Meidän lapsilla on kolme kummia per pää, eli yhteensä kuusi kummia. Kummius on ennen kaikkea kunniatehtävä. Tapa sanoa, että meidän mielestä olet kiva ihminen ja haluamme että olet mukana meidän lapsen elämässä. Jokaisella on kuitenkin oma käsityksensä kummiudesta ja mitä kaikkea tehtävä sisältää. Näistä asioista kannattaa ehdottomasti keskustella etukäteen. Pääasia on että kummin ja vanhempien odotukset täsmäävät ja ollaan samalla aaltopituudella. Mitään valmista opaskirjaa tai tehtävälistaahan tässä hommassa ei periaatteessa ole.
Jokainen kummi osallistuu omalla tavalla, ja tämä on meille täysin ok. Haluamme että meidän lapsilla ja heidän kummeilla on läheinen suhde, mutta jokaisella on tietysti oma elämä ja oma aikataulunsa, jota pitää kunnioittaa. Olisihan se aika mälsää, jos lapset eivät edes tunnistaisi omia kummejaan, mutta emme odota kummeja kahville viikon välein. Tässä kuitenkin eletään ruuhkavuosia, on omat duunit ja lapset ja menot ja reissut ja.. Sitten kannattaa myös ottaa huomioon, että jotkut ihmiset ovat innoissaan vauvoista ja taaperoista, toiset taas eivät niinkään, mutta voivat aktivoitua kunhan lapsi kasvaa ja on omatoimisempi. Käytännöllisiä lisätietoja kasteesta ja kasteeseen liittyvistä asioista löydätte sivulla kaste.fi.
Mikäli etsinnässä on kivoja aktiviteettejä kummilasten kanssa, haluaisin vinkata teille Kummipäivästä, jota ensi vuonna (2021) vietetään kuudes päivä kesäkuuta. Kirkko kannustaa kaikkia kummeja osallistumaan Kummipäivään kummilastensa kanssa, joten merkatkaa päivämäärä valmiiksi kalenteriin! Lisää kummipäivästä ja kummiudesta voitte lukea täällä.
Kummi ei ole ilmainen lapsenvahti, eikä kalliiden lahjojen toteuttaja. Meidän lasten kummit ovat antaneet joululahjoja, synttärilahjoja ja tuliaisia, mistä tietysti olemme kiitollisia, mutta emme todellakaan vaadi heiltä mitään. Tasaisin väliajoin törmään keskusteluihin, missä kummit kertovat millainen rahareikä kummius on, varsinkin jos kummilapsia on useampi. Pienille lapsille itse lahjalla nyt ei oikeasti ole niin väliä, yleensä lahjapaperi on lahjan kiinnostavin juttu. Tämä on tietysti mielipidekysymys, mutta itse olen sitä mieltä että alle kympillä saa kivoja lahjoja. Belle toivoo yleensä itse karkkia, joten kummitäti sitten kiltisti käärii karkkipussin kivan väriseen lahjapaperiin. Vastaanotto on aina yhtä iloinen.
Kummit, kummilapset ja korona
Tämä vuosi on ollut astetta erikoisempi, myös kummien, kummilasten ja ristiäisten kohdalla. Meillähän edelleenkin on Mytten ristiäiset juhlimatta, ja nyt odotellaan sitä toista aaltoa, joten emme vieläkään suunnittele juhlia. Asialla ei sinänsä ole kiire, koska lapsen voi hyvin kastaa isompanakin. Yhdistämme mahdollisesti ristiäiset ja Mytten ekat synttärit. Kummit ovat kuitenkin jo saaneet tehtävänsä, ja he ovat käyneet kahvilla tutustumassa Mytteen muutaman kerran. Bellen kummien kanssa ollaan käyty kävelyillä ja kahviteltu leikkipuistoissa. Vaihdellaan kuulumisia puhelimitse ja lähetetään paljon kuvia puolin ja toisin. Belle oli tosi kiinnostunut kummitädin kotitoimistosta, joten siitä saimme oikein videomateriaalia.
Kannattaako pariskuntaa ottaa kummeiksi
Mitä jos eteen tulee ero? Niin, onhan tässä aina sellainen riski olemassa ja itse asiassa Bellen kummeilla kävi näin. En kuitenkaan koe, että tämä olisi elämänloppu. Molemmat ovat silti läsnä Bellen elämässä ja molemmat osallistuvat synttäreihin. Useimmiten eri päivinä, mutta eihän sillä nyt niin väliä ole. Tällaisille pienille lapsille on muutenkin kivempi, jos kaikki vieraat eivät hyökkää kylään samaan aikaan.
Elämä on täynnä yllätyksiä, joten voihan tässä muutenkin tapahtua vaikka ja mitä vuosien varrella. Esimerkiksi nyt muutto toiselle paikkakunnalle, tai sitten sellainen ikävä käänne, että vanhemmat ja kummit iskevät sukset ristiin. Tässä tapauksessa olisi tärkeetä muistaa, että kummi voi olla erittäin tärkeä lapselle, riidasta huolimatta. Aikuinen ymmärtää syyn, miksi tämä ihminen ei enää kuulu meidän elämään, mutta lapsi ei välttämättä ymmärrä. Näissä tilanteissa pitäisi pistää ne omat mielipiteet sivuun ja ajatella lapsen etua.
