desire nymark - Banneri

Muutama päivä sitten sain viestin, että meidän arki vaikuttaa ärsyttävän täydelliseltä. Pitäisi kuulemma kertoa jotain huonoakin, joten tässä tulee lista meidän riidoista. Tai oikeastaan aiheista ja asioista, joista me riitelemme. Vakavista asioista yritetään aina keskustella rauhallisesti ja asiallisesti, mutta nämä ”pienet turhat riidat” taas yleensä tapahtuvat nollasta sataan tyyppisesti, kun väsyttää ja kiukuttaa ja on stressiä ja sitä sun tätä. Suurin osa näistä myös päättyy nauruun, että hohhojjaa olipas turhaa.

1. TISKIALLAS TÄYNNÄ TISKIÄ

Mä en kestä tätä ollenkaan, enkä edes pysty perustelemaan miksi tämä on minulle niin ylitsepääsemätön ongelma, mutta koko aamu on heti pilalla jos tiskiallas on täynnä tiskiä ja kippoja. Sitten vielä, jos vieressä oleva tiskikone on tyhjä, tapahtuu räjähdys. Joka kerta lässytän, että pitäisi vissiin sitten hankkia kaksi astianpesukonetta, kun yksi ei nyt näköjään riitä. Vielä kolme vuotta myöhemmin, meidän keittiössä on tasan yksi astianpesukone.

2. TYÖKALUT PITKIN KÄMPPÄÄ

Miehellä on muutama pakettiauto täynnä työkaluja, sekä kaksi autotallia. Silti huomaan aina tasaisin väliajoin, miten koristekynttilöiden viereen on ilmestynyt mittanauha, vasara, puukko ja ruuveja. Välillä meidän eteisessä saattaa myös tönöttää muutama maalipurkki, ihan vaan ”säilytyksessä”. Muutaman viikon ne pysyvät siinä säilytyksessä, kunnes räjähdän ja sitten niitä siirretään muualle. Mihin en tiedä, enkä miksi niitä aina ensin roudataan sisälle ja kokeillaan kepillä jäätä, että saavatko jäädä pysyväksi osaksi meidän sisustusta.

3. MIEHEN LYHYT MUISTI

Oli kyse sitten mistä tahansa, Andreas unohtaa sen samantien. Varsinkin jos kyseessä on lääkäri, hammaslääkäri, neuvola, mutta hän onnistui jopa unohtamaan minä päivänä ollaan menossa synnyttämään. Nykyään hän kyllä yrittää käyttää kaiken maailman lippulappusia, mutta yleensä kaikki liput ja laput ovat silti hukassa ja jokainen meno tulee yllätyksenä. Minä siinä sitten dramaattisesti mesoon, miten mun aivot ylikuormittuvat, kun pitäisi ajatella neljän edessä ja ”hoitaa kaiken ajattelun sekä suunnittelun tässä perkeleen firmassa”.

Samalla, kun Andreas kärsii huonosta tai oikeastaan säälittävästä muistista, minä taas muistan tiettyjä asioita yliluonnollisen hyvin. Koska olen nainen. Turha yrittää mitään ”eeeen minä nyt ihan niin sanonut, en muista”. Minä muistan ja kyllä sanoit, 12.3.2018 kello 23:03, sinulla oli päällä sininen t-paita ja punainen lippis. Normaali habitus, ehkä jonkun verran nuhaa, olit väsynyt ja samana päivänä syötiin nakkeja ja perunamuussia illalliseksi. Joka kerta miehen reaktio on sama: ”mä en oikeasti jaksa”, kädet pystyyn ja nurkkaan miettimään, oliko hänellä nyt oikeasti muka punainen lippis päällä maaliskuussa 2018.

