En oikeasti pysty sisäistämään että Mytten syntymästä on yli puoli vuotta! Jotenkin veikkaan, että monella vakkarilukijalla on samanlainen fiilis. Tänään huomasin myös ensimmäiset keltaiset lehdet, eli syksy on täällä. Kesä meni supernopeasti ja koronan takia enimmäkseen kotona. Ei käyty muumimaailmassa, eikä edes terassilla tai ravintoloissa. Kävimme hakemassa noutoruokaa ja syötiin omalla terdellä.
Tässä kun ei oikeasti ole ollut mitään menoja, ei myöskään ole ollut ”lapsivapaita” päiviä. Enkä edes ole huomannut tätä asiaa itse, vasta nyt kun yksi lukija kysyi asiasta tajusin, että meillä ei ole ollut lapsivapaita yli puoleen vuoteen. Kertaakaan ei ole ollut sellaista fiilistä, että pitäisi päästä jonnekin ilman lapsia. Yöelämään en jaksa enkä halua lähteä, enkä myöskään koe että olisi hinkua lähteä esimerkiksi kylpylään miehen kanssa. Ollaan molemmat sen verran väsyneitä, että luultavasti suurin osa kylpyläreissusta menisi peittojen alla, syvässä unessa.
Kyllähän lapset rajoittaa menemistä ja liikkumista. Vauvan kanssa ei noin vaan sponttaanisti lähdetä mihinkään, mutta itse koen että liikkuminen on ollut helpompaa tokan lapsen kohdalla, vaikka näitä pikkuisia nyt on kaksi nykyään. Tai sanotaanko ”omien asioiden tekeminen”, harvoin lähden ihmisten ilmoille. Jos haluan liikuntaa, käyn vaunulenkillä. Kotityöt onnistuu vauva kantorepussa, päikkäriaikana teen töitä ja lasten nukkumaanmenon jälkeen meillä on ”laatuaikaa” miehen kanssa. Yleensä katsellaan töllöä. Jos haluan nähdä kavereita, kutsun heidät kylään. Päikkäriaikana voimme juoda kahvit rauhassa, muuten lapset ovat mukana. Eli en koe olevani yksinäinen.
Eikö teillä ikinä ole kahdenkeskeistä aikaa?
Onhan meillä illalla/yöllä, kun lapset nukkuvat, ja se riittää meille. Olimme molemmat aika meneviä tapauksia ennen tätä perhe elämää, joten tuskin meillä olisi enemmän yhteistä aikaa vaikka ei lapsia olisikaan. Aika pitkälti kaikki pyörii lasten, kodin, kotitöiden ja töiden ympärillä. Mitään omia harrastuksia meillä ei ole, mutta toisaalta koen että meidän työt myös tavallaan toimii harrastuksena. Työ on työ, tietysti, mutta on niin erilaista tehdä sellaista hommaa, mistä oikeasti tykkää ja nauttii.
Nämä ”kuinka usein lapsi on hoidossa” ja ”miten paljon omaa aikaa otat itsellesi” ovat aiheena näköjään aika tunteita herättäviä. Ihmiset tuppaavat olla joko sitä mieltä, että lapset ovat ”liian usein hoidossa”, tai sitten että ne ovat liian vähän, koska ”parisuhteelle ei voi jäädä aikaa”. Onhan meistäkin spekuloitu, että suhde ei voi olla hyvällä mallilla, kun ”eihän me tehdä mitään yhdessä”. Hillutaan vaan kotona. Sen kyllä myönnän, että olen melkoinen kanaemo. En halua jättää Mytteä hoitoon. Tiedän, että lopputulos olisi ikävä ja huoli, että meneekö kaikki nyt varmasti hyvin. Nukkuuko, syökö, onko ikävä meitä. Tällä hetkellä yritämme siirtää Mytteä perhepedistä omaan sänkyyn, joka se jo tuntuu isolta askeleelta.