Tämänhetkinen tilanne vaatii meiltä pientä kekseliäisyyttä, mutta kummien kanssa voi esimerkiksi lähettää postia! Tästä Belle on tykännyt ihan hirveästi. Kummeille ollaan lähetetty piirustuksia, karkkia, kortteja sekä heijastimen. Belle olisi myös halunnut lähettää kummitädille auringon, koska hän oli kovin huolissaan että aurinko ei paista Sipoossa. Tässä kohtaan tuli pieni tänka på. Teimme myös valokuvakirjat kummeille, mistä he voivat seurata meidän muksujen kasvua ja kehitystä.
Millaisia ajatuksia kummius herättää teissä ja miten teidän lasten kummit osallistuvat?
Kommentit (9)
Emme ole vaatineet kummeilta mitään. Kummeina on kaksi pariskuntaa ja toisista emme ole kuulleet juurikaan mitään näiden 12v aikana ristiäisten jälkeen, toisen kanssa lapsella on läheiset välit ja on saanut muutama kerran yökyläkutsunkin. Pidämme yhteyttä ja minusta mitään lahjoja tärkeämpää on se turvallinen aikuiskontakti vanhempien lisäksi ja tukena. Että he ovat olemassa ja osa elämäämme. Näihin näkymättömiin ku meihin emme jaksaneet yksipuolisesti pitää yhteyttä
Hyvä kirjoitus! Itselleni todella ajankohtainen.
https://suninidea.blogspot.com/2020/09/miksi-rakastan-viikonloppuja.html
Virallisestihan en ole kirkkoon kuulumattomana kummi, mutta kovasti mua 7-vuotias kummitädiksi onneksi nimittää ❤️ äitinsä kanssa ei olla tekemisissä, mutta tyttö on luojan kiitos edelleen mun elämässä. Hän on kovin eläinrakas niin touhutaan yhdessä mun koirien kanssa, ulkoillaan, leivotaan, katotaan leffoja, leikitään ja jutellaan. Olen onnellinen, että hän kasvaa isommaksi ja voi nykyisin pitää jo itse yhteyttä mun kanssa. Odotan, että päästään yhdessä hevostelemaan ja että saan hänet yökylään.
Toivon, että saan myös omien lasteni elämiin mukaan rakastavia aikuisia, jotka oma-aloitteisesti haluavat touhuta lapsen kanssa ja ovat kiinnostuneita seuraamaan hänen elämäänsä.
En ole kummilastani nähnyt melkein viiteen vuoteen tai tiedä mitä hänelle kuuluu. Ensin tuli välimatkaa muuton takia ja sitten elämän arvot meni ristiin vanhempien kanssa. Pyysivät etten olisi lapseen yhteydessä. Ensimmäiset vuodet oltiin paljon yhteyksissä ja vähän surettaa ettei lapsi sitä tule muistamaan. Rippijuhlat olisi kolmen vuoden päästä. En tiedä saanko kutsua tai jos saan niin miten osaan juhlissa olla kun ei lapsi tiedä minusta mitään.
Onneksi toisen kummilapsen kanssa vielä pärjätään hyvin ja lapsi itse haluaa kylään tulla.
Meillä taas jäi kokonaan nuorin kastamatta kun ei ollut enää kummeja😊Jotenkin ajatus, että joku pyydetään kummiksi vaan siksi, että saadaan kastettua ei tunnu oikealta, joten siksi tämä ratkaisu meillä.
Siis niin hyvä kirjoitus. Itse olen kummi neljälle ja täytyy sanoa, että on todella ollu rahareikä.. Joskus saan kutsun synttäreille, mutta useimmiten en edes sitä. Jokusen kuvan olen paperisena saanu, mutta muuten muistamiset ja yhteydenpidot on vain minun vastuulla, mikä oikeasti harmittaa. Olis kiva ku joskus kysyttäisi mitä kummitädille kuuluu. Itse olen pienestä asti saanu valita pieniä lahjoja kummeille ja siten oppinut muistamaan kummeja jo lapsena. Edelleen yhteyttä pidetään. 🙂 oman lapsen kummeilta ei odoteta mitään, mutta annetaan kuvia ja pieniä lahjoja, laitetaan tervehdyksiä jne.
Meillä on ollut tapana että kummi on yleensä joku sukulainen ja tuntuu niin väsyttävältä käydä taas sama taisto nyt toisen lapsen kohdalla kun ystäväni loukkaantuu niin verisesti kun emme valitse häntä että viimeksi meni välit melkein vuodeksi ja sai kuulla aikamoista päänaukomista tästä
Hienoa, että kummipäivä on nyt kesäkuussa, aikaisempina vuosina se on ollut toukokuussa, joka on muuten ihan toivoton kuu. Synttäreitä, kekkereitä, päättäjäisiä, kissanristiäisiä jne jne… Mun mielestä tosi loistava idea lanseerata. Voisi viedä kummitädille kukkia ja kummilapset vaikka leffaan…
Olen jo pitkään toivonut Kummienpäivää! Hienoa, että sellainen on vihdoin kalenterissa.
Omien kummilasteni kanssa olen vähän huono muistamaan merkkipäiviä ja sen sellaisia. Toki osallistun mielelläni, jos saan vaikka kutsun syntymäpäiville.
Lähetän kuitenkin kummilapsille postin ”ihan muuten vaan” muutaman kerran vuodessa. Neulon villasukat tai pakkaan matkaan suklaalevyn.
Omien lasten kummeilta en odota mitään erityistä. Olemme aina lähettäneet myös heille postia ja viestejä. Nykyään, kun lapset ovat jo isoja, he ymmärtävät jo laittaa välillä vietiä ihan itsenäisestikin.