Annoimme lapsille nimet, joita emme ikinä käytä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vanha sanonta, joka pätee varsin hyvin meidän perheessä. Tai no, oikeastaan suvussa. Minä en ikinä käytä nimeä ”Desiré”. En edes välttämättä reagoi, jos joku kutsuu minua sillä nimellä. Kavereiden keskuudessa olen Dessi, mutta sukulaiset kutsuvat minua nimellä Pii. Raskausaikana olin Pii, ja jostain syystä mennään sillä nimellä edelleenkin. Äiti yrittää kyllä välillä käyttää Dessiä, esimerkiksi jos hän puhuu mieheni kanssa, mutta se tuntuu tosi oudolta. Jotenkin Dessi tai Desiré ei vaan istu sukulaisten suuhun.

Andreaksen kutsumanimi on Andi. Hänelle sentään välillä käytetään koko nimeä, mutta yleensä mennään kutsumanimellä. Bellen oikea nimi on Isabelle, mutta sitä käytetään lähinnä neuvolassa. Muuten hän on Belle. Tai Buu, Buubu, Belsse, Belsse-Maj, Bubba, Bullan (eli pulla). Mytten nimen kanssa tuskailtiin pitkään. Beatrice ja Bianca olisi sopinut hienosti Bellen kanssa, mutta heräämössä nimi MYTTE tuli ekana mieleen, enkä osanut päästää siitä irti. Hänestä meinasi myös tulla Madeleine (Madde) tai Madicken. Lopulta valitsimme kuitenkin lyhyen nimen, eli Alice. Sitä nimeä emme kuitenkaan käytä, vaan hän on edelleenkin Mytte.

”Miksi lapsille pitää antaa nimi, jota ei kuitenkaan ikinä käytä?”. Sepä se. Meidän suvussa lähes kaikilla on pitkät nimet, mutta käytetään kuitenkin lyhyempää kutsumanimeä, joten kai se on jonkin sortin standardi meillä. Meiltä löytyy esimerkiksi André eli Dre, Marisol eli Mari, Katrine eli Tine. Isän puolelta minulta löytyy serkku nimeltään Piia ja täti jota kutsutaan nimellä Piian. Välillä meinasi mennä vähän sekavaksi, kun meitä oli Pii, Piia ja Piian, että kenestäköhän tässä nyt oikein on kyse.

Mytten kohdalla meillä kyllä on tavoitteena siirtyä Aliceen, mutta en tiedä millä aikataululla tämä onnistuu. Hän vaan on niin selkeä Mytte. Tai Myyti, Myy, Mymlan, Mytsi, Mytmeri, Mytmeriina. En oikeasti tiedä mistä nämä nimet tulevat. Lista sen kun pitenee, ja sama pätee Bellen nimeen. Nuorempana kutsuimme jopa hänet nimellä Bellsebub, kunnes saimme tietää että ”Beelzebub” tarkoittaa saatanaa tai paholaista. Oho, sattuuhan näitä.

Käytättekö pelkästään lasten kastenimeä, vai onko teilläkin käytössä outoja kutsumanimiä? 😁

Kommentit

22 kommenttia
Avatar

Itse kuulun juuri siihen joukkoon, joka ei tajua miksi lapselle annetaan pitkä nimi, jota ei kuitenkaan käytännössä käytetä muuta kuin virallisissa yhteyksissä. Äitini oli asiassa vieläkin tarkempi, hänellä on itsellään kaksiosainen kutsumanimi, joka on vielä hänen 2. nimensä, eli hän tuli aina virallisissakin yhteyksissä kutsutuksi ”väärällä” nimellä. Siksi meillä sisaruksilla on kaikilla 4 kirjaiminen etunimi. 😁

Joskus nuorempana harmitti, kun minulla ei ollut lempinimiä, mutta nykyään inhoan jos joku yrittää kutsua minua sillä yleisimmällä nimestäni väännettävällä lempinimellä, eli Anskulla. Lapsuudenkotona minulla on oma lempinimi, jonka tosin sain vasta teininä, kun pikkuveljeni ei osannut sanoa nimeäni kunnolla.

Noh, on sillä omalla lapsella joitain lempinimiä kuitenkin. Yleensä puhuttelen kuitenkin ihan etunimellä, mutta miehen kanssa lapsesta puhuessa käytetään monesti vain nimen etukirjainta.

Avatar

Meillä lapsia on jo synnäriltä asti kutsu oikeilla nimillä, mutta niistä on silti ajan kanssa johdateltu lempinimiä (pidempiä, sointuvia, lorumaisia).

