Vauvavuosi on meidän osalta taputeltu, ja ai saakeli että tuntuu haikealta. Meidän vauvavuosi oli oikeasti aivan täydellinen! Tietty tässä on ollut koronaa ja kaikkea muutakin, mutta silti. Meillähän oli niin sairaan hyvä tuuri, että kerkesin synnyttää juuri ennen sitä massiivista korona aaltoa. Juuri ennen synnytystä luimme viruksesta, joka jyllässi Kiinassa. Päätimme että kukaan ei saa tulla tapaamaan vauvaa, vaan haluamme olla ekan kuukauden ihan vaan perheen kesken. Muutaman viikko meni, ja sitten tilanne oli jo todella paha. Kukaan ei siis tullut tapaamaan vauvaa. Esimerkiksi mummini näki Mytten ensimmäistä kertaa loppukesästä.
Myttehan on aina ollut todella helppo ja tyytyväinen vauva. Imetys lähti hienosti käyntiin, kahden kuukauden iässä nukuttiin jo todella hyvin ja pääosin Mytte on ollut todella iloinen ja aurinkoinen pieni päivänsäde. Mitään isompia vaikeuksia meillä ei oikeastaan ole ollut. Mummini kerkesi jo hoilata että ”niin, nythän se vauvavuosi kohta on ohi, eli nyt arki helpottuu!”. HAHA. Vauvavuoden loppupuolella saimme kokea sellaisen ilmiön, kuin poskihampaat. Siitähän se elämä mullistui. Yhtäkkiä syöminen oli vaikeaa, päikkäreitä ei nukuttu, yöt oli yhtä hulinaa. Ei siinä, ohimenevä vaihe. Paitsi että tätä nyt on kestänyt oli kuukauden.
Mulla meni kaikki aikataulut päin persettä, koska en typeryyttäni ottanut huomioon, että elämä on aika paljon hankalampaa jos a) pienin ei nuku ja b) isompi on räkätaudissa kotona, eikä dagiksessa. Toisaalta koen kyllä ihan rehellisesti myös, että tämä taaperovaihe on vaikeempi. Sydän kurkussa saa juosta perässä, että älähän nyt vaan kaadu, kun kävelytaidot ovat vähän niin ja näin, mutta joka paikkaan on silti ihan hirveä kiire. Heti kun silmä välttää ollaan sitten tekemässä kattavaa inventaariotia joko kodinhoitohuoneessa, keittiössä tai meidän vaatehuoneessa. Oishan niitä omiakin leluja, mutta ei. Sinänsä tämä on ehkä ollut helpompaa nyt kahden kanssa, koska nehän leikkivät keskenään. Mutta, välillä saa sitten myös olla erätuomarina. Alkuviikosta Mytte painoi menemään briokärryllä ja onnistui pilaamaan Bellen duplorakennuksia. Sanotaanko näin, että isosisko ei ollut kovinkaan iloinen. Hän jopa ihmetteli jos voisimme laittaa Mytten myyntiin ”sinne torille”.
Suvun vanhemmat naiset muistuttavat aina, että kohta se helpottuu. Itse taas ihmettelen, että milloin muka helpottuu? Bellellähän on uhma nyt tällä hetkellä, ja välillä ikävöin niitä hetkiä, kun hän ei vielä osannut puhua tai viskoa tavaroita. Tosin Bellen vauvavuosi ei kyllä kuitenkaan ollut siitä helpommasta päästä, mutta aika kultaa muistot. Just kerkesin sanoa Andille, että Belle ei kyllä ollut ”yhtä menevä ku Mytte”. Sitten mun puhelin näytti muiston, missä Belle oli kaatanut suurimman osan meidän mausteista lattialle. Tämä tapahtui keittiörempan yhteydessä, nyt mausteet ovat onneksi yläkaapissa, joten toivotaan että tämä insidentti ei toistu.
Mitä mieltä te ootte, onko vauvavuosi rankin etappi, vai taaperoikä?
Kommentit (5)
Minulla on kaksi lasta. Esikoinen on pian yksitoistavuotias ja nuorimmainen on kolmevuotias. Nykyään ymmärrän hyvin, kun sanotaan: pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet! Eli kaikissa kasvuvaiheissa omat haasteensa. Varmasti riippuu ihan ihmisestä ja tilanteesta, minkä vaiheen kukakin kokee rankimmaksi.
Ehdottomasti vauvavuodet on ollut rankimmat, ja sen jälkeen molemmilla kerroilla helpottanut huomattavasti. Taaperon ja leikki-ikäisen kanssa arki sujuu pääasiassa oikein hyvin ja nautitaan heidän seurastaan. Meillä on aika samanikäiset lapset kuin teillä ja kolmatta odotellaan. Kiva lukea sun blogia 🙂
Vauvavuosi ollut joka kerta ihana verrattuna 1-3-vuoden ikään!
Näin kahden jo täysikäisen äitinä sanoisin, että jokaisessa vaiheessa on omat haasteensa. Vauva pysyy vielä paikoillaan, mutta vatsavaivat, hampaat jne on raskasta ja vaikuttaa koko perheen jaksamiseen, kun unet /lepo on heikkoa. Liikkeelle lähtiessä saa tosiaan olla vahtimassa ettei vaarallisia vahinkoja satu. Kahden kanssa se on yleensä sitä tavaroista riitelyä tai toisen leikit häiriintyy. Isompana häiritsee joskus ihan se kun toinen hengittää liian syvään. 😉 Tuttuni sanoi, että ostivat isomman asunnon, jotta lapset sai omat huoneet. Riitelivät sitten eteisessä. 🤭
No taaperoikä ehdottomasti 😂 Meillä myös vajaa 4v. uhmailee ja 1v. on ihan mahdoton, pahin on varmaan kun kiipeilee JOKA paikkaan 😳 tänään löysin 1 vuotiaan wc:n lavuaarista seisomasta!