4. KAHVIMURUT TASOLLA

En edes tiedä sanotaanko suomeksi kahvimurut, purut vai porot. Meille suomenruotsalaisille se on kaffeporo, ainakin täällä Porvoossa. Mutta ongelman ydin tässä nyt on se, että kaikki kahvimurut, purut tai porot eivät päädy suodatinpussiin, vaan 1/3 menee ohi, suoraan tasolle. Eli kahvinkeittimen vieressä on aina pieni kasa, jos Andreas on päättänyt keittää itsellensä kahvia. Yleensä itse kahvissakin on puruja ja jollain ihmeen maagisella tavalla kahvia on pitkin keittiökaappeja. Reppana kyllä yrittää siivota, mutta on ilmeisesti sokea, varsinkin aamu kuudelta.

Välillä iskee raivo keittiösiivouksen yhteydessä, ja silloin säännöt ovat luokkaa ”kukaan ei keitä kahvia, kukaan ei syö leipää, kukaan ei kokkaile”. Oikeastaan olisi parasta, että kukaan ei edes liiku keittiössä ollenkaan.

5. FEMINISTISET DOKKARIT JA PMS

Jotenkin tuppaan aina ruokkimaan itsesääliä PMSän ja menkkojen aikana. Esimerkiksi nyt katsomalla jotain dokkareita feminismistä. Niistä sitten pidän power point esitelmän Andille, joka aina välillä päättää nauraa väärässä kohdassa. Oletan tietysti myös, että Andreas pystyisi kertomaan minulle, miksi miehet sitä ja miehet tätä. Kesken tämän Andreas yleensä kysyy, miksi vaikutan niin agressiiviselta. ”Enhän minä päättänyt, että suurin osa pornovideoista on naisia alistavia”. Tässä kohtaa huomaan, että olen syönyt aivan liian paljon uhopuuroa, ja pistän itseni jäähylle.

Yleensä minä olen meidän parisuhteen riitapukari. Olen myös meidän parisuhteen nalkuttaja. Andreas on taas meistä se osapuoli, joka vaan nauttii elämästä ja jaksaa olla positiivinen. Välillä sekin on yksi ärsyyntymisen aihe. Miten joku jaksaa käyttäytyä ku itse auringonpaiste, joka ikinen päivä. Tavallaan huomaan tästä tekstistä, että muistutan taaperoa. Iskee kiukku ja uhma, jos on nälkä tai väsyttää.

Kommentit (34)

Saaga on kyllä ihan yli ihminen, täydellinen itse,täydellinen mies,täydellinen parisuhde, täydelliset lapset, täydellinen arki.
Hah!
Yleensä näillä täydellisyyttä korostavilla ihmisillä se on oikeasti kaikkea muuta.
Ihme tarve tulla pätemään toisen kirjoituksiin. Suosittelen lämpimästi että siirtyy tosiaan muualle 😊
Älä Desi välitä; sä olet just huippu ja AITO! tyyppi ja sun blogi on ihan parasta!

Vai että olisi jo parinvalinnassa pitänyt karsia sukkia lattialle Ja murusia pöydälle jättävät miehet! Hitto mikä emämoka 😄 meillä kyllä riidellään ihan samoin tavoin samoista turhista asioista joihin kytkeytyy se arkinen väsymys ja turhautuneisuus, joka on minun mielestä täysin normaalia. Samalla rakastetaan niin älyttömästi. Ja todellakin siisteystottumuksia voi muuttaa! Ite useimmiten vedän syvään henkeä ja ajattelen mielessäni että ”hän ei tee tätä vittuillakseen vaan ei vaan näe sotkua samalla tavalla kuin minä..”. Mutta joskus (kerta pariin viikkoon nyt ainaki) saattaa räjähtää! Lapset voi hyvin kun näkee että äitikin on ihan ihminen tunteineen ja osaa myös pyytää iskältä anteeksi jos vähän oli turhan karkea.

Ensin huomautetaan, että blogissa kirjoitellaan vain liian positiivista asioista parisuhteessa ja perheessä. Sit kun kirjoittaa yhden julkaisun, jossa tuo esille myös parisuhteen ”ongelmia”, saa haukut siitä, ettei arvosta kumppaniaan kun kehtaa valittaa.