Itse olen lapsesta asti totellut läheisten keskellä nimeä Iitu. Tuntuisi oudolta, jos esimerkiksi serkkuni kutsuisi minua ristimänimelläni. 😄 Sen sijaan esimerkiksi töissä lempinimeni on päätynyt vain sellaisten käyttöön, joista on tullut ystäviä. Eli selkeä jako siinä kuka käyttää minusta mitäkin nimeä. 😁

Avatar

Varsinaisesti outoja nimiä ei ole, mutta käytetään molempien tyttöjen kohdalla toista nimeä kutsumanimenä. Antaa varmasti hyvän kuvan esim. hammaslääkäriaikoja varatessa kun ensiksi muistuvalla nimellä ei löydy tietoja ja sitten pitää hetki miettiä miten ne nimet virallisesti menikään 😅🙈

Avatar

Oma poika on Joona mutta kutsumme häntä Noonaksi 🙊

Avatar

Isäni ei pidä lempinimistä, joten meillä ei niitä käytetä. Äitini yritti lapsuudessani käyttää jotain lempinimeä, mutta isäni aina niin ahkerasti tuomitsi moista toimintaa, että se sitten jäi äidinkin suusta. Koko ikäni olen surrut asiaa, kun mulla on niin mahdottoman tylsä nimi, eikä kukaan käytä lempinimiä edes. 🙄 Olisin onneni kukkuloilla, jos olisi ahkerasti käytössä oleva lempinimi! Ilmeisesti olen kuitenkin myös sellainen tapaus, jolle ei luontevasti synny lempinimeä, kun en ole sellaista kavereiltakaan saanut tässä 25 ikävuoteni aikana. Itse keksin mieluusti muille lempinimiä, omasta mielestäni ne kertovat hellyydestä ja rakkaudesta lempinimen kohdetta kohtaan. Jos saan koskaan lapsia, haluankin antaa heille nimet, joista saa lempinimet kätevästi ja sitten voi nolostuttaa heitä käyttämällä niistä tyhmimpiä julkisilla paikoilla 😉 Mytte on muuten ihan tosi söpö lempinimi! Myös Belle on tosi kaunis nimi.

Avatar

Itselläni on pitkä nimi jota juuri kukaan ei käytä sellaisenaan. Niinpä esikoiselle haluttiin lyhyt nimi josta ei tarvitse väännellä mitään lempinimiä. Joopajoo, niinkin yksinkertainen nimi kuin Eeli on useimmiten Eeppis, Eeppinen, Eepikkä tai Eebz 😀

Avatar

Mun tyttöni on Aino ja hänellä on lähemmäs 20 lempinimeä, kuten esimerkiksi Pähkinä, Käpy, Pikku Burrito, Rimpsukka, Pikku Pirkko jne. 😀

Avatar

Mistä tuo Pii tulee?

Avatar

Meillä on miehen kanssa lyhyet etunimet ja kummallakaan ei ole koskaan ollut mitään vakituisia lempinimiä. Eikä oikeastaan omassa lähisuvussanikaan kenelläkään ole kummempaa lempinimeä.

Ehkä siitä syystä meidänkin vauvaa kutsutaan ihan omalla nimellä. Tai jostain syystä vielä puolen vuoden jälkeenkin kutsun häntä usein edelleen vauvaksi 🙂 Se taas juontuu varmaan siitä, että hän oli koko raskausajan ja ensimmäiset kaksi kuukautta vain vauva, koska emme keksineet nimeä.

Avatar

Ah, tunnistan tämän!
😀 Meillä on kotona tyttöjä nimillä Neppari/Nennu/Nepu/Boris, Pulla/Pallukka/Pallero, La/Lalla/Peik/Mymme/Sofia ja poikia Patu/Adolf/Jeremias, Aappona/Aappa/Armas.. Viisi lasta, ja jokaisella nyt vaan on niitä nimiä, eivätkä ne liippaa läheltäkään oikeita nimiä. 😀 Onneksi jokainen tunnistaa sen oikeankin nimen jokaisen oman lempinimensä seasta, yhdellä sitä pääasiassa käytetäänkin koska se sopisi myös ”lempinimeksi” hassuudellaan. 😀 Useimmiten meidän kotona asustaa ”Boris, Pulla, Peik, Patu ja Aappa” 😀

