Synnytyksen jälkeen miehen paikka on kotona, eikä varpajaisia juhlimassa
Varpajaiskeskustelu käy taas kuumana. Olen aikaisemminkin nostanut tämän aiheen esille, joten tiedätte jo mitä mieltä olen kyseisestä juhlasta. Mielipiteeni ei ole muuttunut, mutta voisin ehkä esittää tämän mun mielipiteen astetta asiallisemmin. En siis kehota ketään huutamaan kurkku suorana, että ”ET MUUTEN SAATANA LÄHDE!!!!”, vaan haluan ottaa esille, miksi en ymmärrä varpajaisperinnettä ja miten tärkeä miehen tuki on alkumetreillä.
Synnytyskokemus sekä ne ekat viikot ovat todella tärkeitä kiintymyssuhteen kannalta. Alussa kaikki on uutta ja pelottavaa, keho yrittää palautua raskaudesta ja synnytyksestä. Samalla kamppaillaan imetyksen kanssa, joka saattaa olla yhtä helvettiä alussa. Tissit ovat tulessa, nännit menevät rikki, pelottaa, ahdistaa, on epävarma olo ja tekisi mieli luovuttaa. Tai sitten imetys ei onnistu, ja imetyspettymys on valtava. Imetys ei todellakaan ole pelkästään naisen juttu, vaikka moni näin kuvittelee.
Noin 50−80 prosenttia synnyttäneistä kokevat baby bluesia, ja noin 10-20% kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Näissä molemmissa varhainen tunnistaminen sekä tarpeellinen tuki on äärimmäisen tärkeä. Koen siis itsestäänselvyytenä, että miehen paikka on kotona, tukemassa äitiä, eikä juhlimassa kavereiden kanssa. Miehet eivät tietenkään voi synnyttää tai imettää meidän puolesta, mutta he voivat tukea meitä sekä meidän palautumisprosessia.
Eihän se ole teiltä pois
Meidän tapauksessa se todellakin olisi ollut minulta pois. Ensinäkin, valitsin Espoon sairaalan nimenomaan perhehuoneen takia. Sektio ei todellakaan ole mikään pieni leikkaus, joten miehen tuki oli todella tärkeä. Synnytyksen jälkeen naisella on oikeus levätä, ja miehen tehtävä on mahdollistaa tämän. Imetyksestä ei olisi tullut mitään, jos Andreas ei olisi viihdyttänyt Belleä sillä aikaa kun yritin imettää ja pumpata. Olisin kyllä selvinnyt yksin kahden lasten kanssa, jopa sen sektiohaavan kanssa, mutta miksi? Sen takia että mies haluaa juhlistaa isyyttä kavereiden kanssa? Ymmärrän että varpajaisia juhlittiin ennen, silloin kun mies ei osallistunut synnytykseen. Nykyään tilanne on ihan eri! Mies nähdään tasavertaisena vanhempana, on perhehuoneita ja isyyslomia.
Moni perustelee varpajaisperinnettä sillä, että se on ”söpöä, kun mies haluaa juhlia isyyttä”. Itse tykkään enemmän ponnistuslahjasta, joka valitettavasti taitaa olla aika kuollut perinne nykyään. Ponnistuslahja tai vauvalahja on lahja, jonka mies antaa naiselle synnytyksen jälkeen. Tämän lisäksi haluaisin muistuttaa, että varpajaisperinne alun perin oli naisten juhla.
Hei oikeesti, älä jaksa jankata
Miksi näistä asioista pitää jankata? Sen takia, että niistä ei puhuta tarpeeksi. Moni ei ymmärrä, miksi olen varpajaisperinnettä vastaan. Kuvitellaan, että ”mies ei saa lähteä ryyppäämään, kun äitikään ei pääse!”. Varsinkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta pitäisi puhua enemmän, sekä imetyksen haasteista ja imetyspettymyksestä. Miten huono synnytyskokemus saattaa vaikuttaa edellämainittuihin asiohoin, sekä kiintymyssuhteeseen. ”En minä ymmärrä naisten jutuista” ei ole tarpeeksi hyvä tekosyy, vaan asioista nimenomaan pitäisi puhua avoimemmin miehillekin. Korostaa sitä, että heidän rooli tukihenkilönä on äärimmäisen tärkeä, jos ei jopa korvaamaton.
”Mieheni kyllä ansaitsi varpajaiset”, no tätä en kiellä, olisi minunkin mies ansainnut. Päätimme kuitenkin, että perheen kannalta mun toipuminen on tärkeämpi. Andreaksen tuen avulla imetys onnistui, vaikka jo raskausaikana päätin, että imetys ei ole minua varten. Elettiin ihanassa vauvakuplassa monta viikkoa. Uskallan myöntää, että varpajaiset olisivat puhkaisseet tämän kuplan. Olin todella todella onnellinen synnytyksen jälkeen, mutta samalla todella herkkä. Vaikka muuten olen sellainen tosi suora ihminen, en kertonut näistä tunteista. En kertonut miten minua ahdisti ennen synnytystä, että riittääkö rakkaus kahdelle, enkä miten sydän meinasi räjähtää rakkaudesta synnytyksen jälkeen. Miten Belle yhtäkkiä vaikutti niin isolta, ja miten tuntui että aika kiitää ohi aivan liian nopeasti. En osannut pukea näitä tunteita sanoiksi, joten olin hiljaa, mutta siinä tunteiden vuoristoradassa en todellakaan olisi halunnut olla yksin.
Kommentit (24)
Kyllä varpajaiset kuuluu isälle samalla tavoin kuin babyshowerit äidille, mutta sitä en minäkään ymmärrä miksi niitä pitää viettää juuri silloin kun vauva on juuri syntynyt ja äiti tarvitsee apua ja tukea? Sairaalassa on toki hoitajat auttamassa mutta eivät he lapsen isää ja kumppania henkisenä tukena korvaa. Mielestäni kyse on kunnioituksesta ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta. Varpajaisia voi isä juhlia halutessaan jo ennakkoon tai sitten myöhemmin, kun äiti ja vauva ovat päässeet kotiin ja arki saatu rullaamaan.
Itse odotin lasta yksin, ja myös synnäriltä tulin vauvan kanssa kahden kotiin. Olin nuori, ei kokemusta lapsista niin kyllä hirvitti. Selvisin kuitenkin hyvin. Siihen nähden tuntuu vähän turhalta varpajaisista nillittäminen. Mutta jokainen tavallaan. Nyt lapsi on 9v.
Itsekin selvisin yksin esikoisen kanssa, mutta eihän se nyt kivaa ollut. Nyt kuopuksen kanssa mies oli tukena ja kyllä se vaikutti positiivisesti kaikkeen. Kiintymyssuhteeseen, imetykseen, palautumiseen. Hän ei myöskään halunnut juhlia varpajaisia (eikä olisi pystynytkään, koska korona). Eli mitään traumoja tähän aiheeseen ei liity, mutta ainakin omasta kokemuksesta miehen tuki on äärimmäisen tärkeä. Sen takia tämä varpajaisperinne on mielestäni outo 😊
Mulla itsellä oli hankala synnytys josta toipuminen vei kauan aikaa eikä siinä kyllä kummallakaan ollut fokus muussa kuin että selvitään niistä vauva-ajan ekoista viikoista.Sitten kun vauva oli jotain 4kk mun mies piti varpahaiset eikä olis kyllä tullut mieleenkään sanoo siihen mitään poikittaista sanaa. Oli tärkeä reissu erämökillä ja savusaunassa päästä äijäporukalla vaihtaan ajatuksia ja vietetään aikaa.
Onkohan olemassa aihetta, josta Desire ei vetäisi sitä ”palkokasvia poikittain sieraimeen”? Ja sitten ihmettelee, jopa päivittelee, miten muut ihmiset triggeröityvät. Hankala ihminen..
En kyllä keksi yhtäkään aihetta, joka oikeasti olisi mennyt ihon alle tämän vuoden aikana 😄 Koronarajoituksien noudattaminen lienee ainoa, missä oikeasti olen ottanut kantaa. Tosin jos sarkasmi ja mustahuumori ei ole juttusi, tämä blogi ei varmaan ole oikea paikka sinulle 😊
Lapseni isä vietti polttareita heti lapsen synnyttyä ja myöhemmin vielä erikseen vuokrasi viikonlopuksi mökin, jotta sai viettää koko viikonlopun polttareita kavereidensa kanssa. En ollut asiasta ilahtunut. Olisin tarvinut apua kotona kolmen lapsen kanssa. Myöhemminkin miehen tarpeet ja mielihalut tuntuivat menevän jatkuvasti lasten ja äidin hyvinvoinnin edelle. Valvoin yöt pienen lapsen kanssa ja jos pyysin joskus apua, että saisin itsekin nukkua, niin miehellä alkoi ”milloin minä sitten nukun?!” -valitus. Jotenkin olettaisi, että mieskin kasvaisi vanhemmuuteen, mutta näin ei käynyt. Muutaman vuoden jaksoin sinnitellä ja kestää miehen minäminä-asennetta, mutta uupumushan siitä seurasi. Nyt hän on onneksi entinen mies! Uudessa kumppanissa osaan arvostaa erityisesti sitä, miten hän huolehtii osaltaan kaikkien hyvinvoinnista ja laittaa perheen etusijalle.