Ongelma todellakin on, jos ei uskalla kertoa omaa rehellistä mielipidettään. Ei mielipide-erot tarkoita riitelyä. Me miehen kanssa ollaan todella eri mieltä monesta isostakin asiasta, mm. politiikasta – entä sitten? Jokaisen mielipide/käytös/näkemykset on oman elämänsä summa.

Itse pidän itseäni nimenomaan rentona (mikä on myös ominaisuus jonka tuntemattomat minusta ensin huomaavat). Siksipä juuri en ymmärrä tätä kahvinpuruista/-poroista nipottamista! 😀 Mun kaaliin ei vaan mahdu se, miksi jotain ärsyttää niin paljon jos toinen ei käyttäydy omien mieltymysten mukaan ja sitten itse kasvattaa sen takia kyrvän otsaan. Se jos mikä on hölmöä.

Mutta täällä en enempää asiaa ihmettele, mukavaa että Desiren blogi on löytänyt kaltaisiaan seuraajia. Siirryn korkeampitasoisiin ja kehittyneempiin keskusteluihin. 🙂

Saaga vaikuttaa kovin vihaiselta ja väsyneeltä. ☹️ Miksi tarve todistella olevansa niin paljon parempi kuin muut?

Meillä on kaksi tiskikonetta nykyään (oli uudessa talossa valmiina eli ei oma valinta) ja voin sanoa että nyt sitä ärsytystä on vain kaksin verroin lisää. Mies oli alussa hyvinkin innoissaan tällaisesta upeasta lisästä kun voi ne astiat sitten aina käyttää sillä periaatteella että puhtaita toisesta ja likaiset sitten heti toiseen. No voin kertoa että sitä ei ole tapahtunut kovinkaan useasti yli vuoden aikana ja nyt on parhaillaan likaisia astioita molemmissa koneissa ja pöydällä ja altaassa. Jossain kohtaa käy myös niin että on kaksi osittain tyhjättyä astianpesukonetta ja allas täynnä tiskiä kun ei niissä koneissa ollut tilaa… Suosittelen siis pitäytymään vain yhdessä tiskikoneessa 😂

No voi vitsi, minä kun kuvittelin et tämä ois ollu tosi näppärä idea 😂 tosin, keittiörempan yhteydessä harkittiin jo tätä ja tultiin siihen lopputulokseen, että vie liian paljon tilaa 🤭

Miksi se menee aina niin että nainen on näissä tilanteissa se jonka pitää muuttua: rentoutua ja lakata nalkuttamasta. Kyllä ne tiskit vaan sieltä altaasta koneeseen saatava, eikä se niin voi mennä että nainen sitten hiljaa korjaa miehen sotkut ettei hän vain ”nalkuta”, sehän vasta hirveää olisi. Miksi kukaan ei sano, että eipä olisi iso muutos mieheltä hoitaa ne astiat sinne minne kuuluu. Jotenkin kummasti nainen on aina se riidanhaastaja ja pahis, miestä pitää ymmärtää ja antaa hänen tehdä asiat omalla tavallaan. Niin – sillä tavoin että nainen palvelee häntä hiljaa.

Kuvitteleeko Saaga olevansa täydellisen ihmisen ilmentymä ja täydellisen avioliiton ja perhe-elämän kiiltokuva? Ihan vinkkinä, sellaista ei ole olemassakaan. Hyvä että teillä toimii mutta se sama resepti ei kaikille ole yhtä kuin onni. Vaikka siulla on kaikki kertomasi mukaan täydellisen ihanasti niin mikä siulla hiertää kun tulet tänne sanomaan kuinka muilla on hiekkaa alapäässä? Eihän onnellinen ihminen niin toimi? 🤔