Näissä asioissa pitäisi muistaa, että jokainen ihminen on erilainen. Kuten myös jokainen perhe ja jokainen lapsi. Meille isoin unelma on nimenomaan ollut perhe elämä. Varsinkin Andreakselle, kun lasten saaminen on ollut aika epävarmaa. Meillä on muutenkin kaksi tosi rauhallista lasta, jotka vielä lisäksi nukkuvat hyvin. Kaipaisin varmasti enemmän omaa aikaa, jos arki olisi haastavampaa. Kyllä meidän parisuhdekin on tärkeä, mutta emme kaipaa mitään spessua, vaan tehdään yhdessä juttuja kotona. Katsotaan dokkareita ja ihmetellään elämää, samalla kun viikkaamme ison kasan pyykkejä, ja meidän mielestä se on kivaa. Kaikki eivät kaipaa irtiottoja arjesta, mutta tiedostan että jotkut tarvitsevat ja saavat siitä voimaa ja jaksamista arkeen.
Kuinka usein teidän lapset ovat hoidossa? Kaipaatteko enemmän ”omaa aikaa”? Tämä on mielenkiintoinen aihe, koska kuten sanoin, jokainen meistä on erilainen.
Kommentit (13)
Meillä lapsi 4.5v, ollut yhden kerran yökylässä 🙈 päivät on päiväkodissa mutta muuten ei juuri koskaan hoidossa, todella harvoin saattaa jäädä isovanhemmille siksi ajaksi jos käydään kaupassa tms. Hoitoapua olisi kyllä saatavilla mutta ei jotenkin osata siihen tarttua kun ei ole mitään pakollista tarvetta, oltiin jo ennen lasta lähes aina kotona 🤭
Toi kysumys ei välttämättä kuuluu yhteen. Meillä hyvin harvoin on yhteinen aika ja minun avomiehellä kyllä pitää lapseton aika dillä hän asuu työn takia 450 km pois . Ja tyttöni on kyllä muutama päivää viikossa mutta sen takia että hänellä ei ole iltapäivä hoito, ei ole koulukyytiä ja minä olen yleensä töissä…
Eli juu tytöllä on lapsivahti moffan luona aika usein ja meillä ei ole kumminkaan yhteinen lapseton aika kun ollaan töissä…
Täällä kahden päiväkoti-ikäisen lapsen totaali-yh. Lapset olivat nyt kesällä isovanhemmilla viikonlopun hoidossa, ja sitä ennen olivat yötä hoidossa joulukuussa. Välillä tuntuu, että se on suurempi ongelma muille, että ollaan niin tiiviisti yhdessä lasten kanssa. Ajatellaan, että mulla ei oo mitään omaa elämää, mutta just täähän on sitä mun elämää ja tästä mä nautin. Omaa aikaa mulle jää iltaisin, kun lapset menee ajoissa nukkumaan.
Meillä 3 alle kouluikäistä lasta (4.tulossa). Ollaan lapsiluku ajateltu sen mukaan mitö itse jaksetaan ihan koko ajan hoitaa.
Ehkä kerran tai kaksi on lapset ollut yökylässä tai hoidossa muuten kuin synnytysten takia 😀 ei me kaivata sellaista lapsi vapaata kun iltoihin jää päivittäin kahdenkeskeistä aikaa.
Toki, jos lapsivapaata tarjotaan otetaan ilolla vastaan. Kysyttäessä kukaan ei ole halunnut 3 pientä lasta kerralla vastuulleen ja lasten jakaminen ympäriinsä hoitoon on vaivalloisempaa kuin se aika mitä siitä saa.
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tekstin. Ihana huomata että on paljon ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet myös siihen mitä se muille kuuluu tippaakaan minkä verran on parisuhdeaikaa ja onko lapsi koskaan hoidossa.
Moikka!
Olisi kiva kuulla sun ajatuksia ja teidän käytäntöjä lasten ruudun katselulle. Esim onko telkkarin katselulle asetettu aikarajaa ja mitä Belle saa telkkarista katsoa. Pelaako Belle vanhempien puhelimella?
Kokemuksetvja ajatukset älylaitteiden käytöstä ja niiden rajoituksista lapsilla kiinnostaisi. 🙂
Kiitos taas kivasta tekstistä!
Noh, meidän lapset ovat 11v ja 8v eivätkä ikinä ole ollut yön yli hoidossa missään, koskaan. Repikääpäs siitä mussukat, jotka laittavat lapsen yökylään 2kk iässä, kun tarvitsee parisuhdeaikaa 😀 😀 😀
Meillä ei ole täällä yhtään ketään, joka voisi lapsia yön yli hoitaa, siis tällä samalla paikkakunnalla. Mitään vierasta hoitajaa en todellakaan yöksi lapsille ota. Kotipaikkakunnilla sitten lapset ovat hoidossa aina mummulassa, mutta siellähä mekin yövymme, kun kylässä olemme. Ja en halua silloin lähteä minnekään hotelliin miehen kanssa yöksi, koska haluan nähdä itsekin omia vanhempia, joita näen harvoin ja haluan tietenkin yöpyä heidän luonaan. Toki siellä ollessa pääsemme miehen kanssa käymään syömässä ja kaupungilla ja muuta tuollaista pientä irtiottoa. Mutta nämä ajat mitataan tunneissa.