Hieno kirjoitus. Rivien välistä paistoi oletus, että varpajaiset olisivat koko vauvaiän kestävät juhlat ibizalla. Isännän palatessa oltaisiin ekaluokkalaisia.
Kun kai käytännössä on useinmiten kyse yhdestä illasta kaverien kanssa, esim mökillä saunoen, kokemuksia ja vertaistukea jakaen.
Siitä tuskin vielä mikään vauvakupla puhkeaa, tasapainosessa perheessä, tai ollaan epäkunnioittavia tai tehdään tyhmyyksiä.
Jokainen raskaus/synnytys/tilanne ja perhe on erilainen, enkä usko että kukaan vastuullinen isä lähtee minnekkään juhlimaan, jos perhe vaatii kovassa paikassa tukea. Jos taas kaikki voivat hyvin, asiat on ok, niin mitäs se muutama tunti, elämänpituisella matkalla muuttaisi 🙂
Tärkeintä lienee että asioista on keskusteltu ja toimitaan tavalla joka sopii molemmille. Meillä mies piti varpajaiset yhtenä iltana meillä kotona kun olin vauvan kanssa vielä sairaalassa…hän lähti illalla sairaalasta, mä ja vauva lepäiltiin ja nukuttiin eikä mulla ollut mitään hätää, olihan kätilöt paikalla jos olisi tullut jotain hätää tai avuntarvetta. Seuraavana aamuna mies tuli hakemaan mut ja vauvan kotiin sovittuna aikana, ei krapulassa (kaikki miehet ei ryyppää tolkuttomasti heti kun tilaisuus tulee), koti oli siisti ja en kokenut asiaa millään tapaa ongelmana vaan olin iloinen että hänellä oli ollut mukava ilta. Miehellä oli ollut muutama kaveri meillä syömässä ja saunomassa, sikarit olivat polttaneet. Mies oli ja on hyvä, omistautuva puoliso ja isä ja mielelläni hänelle soin tuon illan juhlistaa isyyttään. Heti kun halusin pääsin itsekin kavereiden kanssa tuulettumaan, tottakai, ja omaa aikaa saan aina kun haluan. En koe että mikään vaivakupla puhkesi varpajaisten takia.
Mutta jos varpajaiset olisi mua ahdistanut niin eihän tietenkään mieheni olisi niitä pitänyt. Kukin pari tekee tavallaan, varpajaisia ei tietenkään ole pakko pitää.
Kerron vielä että mun mies ei aikanaan halunnut että hänelle pidetään polttarit, koska hän inhoaa kyseistä perinnettä, myös tässä hän sai tietenkin tehdä kuten halusi ☺️
Itse jopa järjestin salaa miehelleni varpajaiset. Minusta se oli ihanaa että pääsee kavereille hehkuttamaan isyyttään. Itsellä kuitenkin ”helppo” synnytys ja imetin, niin en sitä miestä tarvinnut auttamaan. Mutta toki ymmärrän jos oikeasti fyysisesti ei pärjäisi, niin silloin saisi varpajaiset siirtyä myöhemmäksi
En ymmärrä sitä miks sitten babyshowerit on lähtökohtaisesti aina vaan tuleville äideille? Eikö isienkin vanhemmaksi tuloa voisi juhlia sitten etukäteen eikä syntymän jälkeen varpajaisten merkeissä jos se on niin pahaa mieltä aiheuttava tapa juhlia vauvan syntymää. Jos halutaan, että vanhemmat ovat tasavertsia niin mielestäni molempia pitäisi juhlia ja molempien saada lahjoja yms. yhtä lailla! Kyllä isätkin on tärkeitä ja he saa myös juhlia isäksi tuloa ja kyllä mamat yhden illan verran selviää yksinkin ja voihan sitä pyytää apua muiltakin 😉
Isit ja miehet voivat täysin vapaasti järjestää babyshowereita, tuskin kukaan on sitä heiltä kieltänyt.