Ei se ole miesten vika ettei ne näe niitä sukkia siinä lattialla tai lusikkaa työpöydällä. Miehet ovat olleet metsästäjiä ja kalastajia, joten saalis on pitänyt havaita pitkän matkan päästä. Edelleen miehet näkee sen kaverin urheiluauton tai kauniin naisen kadulla, mutta ei niitä hikisiä sukkia lattialla. 😁. Saagalle vois sanoa, että relaa vähän, ei se elämä ole niin pingottamista.😉 Kuten Desiree tuossa sanoi, niin hienosti on asiat elämässä, jos ne kahvinpurut on ainoita riidanaiheita. Riita puhdistaa myös ilmaa ja huolestuttavaa on jopa asiantuntijoiden mukaan se, jos ei uskalla riidellä. Silloin toinen on alistunut eikä uskalla kertoa omaa rehellistä mielipidettä asioista tai olla eri mieltä puolison kanssa. Desireen ja Andyn parisuhde vaikuttaa ihan normaalilta ja rakkautta täynnä olevalta💓

Ite oon ton siisteyden kanssa myös sellanen rasittava niuhottaja, mutta välillä yritän muistaa lauseen jonka jostain kuulin, että ”Ilman isoja sukkia lattialla ei olisi niitä pieniä sukkia.” Toi on miusta vaan viisaasti sanottu, koska tottahan se on että ilman rakasta ei olisi noita kahta pienempää…

Ehkä en vaan ymmärrä miten teillä muilla elämä on niin helvetin hankalaa. 😀 Tuntuu naisilla olevan hiekkaa alapäässä kun oikeesti tälläsistä asioista jaksaa mielensä pahoittaa.
Ja kyllä, minulla on lapsia (kyllä, useampi lapsi), minulla on mies joka siivoaa jälkensä ilman nalkutusta, meillä on siisti koti. Parisuhde voi hyvin, puhumme asioista avoimesti ja mistään ei tarvitse riidellä. Pahaa oloa ei IKINÄ pureta toisiin ihmisiin, ei edes puolisoon eikä lapsiin. Lapset kasvavat onnellisena yksilöinä kunnioitettuina. Vanhemmat lapset käyvät kotikoulua minun vastuullani, pienin on vuoden ikäinen.
Vastoinkäymiset elämässä ovat opettaneet oikeat elämän arvot, jolloin osaa arvostaa asioita ja ihmisiä eri tavalla.
Ehkä elämä vielä sinuakin opettaa. 🙂

Sullahan sitten on kaikki täydellisesti, Saaga, joten voit poistua tästä blogista lukemasta meidän muiden ”valituksia.”😊
Oikeasti epäilen, oletko perheenäiti vai teini, jolla nyt sattuu olemaan kapinaa tuntemattomia kohtaan….

Meillä kyllä riidellään tasaisin väliajoin siivoamisesta, rahan käytöstä jne. Ja kyllä, olemme ja olen kokenut isojakin vastoinkäymisiä, mutta ei se poista sitä, että joskus harmittaa. Ja hyvähän se vain on, että riidan aiheet ovat pieniä. Me miehen kanssa tunnemme toisemme niin hyvin, että nauramme jälkikäteen väittelyille ja yleensä välillä kesken riidan. En aio opettaa lapsilleni tunteiden patoamista.

Mulle yksi iäkäs ihminen sanoi kerran, että ”toivottavasti joskus päästät höyryjä ulos, koska vaikutat niin rauhalliselta. Ei ole tervettä olla aina tasainen ja hyväksyä kaikki.” Hän oli liki 100-vuotias, lääkärinä toiminut, ihana fiksu asiakkaani.

Saaga, sinä purat pahaa oloasi toisiin ihmisiin ihan juuri nyt. Kuulostat uhmaikäiseltä kun joskus kaikki tuntuu olevan huonosti. 🙂 Semmoista meille kaikille voi olla toisinaan. Toivottavasti sinullakin on joskus jotain hyvin.

Hauska blogikirjoitus. 🙂

Haluutko mitalin? Koetko nyt olevasi parempi kuin muut tuon kaiken suoritettuasi? Onko lapsesi onnellisempia kuin minun lapseni? Niin, että onko tämä elämä kilpailu? Onko tuo arvostelusi tarpeellista? Onko tuon arvostelun jälkeen uskottavaa kuvailla itse olevansa niin täydellinen ja positiivinen kun ensin jaksaa toisen elämän tavoista ärsyyntyä? Menikö sulla sitä hiekkaa vaginaan tästä?:D Meillä elämä inhimillisen tavallista, samaistun enemmän Desiren arkeen kuin sinun kuvaamaasi.