Avatar

Niin tuttua! Itselläni on kaksiosainen etunimi väliviivalla, eikä oikeaa nimeäni ei käytä kukaan. Virallisissa tilanteissa menen ensimmäisellä nimellä, mutta perhe, kaverit ja sukulaiset käyttävät lyhyttä lempinimeä jolla ei ole muuta yhteistä etunimen kanssa kuin sama alkukirjain.
Esikoisen etunimi on Joel, mutta hän on ollut jo raskausajasta lähtien Pepe eikä muuksi varmaan muutu, niin tiukassa istuu tämä lempinimi ja lempinimen lempinimet… Nyt toiselle lapselle keksittiin jo raskausaikana nimi, joka jää myös etunimeksi, jotta vältytään samalta ongelmalta 😂

Avatar

Meillä käytetään kyllä pääosin lasten ristimänimiä, mutta joitain säännöllisiä lempinimiäkin on putkahdellut. Kuopus on esim. mummulleen melkein aina Aapa (tulee sanasta apa, apina, vaikkei olla edes ruotsinkielisiä :D), vaikka etunimi on jotain aivan muuta. Esikoista hellitellään nimillä Bebeliino ja Bebe-leivos. Esikoinen itse on haikaillut, miksei hän voisi olla vaikka Stella, kun se on kuulemma niin kaunis nimi. Sinänsä hauskaa, että raskausaikana Stella oli yksi ehdottamistani nimistä, mutta mies ei sitä hyväksynyt 😀

Avatar

Kiva postaus! Ja huomasinkin heti, että onhan meilläkin lapsille hauskoja lempinimiä, osa käytössä vain perhepiirissä. Mutta hauskaa on myös se, että keskimmäinen lapsistamme kutsuu minua, äitiä, Mamboksi. En tiedä mistä hän sen keksi, mutta pidän siitä nimestä. Ja vain me kaksi käytämme tätä nimeä. Minä siis esimerkiksi viesteissä, terveisin Mambo.

Avatar

Pojan nimi Emil, hänellä myös monta lempinimeä: Eemeli, Emilio, Emppu😅
Tyttö on Frida, pääasiassa kutsutaan friiduksi tai friidulainen 😅

Avatar

Meidän molempien vanhempien nimimakua ovat enemmän lyhyet nimet, eikä esimerkiksi yhdistelmänimet tulleet kysymykseenkään nimeä lapsellemme valitessamme. Kuitenkin olen tyytyväinen myös siihen, ettei lapsen nimestä tule väännettyä lempinimiä. Ei meidän vanhempien eikä kenenkään muunkaan. Nimi on lyhyt ja helppo sanoa, joten sitä käytetään. Meillä ei suvuissa tai lähipiirissä muutenkaan ole ketään, kellä olisi lempinimi ja minä pidän siitä tavasta. Tuntuisi hassulta, jos lapsen nimi olisi jotain aivan muuta, kuin millä hänet tunnetaan. Miksei voi suoraan laittaa sitä nimeä etunimeksi? Hassua. Hellittelynimet perheen kesken toki erikseen. Ne ovat mukavia ja ihania.

Avatar

Käytämme vain lapsen oikeaa nimeä. Valitsimme nimen niin ettei siitä heti väänny lempinimeä. En myöskään ymmärrä miksi vauvalle annetaan nimi jota ei käytetä.

Avatar

Jep, oikea nimi on Arttu, mutta todennäköisemmin sanon James tai Nutunen 😀 mistähän nämäkin ovat tulleet, en tiedä…

Avatar

Meidän tyttö on Stella, lempinimeltään Titi. Titi-Uu, Titsku, Titi-lii Muttinen, Tipi. Myös Stepsu, murupulla tai Tsembe. 🙂

Avatar

Tuosta yhdestä lempinimestä: Tove Jansson viittasi aikoinaan verbillä ”att mymla” seksin harrastamiseen. Se on siis vanha ruotsinkielinen slangi-ilmaus. Muumeissa tämä tuli esiin Mymmelin hahmossa, jossa oli myös paljon viittauksia voimakkaaseen seksuaalisuuteen. Pisti silmään, joten ajattelin mainita.

Avatar

Sama mymlan tuli minullekin mieleen, lisäksi tuo Beelzebub on ihan yleissivistystä.

Avatar

Oikeilla nimillä mennään. Aikoinaan kun esim .pojan nimeksi tuli Nikolai, sanoi moni, että Niko siitä sitten tulee.. ei ole tullut, kavereita myöden häntä kutsutaan oikealla nimellä.

Avatar

Omalla tytöllä on pitkähkö etunimi, sitä on käytetty aina. Paitsi rinnalla kulki Termiitti ikävuodet 1-3 🙂
Itselläni oli lapsena vanhemmilla ihan erityinen lempinimi jota ei käyttänyt kukaan muu, koulussa sitten tuli useampia väännöksiä. Nykyään lähes kaikki kutsuvat minua kutsumanimelläni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä