Loppuraskaudessa iski pieni paniikki tulevaisuudesta. Miltä arki näyttää kahden kanssa, mitä jos Bellelle iskee hirveä uhma ja mustasukkaisuus, mitä jos siskokset eivät tule toimeen. Minulla on 7 vuotta vanhempi isoveli ja 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Meillä siis on reilusti ikäeroa. Nykyään ollaan tosi läheisiä isoveljen kanssa, mutta ei meillä nyt ollut kovinkaan paljon yhteistä kun olimme lapsia. Pikkusiskoni on enemmän kiinnostunut Bellestä, koska heillä on pienempi ikäero. Mun äidin mielestä isompi ikäero oli tosi hyvä juttu ja helpotti arkea paljon, mutta itse koen että kolme vuotta on just sopiva. Ainakin meille.
Loppuraskaudessa Belle oli aika turhautunut. ”Tässähän menee ikuisuus”. No niinpä, äiti on kuule ihan samaa mieltä. Voi sitä ilon määrää kun pikkusisko vihdoin saapui! Belle on alusta saakka ollut tosi varovainen ja ymmärtäväinen. Kovasti tietysti odotellaan että pikkusisko kasvaisi vähän, niin että hänen kanssa voi leikkiä. On kuitenkin ollut niin siistä seurata miten läheinen suhde näillä kahdella on jo tässä vaiheessa. Mytte katsoo isosiskoa ihailevin silmin. Välillä ne nauravat ja kikattavat yhdessä. Belle on jo kysynyt milloin hankimme ”yhden Mytten lisää”. Mitään pahaa mustasukkaisuutta ei ole tullut ainakaan vielä, kop kop. Belle vaatii vähän enemmän läheisyyttä ja huomiota, varsinkin mummilta, mutta siinä se.
Belle on tarpeeksi iso ymmärtämään että Mytte on pieni. Muutenkin pääsee melko pitkälle keskustelemalla. Esimerkiksi rokotuksien jälkeen Myttelle nousi kuume ja hän oli vähän kärttyisempi. Belle silitti Mytten päätä ja voivotteli, että kyllä se siitä, muutaman päivän päästä helpottaa. Molemmat tytöt nukkuvat super hyvin, joten en oikeastaan koe että arki olisi raskaampaa kahden kanssa. Vähän enemmän tekemistä ja sotkua tietysti, mutta muuten arki rullaa oikein mukavasti. Belle osallistuu kotitöihin, hyppää itse sisään autoon ja osaa syödä itse. Välillä hän on jopa vähän liian omatoiminen. Kerran hän tuli herättämään minut kertomalla että kahvi on valmis. Mittasuhteet olivat vähän hakusessa, mutta kyllä, hän oli onnistunut keittämään minulle erittäin vahvaa kahvia.
Neuvolatäti varoitti, että yleensä se mustasukkaisuuspuuska iskee kun pikkusisko lähtee liikkeelle. Isosiskolla saattaa mennä tunteisiin jos hänen tavaroihin kosketaan ilman lupaa. Sinänsä kyllä ymmärrän, koska itsekin huokasin joka kerta kun Belle tyhjensi kaikki laatikot ja kaapit. Onneksi sekin vaihe on ohimenevä. Uskon kuitenkin että kaikki menee ihan hyvin ja että Bellen ja Mytten sisarussuhde kasvaa entistä tiukemmaksi ajan kanssa. Meille 3 vuoden ikäero on ollut ihan huippu tähän saakka, mutta vaikea sanoa mikä nyt sitten on se ”optimaalinen ikäero”. Meillähän ei ole kokemuksia mistään muusta. Arki kahden lapsen kanssa pelotti, mutta turhaan. Ehkä kuitenkin parempi näin, saimme yllättyä positiivisesti.
Millaiset ikäerot teidän lapsilla on?
Kommentit (11)
5 vuotta on täydellinen ikäero meille! Paitsi, että raskaudesta ikionnellisen 5-vuotiaan kanssa vauvan odottaminen oli aivan ihanaa, yhteiset leikit löytyivät heti, kun vauva oppi kohdistamaan katseensa ja hymyilemään siskolle. Nykyään ovat kuin paita ja peppu. Mustasukkaisuutta, tappelua tai väkivaltaa ei esiinny koskaan, sillä isompi osaa käsitellä pienempää muilla tavoin ja ottaa tarvittaessa omaa tilaa. Pikkuveli kulkee ihaillen isojen tyttöjen jäljissä ja saa olla kaikissa leikeissä mukana (ei koskaan ole sotkenut isompien leikkejä niin ei ole tarvinnut sulkea ulkopuolelle). Eli on suuri harhaluulo, että lasten pitäisi olla samanikäisiä tai samaa sukupuolta, jotta voisivat olla läheisiä ja löytyisi yhteiset leikit ja kiinnostuksen kohteet: ehkä kyse on enemmän lasten yhteensopivista henkilökemioista. Seuraava vauva syntyy 3,5 vuoden ikäerolla edelliseen ja jännittää, jääkö ikäero liian pieneksi. En ikinä halunnut pientä ikäeroa lapsille, koska meillä ei ole tukiverkostoa auttamassa arjessa ja itsekseen pitää pärjätä. Näin saan myös nauttia jokaisesta lapsesta enemmän, kun saan keskittyä yhteen pieneen kerrallaan.