Meillä on nyt vähän eri näkemys asiaan. Meille vastoinkäymiset nimenomaan ovat opettaneet, että jos isoin murhe elämässä on kahviporot elämässä menee aika hemmetin hyvin 😊

Huonomuistinen sokea täälläkin puolisona. Tosin neuvolat ja sellaiset vielä muistaa kohtalaisesti (ainakin, jos ne lukee kalenterissa), mutta kännykkä tai avaimet on aina hukassa, vaikka sitä olisi käyttänyt viimeksi vartti sitten. Ja just se ’kyllä mä siivosin’ meininki, joka selittääkin, miksi tiskipöytä lainehtii vettä, tiskialtaassa on yhä saippuaa ja silti yksi lusikka on unohtunut tiskipöydälle eikä ole puolityhjässä astianpesukoneessa. Sitten kun sanoo, että käypäs katsomassa, mitä unohtui, niin ei vaan näe sitä sotkua, joka paistaa mulle silmiin jo suunnilleen kämpän toiselta puolelta. Mäkin haluan sellaiset lasit, jotka suojaa näkemästä sotkua…

Nyt kun mukaan laitetaan mun tokan kolmanneksen pesänrakennusvietti, joka on nostanut mun siisteysstandardeja ja intoa noin 150% niin on kumma, ettei ole isompia riitoja tullut sotkusta. Johtuu varmaan siitä, että siivoan koko ajan vähän eli se räjähdyskynnys ei pääse ylittymään niin nopeasti 😀

Ja siis naimisiin mennessähän tiesin jo mihin olen ryhtymässä ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että pyöritellään anopin kanssa yhdessä silmiämme isä-poika kombolle, jotka on samasta puusta veistettyjä näissä asioissa 😉

Ei niin, että itsekään olisin täydellinen, kun nalkutan näistä asioista ja en aina niin kauniiseen äänensävyyn.

Näinhän se menee, että siedetään niitä toisen epätäydellisyyksiä puolin ja toisin.
Joskus siinä onnistutaan paremmin ja joskus huonommin.

Esim.
Välillä mies siivoaa sukkapallerot lattialta, kun tietää, että ne mua siinä ärsyttää, välillä mä siedän niitä siinä lattialla ja välillä ärhentelen niistä.
Välillä mä päätän jotain vaan sen perusteella miten uskon miehen haluavan jonkin asian olevan, koska usein mun on vaikeaa päättää asioita, välillä mies sietää sitä etten saa millään päätettyä jotain asiaa ja välillä hän taas ärhentelee mulle siitä..
Eri päivillä on erilaiset toleranssit asioille, aina ei vaan jaksa ymmärtää ja silloin tulee ärhenneltyä.. No ihmiset nyt vaan on erilaisia.

Meillä käytetään tuota ärhentely sanaa, kun nalkuttaminen kuulostaa jo sanana just siltä, että ero on seuraava steppi 😮 siinä on niin negatiivinen kaiku ja monet kokee sen myös vain naisten jutuksi..

Kaffeporoista puhutaan ainakin meidän murteessa 😁 ja sama ongelma niistä meilläkin 🤯 mä en vaan ymmärrä miten niitä voi olla joka paikassa 😱
Mutta! siihen meillä on sanaton diili 😁 kun mies tuo mulle aamukahvin sänkyyn, niin mitäänsanomatta siivoon tyytyväisenä ne kaffeporot pois.

Paras kaikista on puhuminen, mikä siinä asiassa itseä ärsyttää, joskus silloin itse huomaa miten mitätön ongelma se onkin kun siitä puhuu rauhallisesti ja avaa sitä toiselle, joskus taas toinen huomaa miten pienellä teolla voi ilostuttaa toista tai vaikka helpottaa omaakin arkeaan.

