Noniin, täällä saadaan poskihampaita. Eli meidän ah niin täydellisesti nukkuva vauva ei enää nuku. Päikkärit eivät oikein onnistu ja yöt nukutaan pienissä pätkissä, just silleen passelisti että keretään vetää pienet tirsat ja sitten kun akku on täynnä mennään taas. Iskee hirveä virtapiikki ja sitten nauretaan, kiljutaan ja kontataan ympäri taloa. Minä tietty perässä, silmät ristissä. Kovasti aina yritän pitää kovat neuvottelut, et ollaan sitten hiljaa, niin että isi ja isosisko saa nukkua. Mytte nyt on vähän eri mieltä.
Eilen hän nukahti 22.00. Siinä vaiheessa olin jo tankannut pannullisen kahvia. No ei siinä, ompelin muutaman tunnin ja sitten Mytte heräsi 00.00, täynnä virtaa. Ensin katseltiin Mulania, ja Mytte kiljui ilosta. En tiedä miksi, mut tämä leffa nyt ilmeisesti iski lujaa. Mytten arvosana 6/5, melkein parempi kuin pesukone-ohjelma väripyykki päivänä. 01.35 neiti löysi kaksi suojavoidepurkkia, joilla ensin leikittiin rumpalia ja sitten siirryttiin pelaamaan jääkiekkoa. Kahdelta sain ylpeänä istua kisakatsomossa ja seurata, miten curling onnistuu duploilla. Tässä vaiheessa sitten pähkäilin, että kannattaisko antaa buranaa. Selkeästi hampaat vaivavat, mutta lapsi ei ole itkuinen, joten buranan antaminen tuntuu turhalta. Myttellä ei ollut mielipidettä tähän asiaan. Jätin antamatta.
Puoli kolmelta hän simahti. Ensin viihdyttiin oikein hyvin mamman sylissä, mutta sitten haluttiin isin kainaloon. Tässä toistuu aina sama kaava: ensin läpsitään kasvoja ja roikutaan kiinni kaksarissa. Jos sänki puuttuu, nousee pieni epäilys että nyt ollaan väärässä paikassa. Tämän jälkeen etsitään rintakarvoja, ja jos niitäkään ei ole, helvetti on irti. Meidän sluigi makarooni läpsii, kiemurtelee ja potkii. Isin kainaloon keinolla millä hyvänsä. Kolmelta jouduin herättämään Andin, että nyt äkkiä se kainalo tänne ja rintakarvat myös! Loppuyö meni oikein hyvin, ilman sen isompia ongelmia. Sinänsä valvominen nyt ei ole se kaikista pahin juttu, koska Mytte on sentään pääosin iloinen. Mitään lohdutonta itkua ei ole, vaikka hampaat ärsyttävät.
Kerkesin jo epäillä korvatulehdusta, ennen kun huomasin että täällähän on poskihampaita tulossa. Kaikki muut hampaat ovat tulleet läpi ilman isoja ongelmia, mutta poskihampaat painivat ihan eri liigassa. Myttelle iski nuha ja pientä lämpöäkin, korvia hierotaan ja nukkuminen ei oikein onnistu. Jostain syystä purulelut eivät oikein nappaa, niitä viskotaan vaan pitkin seiniä, eli tikkaakin heitetään. Onpas meillä sporttinen mimmi. Meidän yöt ovat vähän koomisia tällä hetkellä, mutta helpolla ollaan päästy ja sanoisin että meillä on todella reipas pieni neiti. Itse tärisin pelosta ennen viisurinpoistoa enkä pystynyt syömään muutamaan päivään. Onneksi meidän pikkuinen on astetta kovempi ku äitinsä.
Ps. Mikä siinä on, että valvominen ompelun tai hyvän sarjan parissa ei tunnu missään, mutta silmät eivät meinaa pysyä auki ilman tulitikkuja silloin kun lapsi valvoo? Ja miksi minä aina kökötän hereellä vielä 3.42, vaikka pikkuinen simahti jo aikoja sitten? Onks tää joku äitien tyyppivika, vai ihan vaan joku oma ohjelmointivirhe?
Kommentit (7)
Tapansa tottakai kullakin. Meilläkin Yöt on nukkumista varten ja ollaan pimeässä olisitten itkua tai täynnävirtaa, korkeintaan otan viereen. Isäntä saa painua toiseen huoneeseen nukkumaan. 🙂
Mä ainakin laittaisin miehen toiseen huoneeseen nukkun, jos vauvan valvominen häiritsee. Paremmin meillä ainakin vauva nukahti kun oltiin vaan makkarissa pimeässä eikä puhuttu mitään muuta kun jotain on yö nyt nukutaan pari kertaa. Vaikka joskus harvoin saattoi silti pari tuntia valvoa herättyään yöllä vaikka näin tein.
Riippuu niin paljon ihmisestä ja vauvasta, millainen tapa kokee sopivaksi. Mä en oikein jaksa ottaa tästä stressiä, Mytte on nukkunut todella hyvin 99% vauvavuodesta. Nyt poskihampaat ja flunssa vaivaa ja sen takia unirytmi on päin pyllyä, mutta sallittakoon tämä hänelle 😄 viime yö meni jo ihan ok, nää on näitä ohimeneviä vaiheita 😊
Teillä toimii varmasti ylös nouseminen keskellä yötä, mutta meillä ei tulisi kuuloonkaan, että puhuisin, laittaisin valot saati päästäisin lasta leikkimään keskellä yötä. Luulisi vielä, että onkin päivä.
Vaikka kuinka kukkuisi hereillä yöllä, niin me vaan ollaan sitten pimeässä makkarissa puhumatta (tai tietty sanotaan ”nuku nyt” jne.)
Mutta toinen toimii toisella ja toinen ei 🙂
Meillä taas ei toimisi jos jäisin makkariin, muuten Andreas ei saisi nukkua 😅 mutta kai tämä riippuu aika paljon lapsestakin, että kitiseekö vaan vähän ja suostuu jäämään makkariin, vai onko oikeesti täynnä energiaa 🙈
Niiin perus vauvojen kans. Heti kun mainitsee ihanaa meillä yöt nukutaan niin alkaa se valvomis rumba syynä useinkin just hampaat, flunssa, tai mikä lie? 😅
Haha, juuri näin! Just kerkesin täällä hehkuttaa että koko vauvavuosi on mennyt niib mukavasti 😆