillä olis siellä vielä hauskempaa…
Se tekee kaikkensa lapsensa eteen, joskus jopa vähän ongelma kun ei meinaa hennoa sanoa ”ei”
On ihanaa että on isä joka välittää lapsestaan 🙂
Hahah rairuoho eikä rikkaruoho ;D
Samma som påskgräs och ogräs
Tää oli koskettava kirjoitus, josta kuulsi valtava rakkaus❤
Mua alkoi itkettää, kohta jossa löysit Andreaksen itkemästä vauva sylissään😭😭
Ihana postaus. Olen niin onnellinen teidän puolesta ja toteuneesta haaveesta joka nyt tuhisee tein sylissä ❤
Täällä luomu yritystä takana puolisen vuotta….saas nähdö saadaanko omaa ”mytteä” vielä tämän vuoden puolella odotukseen ❤
😂 niin muuten muistuttaa kalle laitelaa!
Meillä se on Rairuoho ja kukkapenkissä on rikkaruoho 😀
Ihana mytte ja on kyllä ihan kun isänsä <3
Ai perkele. Mulla meni sanat ihan sekaisin! 🤣 siis ihan oikeasti kirjoitin että andreas istuttaa RIKKARUOHOA?! Apua… 😂 syytän mun suomenruotsalaisuutta ja kielimuuria!