Kaikkeen löytyy ratkaisu jos haluaa, joskus se vaan vaatii pidemmän aikaa, joskus ratkaisu muodostuu kuin itsestään niin että molemmat ovat tyytyväisiä 🙂 tai vähintään sellainen ratkaisu että asian kanssa voi elää

Ihanaa seurailla teidän elämää ❤️
Kaikkea hyvää

Kyllä täällä riidellään ihan samantyyppisistä asioista vuodesta toiseen. Koti on koti ja työkalujen kuuluu olla siellä tallissa tai missä sit ovatkin, mut ei ikinä sisällä talossa ellei sitten muutamalle ruuvarille/vasaralle ole järjestetty tulaa jostain kaapista.Mielestäni on vähän epänormaalia jos pitkässä suhteessa ei koskaan riidellä mistään tyhjästä. Ja harvemmin sitä kumppania valitaan sillä perusteella, että jääkö ne kahvin purut(purut muuten täällä Länsi-rannikolla) pöydälle vai ei. Kyllä me on ihan muut asiat jotka siinä kohtaa painaa. Vanha sanontahan muuten sanoo, että kivi kiveä hioo. Meillä ainakin pitänyt paikkansa. Ja kyllä mä saan ainakin sun teksteistä sen mielikuvan et elätte ihan normaalia arkea ruusuineen ja risuineen. Olet löytänyt hyvän miehen ja teillä on normaalit ihanat lapset!

Tämä kivi kiveä hioo oli ihana sanonta, ja niin paikkaansa pitävä ❤️

Niin, ehkä jo parinvalinnassa kannattaisi sitten valita sellainen mies joka jälkensä siivoaa? En minäkään siivoa mieheni jälkiä (eikä hän minun), mutta kummasti tavarat löytävät aina paikalleen.
En ikinä eläisi suhteessa jossa joutuisin keräämään vaikkapa niitä sukkia mieheni jäljiltä, enkä toisaalta sellaisessakaan jossa mies ei niitä itse osaa kerätä. Oikeastaan sehän on vain sinun valintasi kerätä miehesi jäljiltä vaikka niitä työkaluja. Yksinkertaista.

Nythän en tiedä jos sinulla on lapsia Saaga, mutta siinä vaiheessa kun taloudessa juoksee ja ryömii muutama mini ihminen tiettyjä asioita on pakko korjata pois. Kuten nyt esimerkiksi ne työkalut, jos ei halua että minit satuttavat itseään tai aiheuta melko kattavaa tuhoa kämppään 😁

Ei Desire, kun sun pitää tietty kasvattaa ne lapset niin, ettei ne ota työkaluja ja teetuhoja 🤣

Voi vitsi, nyt vasta tajusin että näinhän mun kuuluu tehdä! No, odotan tässä lisäohjeita Saagalta, miten niitä muksuja kannattaa kasvattaa 😂

Joo, ja jos ne työkalutkin alkas vaikka itsestään kävelee pois. Kahviporoista/puruista puhumattakaan!😂

Lisään vielä, että olet onnekas kun olet löytänyt Andin. Hän ansaitsee kaikki maailman mitalit kun jaksaa sinua! Mieti oikeasti, kaikki tuo kertomasi on turhaa nipottamista turhimmista asioista ikinä!
Ennen kun seuraavan kerran avaat suusi, mieti kaksi – tai mielummin kaksikymmentä – kertaa onko nalkutuksen arvoista. Pieni vinkki: mikään ei ole nalkutuksen arvoista. Et voi miestäsi muuttaa, vain itseäsi ja omaa suhtautumistasi. Deal with it.

