desire nymark - Banneri

Sektiosta on kohta kulunut vuosi, ja sanoisin että olen toipunut hyvin. Ensimmäinen sektio tehtiin 2017, kun istukka repesi. Kyseessä oli siis hätäsektio. Silloin toipuminen oli hitaampaa, mutta leikkausjälki erittäin siisti! Kirurgi päätti tehdä vaakaviillon hätäsektiosta huolimatta, ja nyt tokalla kerralla, kun halusin suunnitellun sektion, mentiin samasta viillosta. Tosin tällä kerralla arpi ei ole se kedon kaunein kukkanen, ja vasemmalle sivulle jäi ”pieni pussukka”. Itse synnytyskokemus taas oli täydellinen, ja siitä voitte lukea enemmän täällä.

Mutta niin, keho. Kyllähän se kieltämättä on muuttunut kahden raskauden jälkeen. Pahin pömppöröllykkä ja turvotus lähti noin neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Raskausaikana olin niin turvonnut, että jouduin luopumaan mun sormuksesta ja ihan loppumetreillä crocsit olivat ainoat kengät, jotka mahtuivat päälle. Raskauskilojen tarkkaa määrää en enää osaa sanoa, mutta muistaakseni painoin vähän päälle 70kg ennen synnytystä, ja mun normipaino on 58kg. Tällä kerralla en varsinaisesti jumpannut, enkä kyllä myöskään miettinyt mitä suuhuni pistän. En oikein jaksanut välittää mun kropasta, tai raskauskiloista vaan keskityin imetykseen, joka oli uusi ja mullistava juttu. Isoin muutos näkyykin rinnoissa, jotka ensin turposivat Pameloiksi ja sitten kutistuivat. Nyt ne ovat kuin vappopallot syksyllä. Puolityhjät nahkaläpyskät, jotka surullisesti roikkuvat kohti lattiaa. Nännit taas ovat edelleenkin lautasen kokoiset.


Eihän nämä roiskeläpät nyt mihinkään pieniin pitsiliiveihin mahduteta, jos ei ensin lähdetä rullaamaan niitä kasaan kanelipullien tavoin, mutta ihan tavallisissa liiveissä ne näyttävät ihan siedettäviltä. Kahden sektion jälkeen en enää haaveile lisävolyymista (eli silareista). Leikkauksissa on kuitenkin aina oma säötönsä, eikä kivulias toipuminenkaan houkuta, varsinkaan kun jaloissa pyörii kaksi pientä tättähäärää. Enkä nyt muutenkaan koe, että mun puolityhjät vappupallot olisi maailman isoin ongelma. Enemmän huomiota kiinnitän silmäpusseihin sekä hormonifinneihin, jotka nykyään maagisesti ilmestyvät aina ennen menkkoja. Enkä puhu mistään pienistä finneistä, vaan sellaisista maanalaisista jättifinneistä, jotka ovat saakelin kipeät.


Paino on sama kun ennen raskautta, ja sama vaatekokonin mahtuu mun päälle, mutta vartalossa on silti muutoksia. Nykyään suosin korkeavyötäröisiä farkkuja, tai treenitrikoita. Keskivartalo on edelleenkin sellaista löysää pullataikinaa, mutta saa luvan olla. Alavatsa on edelleen tunnoton, mikä tuntuu aika oudolta, mutta ei sekään vaikuta hirveästi mun elämään. En vaan välttämättä tunne mitään, jos kaivan napaa. Ekan sektion jälkeen tunto palautui muutaman kuukauden jälkeen, mutta tällä kerralla ilmeisesti ei. Itse olen tosi tyytyväinen mun valintaan, ja jos vielä lähden synnyttämään, valitsen taas sektion. Tosin nyt ei enää edes tarvitse valita, kahden sektion jälkeen mennään automaattisesti sektiolla.

Onhan jaloissa suonikohjuja, perseessä selluliittia ja keskivartalossa vähän ylimääräistä, mutta olen silti tosi ylpeä mun kehosta. 28 vuotta se on palvellut minua hyvin. Pieni tiltti iski päälle silloin kun istukka repesi ja raudan imeytymisen kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta muuten se on hoitanut työnsä hyvin. Riipputisseissä on se hyvä puoli, että seuraavalla kerralla voin pitää turvaväliä vauvaan, jos minulla on koronaoireita. Positiivinen ajattelutapa on kaiken a ja o, vai miten se meni.

Kommentit (6)

Ihana postaus! Oot niin hauska ja kaunis sekä sisältä että ulkoa. 🙂

Apua! Mun vatsaan sattuu! Näitä sun juttuja ei nauramatta lukea! Tykkään tyylistäsi tosi paljon <3

Se on juuri näin että jos ja kun tuntee itsensä omassa kropassaan hyväksi niin sehän riittää vallanmainiosti. Viis mitä muut ajattelee ja sehän olet todella kaunis ja arvetkin kertovat vain elämästä. 💪🤗

Näytät upealta! Mistä noi alusvaatteet on? 😊

Miksi arpi on tumma vai näyttääkö se vaan? Tai vaaleneeko se? 😯 Kysyn kun en tiedä tai ymmärrä.
Hyvältä näytät ☺️☺️

Voi kiitos 🥰 en itseasiassa tiedä! Saattaa riippua ihotyypistä, ehkä 🤔 mulla on tällainen super tumma 😄

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X