Ei v.., kyllä teidän mammojen aivot sulaa tai poistuu kokonaan istukan myötä. Varpajaiset kuuluvat miehelle. Se on hitto vie yksi ilta. Etkö tosiaan sitä pärjää keskenään penikoittes kanssa???
Luitko Sanna koko postauksen? Tässähän oli listattuna jopa aika tarkastikin, miksi varpajaiset eivät ole hyvä idea synnytyksen jälkeen, kun äiti vielä toipuu 🙂
Mä sanoin miehelle, et mee vaan jos haluut, mutta eipä hän millään malttanut meitä jättää. Musta on hirveen ikävän kuulosta, jos toinen puolisoista alkaa rajoittamaan toisen menoja, oli sitten kyse miehen tai naisen menoista, eikä se oli kovin kestävä tie, jos toinen haluaisi mennä eikä toinen päästä. Eri asia toki silloin jos toista ei ikinä kotona näy, mutta eipä se toisen rajoittaminen taida silloinkaan sen paremmin toimia.
Meillä mies molempien lasten aikana saunoi kotona ystäviensä kanssa, kun olin laitoksella vauvan kanssa. Sinä ’ensimmäisenä yönä’ synnytyksen jälkeen. Molempien kanssa olin kaksi yötä sairaalassa, ennenkuin pääsin kotiin. Mies lähti laitokselta noin klo 19 saunomaan ja tuli takaisin aamulla klo 11 seuraavana päivänä. Päästiin kotiin, koti oli siisti ja varpajaiset oli pidetty. Toisen aikana vanhempi lapsi oli isovanhemmilla, ja ei olisi myöhään illalla kannattanut kotiin hakeakaan. Eikai sitä synnytyksen jäljiltä mieskään jaksa riekkua aamutunneille, ja ystävillä on myös lapsia, niin olivat järkeviä asian suhteen. Varpajaiset on tainnut meillä naisilla jäädä joka kerta pitämättä 😀
Mä en kyllä ymmärrä tätä.. Koska nainen on se joka ”kärsii raskauden ja synnytyksen”, niin mies EI saa lähteä yhdeksi illaksi ulos kavereiden kanssa? Vaikka olisi muuten kotona 24/7? Kyse on kuitenkin yhdestä yöstä (mitään viikon mittaisia varpajaisia en itsekään ymmärtäisi) joten kyse tuskin on siitä että nainen ei yksin selviäisi vauvan kanssa sitä yhtä iltaa, vaan ihan vaan periaatteesta, että koska nainen nyt oli raskaana niin mies ei saa juhlia isäksi tuloa. Oikeasti, kaikesta sitä keksitään pahoittaa mielensä..
Jos on pakko lähteä ryyppäämään ja juhlimaan, niin voisiko se ajankohta olla sellainen, joka sopisi molemmille? Eli ei heti, kun äiti eniten tarvitsisi tukea vaan jo aikaisemmin tai myöhemmin? Vähän olisi outoa, jos äiti synnäriltä lykkäisi vauvan isän syliin ja lähtisi viikonlopuksi tyttöjen kanssa laivalle. Ei kauhean kunnioittavaa puolisoa kohtaan tai ylipäänsä vastuullista toimintaa. Tai voisiko se juhliminen olla jotain mikä ei loukkaisi toista? Me pidettiin lähisuvulle kakkujuhlat ennen ristiäisiä ja juhlittiin kaikki yhdessä vauvaa. Siis aikana, kun pöpöjä ei kammoksuttu.
En ymmärrä varpajaisia. Oma mies on myös niitä vastaan.Itsestä vanhempien pitäisi olla tasapuolisia. Miettikää millainen haloo siitä tulisi jos äiti lähtis synnäriltä suoraan johonkin ryyppäämään kaverien kanssa. Meille molemmille tärkeämpää oli ja tulee olemaan oma perhe. Kun vauva vähän kasvoi oikein kannustin ja painostin miestä lähtemään ulos kaverien kanssa. Samoin hän minua ☺️. Ollaan molemmat sosiaalisia ja kaivatan perheen ulkopuolistakin elämää (voiko näin edes sanoa vai miten pitäisi muotoilla.) Ei olla mitään kovia bilettämää, mutta kummallekin tärkeä nähdä kavereita ja viettää iltaa vaikka siellä ravintolassa. Toki nyt koronan takia kumpikin ollut kotona enemmän kuin oltaisiin muuten oltu.