Itse taas sanoisin, että parisuhteessa menee aika hyvin, jos isoin ongelma on kahviporot ja väärässä paikassa olevat työkalut 😄 Sitten taas se, että toista ihmistä ei voi muuttaa.. siitä olen kyllä eri mieltä. Luonnetta ei voi muuttaa, mutta jos kyseessä on esimerkiksi siisteys (tavarat väärässä paikassa, sukat lattialla yms), niin sellaiset asiat ovat melko helppoja muuttaa. Itse en ainakaan näe mitään syytä, miksi naisen pitäisi poimia niitä samoja sukkia lattialta vuodesta toiseen, pelkästään sen takia että ”puoliso ei vie niitä pyykkikoriin, hän nyt vaan on sellainen yksilö” 🤔 meillä ainakin mennään sillä mallilla, että molemmat osallistuvat kotitöihin, sekä arjen pyörittämiseen 😊

Ehkä sun vaan pitäis asua yksin?

Meillä on seinällä iso kalenteri johon merkataan kaikki menot yms muistettavat. Auttaa eikä tarvi ettiä lippulappuja ja ärsyyntyä kun toinen unohtaa. Kuulostaa rasittavalta elää riidellen ja tiukasti kiinni pitäen omista mielipiteistään. 20v kimpassa on opettanut sen että kumpikaan ei voi olla joustamatta ja vaatia toista muuttumaan. Koti on molempien paikka ja keskitie on hyvä löytää. Jos mua häirii tiskit niin laitan ne tai annan odottaa jollen jaksa. En rähise kumppanille. En voi vaatia että toinen ei saa tuoda kotiinsa omiakin roinia, niille etsitään paikka muualta jos sattuu häiritsemään se meisseli jossain lojumassa. Tottakai meilläkin toisinaan riidellään, kukapa ei koskaan niin tekisi. Myöskään pms ei anna oikeutta käyttäytyä huonosti muita kohtaan vaikka tuntuukin vaikealle olla oloineen.

Tuttua: ”Kesken tämän Andreas yleensä kysyy, miksi vaikutan niin agressiiviselta.”

Joskus saattaa lähteä saarnaaminen lapasesta, esim. kun lukee aamulehteä ja innostuu paasaamaan vaikkapa työllisyystoimimista.
Taai ihan vaan jos kiukuttaa niin sävy saattaa olla miehen mielestä aggressiivinen, minä en edes hoksaa😂

Sulla on niin hyvä tyyli kirjoittaa😄 Meillä mies on se, joka haluaa, että asiat ja tavarat on paikoillaan, mulla on luova kaaos koko ajan. Liian siistiä ei saa olla ku sitte mua ahdistaa. Kyllä nää parisuhteet on niin hauskoja ja välillä itse ihmettelee, että miten niin erilaiset ihmiset on päätyneet saman katon alle, mutta se erilaisuus tuo sitä mielenkiintoa. Tylsäähän se olis ku kaks ihan samanlaista kävis kaupassa ostamassa sen tietyn merkkisen maidon ja jauhelihapaketin, jonka jälkeen ajetaan kotiin laittamaan se keitto tulelle. Syötyään sen keiton tiskataan lautanen heti kaappiin ja sitte istutaan vierekkäin siihen sohvalle katsomaan ne 6 uutiset. Klo 8 iltapalan jälkeen pestään ne hampaat ja käydään vuoteeseen lukemaan kirjaa ja tasan 21.30 valot sammuu ja aletaan nukkumaan, jotta herätään aamulla klo 6 keittämään yhdessä aamukahvi. Aika tylsää pitemmän päälle😁. Kyllä erilaisuus tuo särmää ja vaihtelua arkeen ja parisuhteeseen. Tsemppiä teille!

Kyllä ne taitaa suomen kielessäkin olla kahviporot 😌 ainakin itse tottunut käyttämään sitä!

hahhaaa vi har typ helt samma ”bekymmer” här, utom nr 5, men sen kan ja nog bli sur på att han svarar fel på de ja berättar eller frågar hahah med tex. för lite inlevelse eller att ja inte får sympati för de ja berättar eller typ bara ett jep jep hahha int e de lätt det här livet ibland 😅😂

Saaga ei kyllä oikeasti siirtynyt mihinkään, vaihtoi vaan nimimerkkiä eikä älynnyt että ip osoite näkyy 😀

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X