Ja minä rakastan olla kotona, aivan kuten blogin kirjoittaja.
Tämä kun ei ole mikään kilpailu, kenen lapsi on eniten ja vähiten hoidossa.
Eikö lapsillasi ole ketään kavereitakaan, joiden kanssa olisivat yökyläilleet? Itse muistan sen olleen lapsena todella kivaa.
Vauva 10 kk ja on kuukausi sitten kerran ollut mummollaan hoidossa 2 tuntia, kun kävimme muutamassa kaupassa. Tämäkin vain siksi, koska mummo niin kovasti halusi hoitaa. Hyvinhän se oli mennyt.
Mutta koska korona, ei itsellä vaan ole ollut mitään menoja. En ole jostain syystä niitä osannut kaivatakaan.
Nyt alkaa enemmän tulla huoli,että pitäisikö vauvaa antaa enemmän isovanhemmilleen hoitoon, varsinkin kun vauva ei ole enää niin haastava kuin pienempänä.
Parisuhde/omaa aikaa on joka ilta puoli kahdeksasta eteenpäin kun vauva on nukahtanut. Siinä ehtii illalla itsekin rentoutua ennen nukkumaanmenoa.
Meillä on 3lasta syntyneet kaikki 1v1kk erolla toisiinsa. Nuorin on nyt 7kk keskimmäinen 1.8v ja vanhin 2.9v.En haluaisi jättää heitä hoitoon sillä noh. Se on aika iso fakta että jos ei tarkalleen tunne heidän rytmejään ei heidän kanssa pärjää noin vain. Toivoisin enemmän perheaikaa sillä mieheni on töiden vuoksi paljon poissa ja minä olen yksin lasten kanssa. Mutta en koe omaa aikaa tarpeelliseksi. Sitä tulee olemaan. Joskus nämä nyytit ei halua kyhnöttää äitin sylissä.
Meillä ei ole vauva(11kk) ollut vielä kertakaan kunnolla hoidossa. Paristi ollaan miehen kans käyty ruokakaupassa ja sen aikaa ollut mummolassa. Ei olla koettu tarvetta, mutta hoitoapua on kyllä tupetettu ja melkein väkipakolla haluttu tulla hoitoon. Tullut enemmän vaan fiilis ettei halua antaa hoitoon kun sitä tuputetaan joka välis. Osaamme kyllä pyytää hoitoapua kun sitä tarvitsemme. Ehkä myös tämä vallitseva tilanne on vaikuttanut asiaan että olemme enimmäkseen kotona. Itse en kaipaa mitään baari-iltoja yms. Meillä kummallakin on omat harrastukset ja aikataulutamme omat menot niin että toinen on aina kotona.
Meillä on neljä kouluikäistä lasta, ja viimeksi lapset ovat olleet hoidossa viime lokakuussa. 10-vuotta menty kaavalla, että lapset korkeintaan kerran vuodessa hoidossa, aika ei sitäkään jahyyvin samantapaiset ajatukset, kuin sinulla että emme tällähetkellä sitä kaipaakaan.
Meillä kolme alle 5vuotiasta ja kyllä oma-aika sekä varsinkin parisuhde aika on kortilla. Vauvamme kohta puolivuotias, enkä kyllä ketään lapsista ole osannut jättää hoitoon alle 1vuotiaana. Kaikelle aikansa, varmaan miehen kanssa joskus aikaa yhdessä ihan kyllästymiseen saakka, kun lapset isompia 😀 Ihanaa kyllä se yhteinen aika on ja nykyisin sitä osaa arvostaa, puolitoista vuotta sitten käytiin viimeksi yhdessä ulkona syömässä ja tunne oli kuin ensitreffeillä :’D Kirjoitat mahtavaa blogia ja aitoja juttuja, olet paras! Päivän kohokohta kun saa omaa aikaa illalla ja sinulta on tullut postaus:D