Projekti vauva perhepedistä pinnikseen

En tiedä miksi perhepedistä puhutaan niin negatiiviseen sävyyn. ”Ette ikinä tule saamaan hänet siirtymään omaan sänkyyn, saatika omaan huoneeseen”. Perhepeti rasittaa parisuhdetta, vaikeuttaa arkea, pilaa seksielämän. Onhan näitä. Ekasta väittämästä ei vielä ole kokemusta, mutta muut väittämät eivät pidä paikkaansa meidän kohdalla. Jos nyt jotakin, niin perhepeti on ennen kaikkea ollut oikea pelastus ja helpottanut meidän arkea ihan hirveästi.

Mytte on nykyään aika levoton nukkuja, joka potkii ja riehuu unissaan. Välillä neiti myös päättää nukkua poikittain ja vaatii melkoisesti tilaa itsellensä, joten nyt yritetään rauhallisesti ja varovaisesti siirtää hänet omaan pinnikseen. Meidän yörutiini on aina sama, eli hän nukahtaa isin kainalossa ja saa nukkua siinä hetken. Sieltä sitten kiikutetaan hänet omaan pinnikseen. Välillä hän nukkuu tyytyväisesti pinniksessä koko yön, välillä puolet yöstä ja välillä vaan lyhyen pätkän. Yritetään ensin antaa tuttia, ja jos ei rauhoitu nostetaan takaisin perhepetiin. Tästä nyt luultavasti nousee hirveä kakkamyrsky ja huudetaan miten ”lapsi oppii että pääsee takaisin sänkyyn jos kitisee”. Itse olen eri mieltä.

Näin pieni kaipaa paljon läheisyyttä. Vauvoja on tietysti erilaisia, jotkut vaativat enemmän ja toiset vähemmän. Itse en usko siihen, että näin pieni jotenkin taktisesti yrittäisi päästä takaisin perhepetiin, ihan vaan ”koska haluaa pompottaa vanhempia ja kokeilla rajoja”. Tai että lapsi roikkuisi kiinni meissä vielä kolmekymppisenä, koska ollaan ”annettu liian paljon rakkautta ja läheisyyttä”. Itse uskon enemmänkin siihen, että lapsi uskaltaa nukkua yksin, jos on turvallinen olo. Tieto siitä, että me kyllä ollaan tässä ihan lähellä, vaikka hän nukkuu omassa sängyssään ja että pääsee meidän viereen, jos haluaa.

Kaksi erittäin helppoa lasta

Meille iski lottovoitto nukkumatin suhteen. Mytte rupesi muistaakseni nukkumaan ilman yösyöttöjä jo 3-4 kuukauden iässä, ja Belle on aina nukkunut hyvin. Bellen siirtäminen meidän makkarista omaan huoneeseen onnistui ilman ongelmia ja siirto pinniksestä isojen tyttöjen sänkyyn meni myös yllättävän ketterästi. Ehdotin siirtymistä isojen tyttöjen sänkyyn ja kokeiltiin kaksi yötä, mutta Belle halusi takaisin pinnikseen. Ajattelin sitten että okei, annetaan ajatuksen kypsyä ja ollaan vielä hetken aikaa pinniksessä. Kuukausi myöhemmin Belle halusi itse siirtyä isojen tyttöjen sänkyyn, ja on siitä saakka nukkunut ilman yöheräämisiä tai yöhiippailuja. Eli ihan turhaan olisin taistellut. Onneksi annoin hänen itse päättää, milloin on valmis luopumaan pinniksestä.

Unikoulua en ole ikinä kokeillut, joten siitä minulla ei myöskään ole mielipidettä. Ymmärrän hyvin, että ”otetaan järeemmät aseet käyttöön”, jos yöt ovat rankkoja. Ollaan päästy niin helpolla, että ei ole mikään maailmanloppu vaikka Mytte nukkuisi perhepedissä vielä vuoden päästä. Itse olen niin kiitollinen, että saadaan nukkua yömme ilman yösyöttöjä, joten mitään suuria ja radikaaleja muutoksia en halua tehdä. Yllättävän usein saadaan kritiikkiä perhepedistä, enkä ikinä ymmärrä miksi, mutta onneksi tämä on meidän elämä, meidän vauva ja meidän sänky, eli päätös on kokonaan meidän. Sanoi sitten Sirpa-leena ja Terttu-liisa mitä tahansa.

Aivan liian usein otetaan hirveästi stressiä ja paineita pienistä asioista. Siinä ja siinä iässä pitäisi nukkua ilman yösyöttöjä ja omassa sängyssä, pitäisi luopua tutista, pitäisi syödä ilman sotkua, pitäisi pukea omatoimisesti, pitäisi olla kuiva. Aina asiat eivät mene oppikirjan mukaan. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Yhtä ainutta tapaa ei ole, ja jokaisella on omat haasteensa. Jokainen meistä tekee varmasti parhaansa, ja mun mielestä se riittää. Vinkkejä saa tietysti antaa, mutta krittiikki harvoin auttaa. Olisi niin kovin tärkeää ymmärtää, että jokaisella on se oma tilanne, mihin vaikuttaa noin miljoona asiaa. Voimavarat, ulkoiset tekijät, lapsen luonne, tukiverkosto jne.