Meillä 1v10kk tytöillä ikäero, nyt siis esikoinen 4v ja kuopus 2v. Heistä on kyllä jo paljon seuraa toisilleen ja tosi tärkeät toisilleen <3 Aina pitäis yhdessä päästä jonnekin<3 Toki tulee myös riitoja, yleisimmin samoista leluista, mutta se on elämää. Ihana kun heillä ollut seuraa toisistaan tämän korona jumituksen aikanakin, niinkuin joku edellinenkin kirjoittaja sanoi:)
Kiva ikäero 3v! Tytöillä tulee paljon seuraa toisistaan ja leikit menevät aika yhteen tuolla ikäerolla. Pienet ikäerot hyviä kun löytyy yhteistä tekemistä. Meillä 2v ja 2kk ikäeroa ja oikein hyvin on mennyt. Nyt 6v ja 4v. Leikkivät pitkiä aikoja vaikka mitä yhdessä.
Meilläkin toiveissa oli 3v, mutta aina se ei ole itsestä kiinni kiinni. Hoidot menossa ja yli 5v tulee väkisin vaikka lähiaikoina onnistuisiko 😢
Eka ja toka 2v2kk, toka ja kolmas 1v7kk. Yritetään nyt neljättä ja vähintään 3v4kk tulee ikäeroa seuraavaksi jos tulee, kun ei plussaa vieläkään kuulu (kohta 1v yritetty).
Ihanaa kun lapsilla menee kaikki leikit niin hyvin yhdessä, mutta innolla odotan myös mahdollista seuraavaa kokemusta ”isommalla” iköerolla kun vauva on ainut hoidettava ja sisarukset jo itsenäisiä
Meillä on nuoremmat tytöt 3v4kk ikäerolla ja nyt kun ovat jo 2 ja 5 niin leikki sujuu hyvin, varsinkin nyt koronajumituksessa ollut ihanaa kun kotona on se kaveri😊 Meiltä löytyy myös 2 vanhempaa poikaa 3-vee ikäerolla ja heilläkin ollut aina omat juttunsa. Tykkään juurikin kun isompi on jo omatoimisempaa niin pääsee itse vähän helpommalla.
Meillä kahden vanhimman välillä ikäeroa 2v9kk ja heistä oli silloin nuorempana tosi paljon seuraa toisilleen eikä esikoinen osannut olla lainkaan mustis vauvaa kohtaan. Nuorin syntyi kun esikoinen oli 9v ja keskimmäinen 6v. Myös isompi ikäero siis koettu eikä ole siitäkään pahaa sanottavaa, paitsi että isommilla on niin paljon jo omia kavereita ja menoja että tämä nuorin on toisinaan ns. Ainut lapsi kun hän viettää aikaa niin paljon vain meidän äitin/isin kanssa. Toki paljon on isommista koululaisista jo apua, vauva-aikana he katsoivat vauvaa todella paljon että sain ain syödä, käydä suihkussa, hakea postin tms. Nykyisin voidaan miehen kanssa jo käydä pienellä lenkillä kun koululaiset vahtivat pian 3v siskoaan 😊
Meillä lapsilla aika tasan kolme vuotta ikäeroa. Nuorempi nyt 7kk. Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt, isompi päinvastoin kaiken uhmakkuuden keskellä on todella huolehtiva, rakastava ja hellä pienemmälle. Haluaa auttaa ja ehtii usein ensimmäisenä siskon luo tämän herätessä. Isompi saa oman huomionsa pienemmän päiväuniaikaan ja viikonloppuisin pyritään antamaan molemmat vanhemmat myös täysin omaa aikaa molemmille lapsille.
Oon siis samaa mieltä, kolmen vuoden ikäero on täydellinen 😄👌
Ikäeroa pojilla on 2v2kk. Kun pikkuveli syntyi, niin esikoinen oli aika riiviö. Ei uskonut mitään ja teki tuhmuuksia tahallaan, kun imetin vauvaa ynm. Tämä meni onneksi n. kuukaudessa ohi ja nyt noi kanssa naureskelee ja on kavereita keskenään 😁 Pikkuveli saakin usein halin ja kuuluu samalla ”veli on minun kaveri”!
isompi toki suojelee lelujaan, kun pienempi ryömii kovaa vauhtia hajottamaan leikit.
Hyvä ikäero tämäkin mun mielestä ja toivottavasti pojat on läheisiä aina toisilleen! 🙂
Meillä ikäeroa sisarussarjassa aina kaksi ja puoli vuotta joka välissä.
Mustasukkaisuudesta ei ole meillä kärsitty, ei edes silloin, kun on liikkeelle lähdetty.
On varmasti kiinni ihan lapsen luonteesta, mutta haluan uskoa, että myös aikuisten hienotunteisuudella on osaa asiassa. Kun isomman sisaruksen roolia avoimesti kehutaan ja ihaillaan, hän loistaa roolissaan ilman, että tuntisi jäävänsä aina jostain paitsi.
Ps. Ja ehdottomasti Bellen kanssa samaa mieltä: kyllä vaan tarvitsette noita Myttejä lisää ❤️
Meillä tulee ikäeroa esikolle ja syntyvälle, reilu 12 vuotta.
Oma raskautumien onnistuu mutta menneet kesken, nyt tukevasti raskaana ja syntyy syksyllä. Yritetty ollaan monta vuotta.
Toisaalta olen itse tyytyväinen ikäeroon on nähnyt yksilöllisesti kasvun ja tiedän että esikko odottaa kovasti sisarusta ja varmasti on kovasti avuksi.