Meidät vihittiin tänään Porvoon maistraatissa. Itse vihkiminen kesti kokonaiset 58 sekunttia, todella nopea setti ilman ylimääräistä jaarittelua, eli häät muun makuun. Mukana oli kaksi todistajaa, eli kaasot, sekä lapset. Nämä koronahäät hoidettiin kasvomaskien kanssa, joten pusu jäi nyt välistä, mutta meillähän on loppuelämä aikaa pusutella. Vihkimisen jälkeen juhlittiin pizzan kanssa ja joimme lasin kuplivaa. Meillä piti myös olla valokuvaus, mutta siirsimme sen eteenpäin, koska ilma oli aika mielenkiintoinen. Peilijäätä, loskaa ja muutama sadepisara.

Meidän piti alunperin tanssia häitä viime kesänä, mutta peruimme ja päätimme ”katsoa uudestaan sitten, kun korona on ohi”. No sehän ei nyt taida ”olla ohi” vielä pitkään pitkään aikaan, joten päädyimme nyt tähän ratkaisuun, ja katsotaan miten tehdään juhlien kanssa sitten joskus tulevaisuudessa. Tiedän, että moni morsian tuskailee häiden kanssa, mutta sanoisin että tämä maistraattivihkiminen oli ihan super hyvä konsepti ilman turhaa stressiä ja paineita! Toinen hyvä asia tässä, oli tietysti hääbudjetti. Käytetään häistä säästetyt rahat talon laajennukseen, mikä oikeastaan on ihan fiksu idea.

Laittauduin itse, ja vaatteet valkkasin omasta vaatehuoneesta päivää ennen häitä. Päädyin suoriin valkoisiin housuihin sekä valkoiseen paitaan. En ole sellainen mekkotyypi, joten olisin luultavasti päätynyt samantyyppiseen ratkaisuun vaikka meillä olisi ollut isot kekkerit. Koruina toimi mummin vanhat helmikorvakorut sekä sormukset. Sattumalta häävärit olivat ne aika epäperinteiset musta ja punainen, mikä oikeastaan oli ihan siisti juttu, koska moni hääperinne ja etikettiin liittyvä asia on mielestäni juuttunut kivikaudelle. Hääkimppuna mulla toimi Mytte.

Sormus oli oikeastaan ainoa asia, mihin oikeasti satsattiin. Oli muuten yllättävän vaikea homma löytää kihlasormukseen yhteensopiva vihkisormus, mutta päädyin sitten lopulta tähän ovaaliin timattisormukseen, jonka tilasin Korkeila Jewelleryltä. Häämatka jää nyt tekemättä, koska korona, ja hääyö vietetään kotona. Ostin sentään uudet lakanat ja ostimme brunssitarvikkeita huomiselle. Vietämme rauhallisen viikonlopun perheen kesken meidän lempipaikassa, eli omassa kodissa.

Olihan tämä nyt astetta erikoisempi setti kasvomaskeineen, mutta toisaalta olen tässä vaiheessa niin tottunut kasvomaskeihin, että tuntui ihan peruskauralta hoitaa tämäkin osa elämästä maskin kanssa. Maskiahan ei ole pakko käyttää vihkimisessä, mutta suosittelen teitä silti käyttämään. Kerrotte sitten lapsenlapsille, että katsos mummilla ja vaarilla rakkaus kukoisti jopa keskellä pandemiaa, jos lapset ihmettelevät miksi perhealbumi on täynnä kuvia turpasuojan kanssa.

Tästä jatkan elämää rouvana, uuden sukunimen kanssa. Onhan tämä siirtymä Nyman -> Nymark todella iso. Katsotaan millainen identtiteettikriisi tästä vielä pukkaa.