Ollaan myös toistemme apuna ja tukena jos toinen kipeä, ollut leikkauksessa tms. Itsehän kävin suihkussa ihan omin voimin 3h synnytyksestä ja itsellä toipuminen oli tosi helppoa ja nopeaa. Näin ei ole. En määkään lähde bilettämään, jos mies joutumassa isompaan leikkaukseen tms. muuhun operaatioon.
Ymmärrän kaikkien oman mielipiteen tähän asiaan liittyen mutta en ehkä ymmärrä sitä että puhutaan tasavertaisuudesta mutta sitten synnytyksessä pitäisi kuitenkin nostaa nainen jakkaralle ja tuoda lahjoja tms..
Synnytys ja raskaus on ihan yhtä jännittävää aika myös miehelle kun naiselle, se että mies ei pysty kumpaakaan tekemään ei pitäisi olla miesten vika 😀
Meidän synnytys päättyi sektioon korona aikana joten mies jätettiin kylmästi yksin ihmettelemään mitä tapahtuu.. vietimme viikon sairaalassa ja mies ravasi koti-sairaala väliä ennenkun pääsimme perhehuoneeseen.
Kotiin päästyämme ehdotinkin miehelle että ehkä yksi ilta kavereiden kanssa voisi tehdä oikein hyvää.. En kokenut tätä yhden päivän hoitovastuuta mitenkään rankkana kun päivät siitä kuitenkin jatkui täysin samalla tavalla kun ennen tätä yhden päivän juhlimista.
Puhut paljon miten miehen pitäisi tehdä ja sitä ja tätä naisen eteen mutta kuitenkin olla tasavertainen?
Minäkään en ymmärrä varpajaisia. Ehkä sit kun vauva on jo sen verran isompi että kaikki on alkanut jo rullata, mutta vastasyntyneen isällä ei ole mun mielestä asiaa ryyppäämään.
Oma mies ei ole viettänyt varpajaisia, eikä kyllä pyytänytkään. Synnytin myös sektiolla, joten tarvin hänet kyllä ihan käytännön juttuihin avuksi kellon ympäri. Tarvitsin myös lepoa raskauden ja synnytyksen jälkeen, enkä olisi jaksanut heti synnytyksen jälkeen hoitaa öitä yksin. Olisihan se ollut tosi törkeää jättää mut yksin kotiin parantelemaan haavoja ja samalla hoitamaan vauvaa! Me oltiin ainakin myös aika pihalla kun vauva syntyi, tarvitsin siihen toisen tueksi tulkitsemaan vauvan viestejä yms. Meidän lapsi syntyi ennen koronaa mut on sanomattakin selvää että korona-aikaan varsinkaan ei lähdetä mihinkään keräämään pöpöjä vastasyntyneen kotiin.
En voisi olla enempää samaa mieltä! <3
Mäkään en oikein ymmärrä koko varpajaisjuttua. Ei meillä onneksi mies ole sellaisia kaivannut (4. Lapsi tulossa), eikä meidän kaveripiirissä kukaan sellaista edes ole ehdottanut tai itsekkään järjestänyt. Mies halunnut aina olla mahdollisimman paljon perheen kanssa ja usein keksinyt tekosyitä ettei ”joutuisi” lähtemään mihinkään saunailtoihin tms. Me tykätään mielummin viettää aikaa yhdessä ja erikseen selvinpäin ja sitten kun alkoa enemmän juhliessa käytetään niin mielummin ollaan silloin yhdessä.
Samaa mieltä sun kanssa!
Olin onnellinen siitä, että mieheni sanoi ennen vauvan syntymää ettei ymmärrä varpajaisia, kuka haluaa lähteä ryyppäämään kun oma vauva syntyy..
Onneks hän ei lähtenyt, kun mä tarvin tosi paljon apua kaikessa. Mies oli korvaamaton apu imetyksessä, hän auttoi vauvan rinnalle ja tsemppas kun ei meinannut onnistua. Makasin ekat 2 viikkoa vauvan syntymän jälkeen kun paikat oli todella kipeät repemien takia.
Onneks mies oli kotona <3