Vauva-arki ei todellakaan ole helppoa. Ihanaa kylläkin, mutta ei mikään viiden tähden loma, missä vaan nautitaan 24/7. Pessimistinä tietysti valmistauduin pahimpaan. Odotin koliikkia, kolmen vuoden valvomista, refluksia, itkua hampaista sekä rokotteista, allergioita. Yllättävän helpolla ollaan päästy, joten nyt sitten seison haavi auki ja kuuntelen miten meidän vauvan innokas sormiruokailu järkyttää ihmisiä, kun tulee sotkua. Miten perhepeti nyt olisi lukkoonlyöty asia kolmekymmentä vuotta eteenpäin, koska ollaan liian lepsuja ja annetaan hänen nukkua meidän vieressä, ja miten meidän uhmaikäinen ei kunnioita meitä, kun heittäminen omaan huoneeseen rauhoittumaan ei auta, vaan pahentaa tilannetta. Teet niin tai näin, aina väärinpäin.

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Kiitos BH kommentistasi!

Avatar

Mulla oli kauheaa esikoisen kanssa tasan niin kauan, kun yritin tehdä niinkuin muut sanoo. Heti, kun aloin mennä fiiliksen mukaan meidän perheeseen sopivasti, niin johan helpotti. Nyt toisen kanssa alusta asti on menty oman fiiliksen mukaan ja hyvin menee.

Desire Nymark

Juuri näin! ♥️

Avatar

Meillä nukuttiin perhepedissä lähes 3 vuotta ja nyt kuopuksen kanssa alkoi kierros alusta. Itselle tuntuu luontevimmalta, että lapsi saa nukkua vieressä niin kauan kuin sitä kaipaa. Perhepedistä huolimatta esikoisen omaan sänkyyn muutto meni ongelmitta kuten myös omaan huoneeseen muutto.

Ikinä en edes osannut ajatella, että järjestely olisi outo, eikä siitä kukaan mukaan jaksanut huomautella. Saa nähdä kauanko kuopus kainalossa mönkii.

Avatar

Me pidetään ja kasvatetaan meidän helmikuista kuulema liian pumpulissa, kun hän ei nuku vielä omassa huoneessa. Perustelu on ”kun niillä ja näilläkin nukkui omassa huoneessa jo vaikka kuinka pienenä!!” 😀

Avatar

Äh.. neuvoja ja ohjeita sataisi joka suunnasta, jos jaksaisi kuunnella.. Omana ohjenuorana on ollut, että ihan sama miten/missä nukutaan, kunhan kaikki saisi nukkua. Jos se tarkoittaa, että toisinaan mies on nukkunut yön sohvalla, tai minä patjalla lapsen sängyn vieressä, niin olkoon sitten niin. Meillä on kaksi lasta, kaksi hyvin erilaista nukkujaa jo pienestä asti. Mikä toimi esikoisella, ei ole toiminut toisella. Nykyään kuitenkin pääasiassa nukutaan kaikki hyvin.

Avatar

Kaikkien perheiden pitäisi toimia just niinkun parhaaksi näkevät ja mikä sillä hetkellä omassa arjessa parhaiten toimii. Oli se sitten pinniksessä tai perhepedissä. Kenen persettä se kutkuttaa miten muilla nukutaan tai kauanko syödään tuttia. Esikoisen kanssa nukuin 10kk ikään saakka samassa sängyssä, koska niin oli yksinkertaisesti vaan helpointa. Olisin halunnut siirtää aikaisemmin hänet omaan sänkyyn, mutta hän nukkui tosi huonosti ja heräsi usein syömään. Joten en vain jaksanut ajatella, että joka kerta pitäisi nousta sängystä ja hakea lapsi pinniksestä mun viereen.

Ja miksi aina pitää arvostella toisten tekemisiä? Sormiruokailusta tai uhmaavasta lapsesta. Kaikki lapset on erilaisia eikä muiden kikka kolmoset päde välttämättä meidän lapseen. Eikä kukaan tunne mun lasta paremmin kuin minä itse. Vinkkejä saa antaa ystävällisesti jos niitä kyselee, mutta kritiikki ja arvostelu on typerää.

Teillä ei kuitenkaan ole mitään tilannetta kotona, että tekstien tai videoiden perusteella mitä postaat tarvisi olla kenenkään huolissaan tai lasua tekemässä, vaan kyseessä on lapsi joka sotkee sormiruokaillessaan niin huhhuh on muilla vaan tylsä elämä! 🤣 Ihanat lapset sulla ja täysin samaa mieltä kirjotuksistasi. Sä tunnet parhaiten omat lapsesi ja teet parhaasi mihin siinä tilanteessa pystyt. Tsemppiä!

Avatar

Hei!

Olisi kiinnostava kuulla kokemuksia tuosta kuvassa näkyvästä LullaMe-patjasta. 🙂

Avatar

Sydämellä niitä pieniä hoidetaan eikä sillä mitä muut sanoo ja arvostelee. Vieressä nukkui meilläkin ja silti siirtyminen sujui kun aika oli hyvä. En usko siihen ”pitää opettaa ettei totu” neuvoon ja ajatukseen, pieni menee vaiston varassa ja tarpeiden mukana. Myös sormiruokailua meillä harrastettiin ja jäljet siivottiin, ei kauheaa jos nyt sotkua sattu tulemaan.

Avatar

Vastaan Heini kysymykseesi koska myös täältä löytyy tuore kokemus Lullame Solinasta. Meidän tyttö osasi jo kääntyä kun patjaa kokeilimme ja sai kipeää patjan metallisista reunoista. Tämän vuoksi patja lähtee meiltä pois. Jos lapsi ei osaa kääntyillä niin toimii varmasti paremmin. Joku moittii moottorin ääntä, mutta mielestäni se ei ollut liian kova. Toimi vähän kuin white noisena! Patja on hieman kun riippumatossa nukkuisi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä