desire nymark - Banneri

Olen äitinä aika rento. Meillähän ei ole tarkkoja rutiineja, enkä muutenkaan hirveästi seuraa kelloa. Tarkkoja ruoka aikoja meillä ei ikinä ole ollut, vaan syödään kun on nälkä ja Myttellä ei vieläkään ole mitään tarkkaa nukkumaanmeno aikaa. Mennään fiiliksen mukaan, ja tämä on toiminut meille tosi hyvin.

Meillä ei ole karkkipäivää, vaan karkkikaappi, mistä aina välillä otetaan jotain naposteltavaa. Belle ei ole ollut tästä karkkikaapista kovinkaan innostunut, vaan syö mielummin hedelmiä, joten meille tämä on toiminut super hyvin! Sanoisin jopa, että syömme vähemmän karkkia, kun sellaista tiettyä karkkipäivää ei ole. Ruokailun suhteen olen muutenkin aika lepsu. Ei tartte syödä sellaista, mistä ei tykkää. Maistamiseen kyllä kannustan, mutta muuten en hirveästi halua ohjata meidän lapsia syömisessä. Minun tehtävä on tarjota lapsille terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, mutta he itse päättävät mitä syövät. Tällaista ”syö lautanen tyhjäksi” sääntöä meidän talossa ei ikinä ole ollut, eikä kyllä ole tulossakaan.

Sormiruokailu herättää paljon tunteita

Mytte sormiruokailee edelleenkin, ja tämä on ollut sellainen aihe, joka aina herättää paljon tunteita. Monet eivät kestä sotkua, mutta minä kestän ja mielestäni siivoaminen menee aika nopeasti. Tällä tavalla Mytte saa osallistua ruokailuihin, hän saa itse päättää mitä syö ja mitä jättää syömättä ja saa tutkia ruokaa. Ruoka kun ei pelkästään ole makuelämys, vaan niin paljon muutakin. Onhan sormiruokailusta muitakin hyötyjä, kuten esimerkiksi se, että lapsen motoriikka kehittyy. Maitotuotteisiin Mytte reagoi, joten emme vielä ole siirtyneet juomaan maitoa, vaan juomme edelleenkin korviketta ja totutellaan nyt rauhassa lehmänmaitoon. Minulla ei ikinä ole ollut kiire näissä asioissa, vaan uskon että kaikki tapahtuu omalla painollaan.

Perhepedistä emme vielä ole luopuneet, ja tämäkin on aika tulenarka aihe. ”Lapsi ei ikinä opi nukkumaan omassa sängyssä” ja sitä rataa. Tämähän ei ole totta, koska Bellekin on oppinut nukahtamaan omaan sänkyynsä. Silloin kun hampaita tehtiin, nukkuminen oli aika haastavaa. Ensin oli sellainen episodi, että hän nukahti pelkästään autoon. Silloin ajettiin ympäri kyliä öisin. Tämän jälkeen siirryimme vaiheeseen numero kaksi, jolloin hän nukahti meidän sänkyyn, ja sieltä sitten siirsin hänet omaan sänkyynsä. Tämä vaihe oli aika pitkäkestoinen, mutta siirtymä pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn meni ihan ongelmitta. Belle ilmoitti itse, että nyt hän on valmis siirtymään, ja on siitä päivästä lähtien nukkunut kiltisti omassa sängyssä. Hän ei ikinä ole tullut meidän väliin nukkumaan keskellä yötä.

Ruutuaikaa ei ole, mutta tablettia ei tule

Ruutuaika on myös sellainen, missä olen aika joustava. Tosin meidän lapset eivät ole kovin kiinnostuneita telkkarista, joten asiasta ei muutenkaan tarvitse saarnata. Telkkari on kyllä päällä taustalla, mutta meidän tyttöjen mielenkiinto kestää noin vartin ja sitten siirrytään jo tekemään jotain muuta. Omaa tablettia emme ole hankkineet Bellelle, eikä meillä ole suunnitelmia hankkia mitään tablettia, läppäriä tai puhelinta vielä pitkään aikaan.

Bellellä on nukkumaanmenoaika, mutta Myttellä ei vieläkään ole. Näin pienellä noin tuhat ja yksi asiaa vaikuttaa uneen. joten en vielä ole jaksanut stressata asiasta. Nukutaan silloin kun väsyttää. Belle oli ihan samanlainen pienenä, ja hän menee ihan kiltisti nukkumaan 20.00 nykyään ja nukahtaa tosi helposti, joten kyllä Myttekin oppii. Omaa aikaa meillä ei hirveästi ole, kun Mytte on tällainen yökukkuja, mutta meitä se ei haittaa. Andreas tekee niin pitkiä päiviä, joten tämä on meille tosi toimivaa. Muutenhan lapset olisivat nukkumassa jo siinä vaiheessa, kun Andreas pääsee töistä.

Mitään vapaata kasvatusta meillä ei ole. Meillä on säännöt ja rajat, mutta muuten olen aika lepsu ja sellainen ”go with the flow” ihminen. Sanoisin muutenkin, että meidän kasvatustapa on aika lempeä. Välillä meidän kaavatustavasta tulee noottia ja ihmettelyä, mutta yleensä ne samat ihmiset kuitenkin aina kehuvat, miten iloisia ja rauhallisia lapsia meillä on, ja se on kyllä ihan totta. Yleensä molemmat ovat tosi iloisella tuulella, ja ne leikkivät ja nauravat yhdessä, joten sanoisin että meidän arki pyörii tosi hyvin, vaikka mitään tarkkoja sääntöjä ja rutiinejä ei ole.

Onko täällä muita ”lepsuja” äitejä?

Kommentit (13)

Saanko kysyä, miksi opetatte lehmänmaidon juomista (varsinkaan jos se ei tunnu sopivan + ei ole terveellistä), ettekä suoraan korvaa kasvimaidolla (esim. kaura, soija, manteli, tai riisi yms.)?

Sillon kun lapset oli molemmat pieniä, alle eskari-iän niin meillä mentiin hyvin pitkälti ihan fiiliksen mukaan.
Lasten eskariin ja sen jälkeen kouluun meno on pakottanut luomaan tiukempia sääntöjä ja aikatauluja. Koululaisilla on oltava tarkat kellon ajat aamusta asti, että kerkeävät syödä aampulan ja lähteä ajoissa kouluun, jäisivät muuten töllöttämään vaan telkkaria . Koulun jälkeen aika menisi pelkästään kavereiden kanssa notkuessa tai älylaitteiden äärellä, jos niihin ei olisi sovittu sääntöjä erikseen. Tietty on myös harrastukset ja läksyjen teko, joille on otettava oma aikansa.
Toivoisin voivani edelleen elää sponttaania ja aikataulutonta elämää mutta se ei taida enää onnistua.

Samaa mielessä, ”never say never”:lla. Nyt kun on kaksi kouluikäistä ja kaksi alle niin hiukan täytyy jotain rytmiä olla,ei vieläkään pilkun tarkkaa,mutta jos jokainen syö vuoronperään niin ei muuta ehdi tekemään 😅 Mutta nauti ja nauttikaa nyt,kun ei tarvitse rytmittää elämää tarkkaan,kyllä kouluikä tuo omaa rytmiä ja isompana elämä toimii rytmissä. Silloin kun ei vielä tarvitse tarkkaa rytmiä,niin kannattaa mennä niin,kuin itselle sopii. Ja kyllä, lapset oppii kyllä nukkumaan ilman tissiä yönsä omassa sängyssä,kun sen aika on ja oppii muunkin. Itsekin koen,että oudosti katsotaan,jos ei heti pienestä pitäen ole tarkkaa rytmiä. Tiedän,että rytmi luo turvallisuutta,mutta turha nipotus voisi jäädä. Eiköhän jokainen tee,niinkuin kokee hyväksi.
Ihanaa ja aurinkoista kevättä teille!

Heh, noin olisin voinut minäkin kirjoittaa parikymppisenä yhden lapsen äitinä ja nipin napin kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä. Syötiin, kun oli nälkä, ruutuaikaa ei tarvittu, kun ei se lapsia kiinnostanutkaan, sormiruokailut, karkkikaappi, perhepeti ja ”mennään nukkumaan, kun väsyttää” -tyylinen toiminta oli juuri meidän elämästä. Ihmeteltiin ja vähän hymähdeltiinkin kavereiden perheille, joissa elämä oli aikataulutettua ja rutiinit rulettivat.

No, nyt on kasvaneet niin lapset kuin perhekin. Lähes nelikymppisenä neljän lapsen äitinä meillä on: ruoka-ajat, nukkumaanmenoajat ja ruutuajat! Kuopus kyllä sormiruokailee, mutta häntä myös syötetään huomattavasti useammin kuin edellisiä. Koska sotku. Ja koska teini-ikään ehtineet tai sitä lähestyvät sisarukset ansaitsevat myös sivistyneitä yhteisruokailuja perheen kanssa.

Iloista kevättä teille!

Eikös kaikki lapset ovat yksilöitä ja kaikki perheet erilaisia 😁.

Meillä kaikki meni oppikirjasta ohi. Poika ei tehnyt sitä, mitä kirjaa sanoo, mutta on tehnyt jotain yllättävää ja yleensä hienoa. Nukkumaanmenoaika oli meillä varsin venyvä käsite ja on edelleen, koska tilanteet muuttuvat. Toki huolehdimme siitä, että unen määrä on riittävä. Häntä ei koskaan onnistuttu saada syömään jotain sellaista, mitä hän ei haluaa just nyt syödä. (https://viaperasperaadastra.com/2021/03/25/lapseni-on-rikki-poikien-kasvatus/)

Mielestäni, on jo aikaa jättää taakse se ajatus, että lapsia tulee kasvattaa johonkin tiettyyn muottiin. Ikävä kyllä, tämä tapa istuu tiukasti ja vaikeuttaa monien perheiden elämää.

Teidän tapa kasvattaa lapsia on teille se oikea. Turha toisten tulla sanomaan, miten asian kuuluu olla.

Tsemppiä!

Näin meilläkin. Oon aina nukkunut miehen kans omissa makuuhuoneissa (10v naimisissa thx, me nukutaan yöllä eikä panna – joku kuitenkin on siitä huolissaan) ja tällä hetkellä jaan oman ison sänkyni 1 veen kanssa. Meidän vanhin on jo 8v ja eskarin aikaan halusi omaan sänkyyn. Enemmän ihmettelen aikuisia kenen pakko nukkua toisen aikuisen kanssa ja sit pienen lapsen tarve läheisyyteen on jotain mikä pitää vaimentaa.

Nyt kun mietin, niin ehkä meilläkin on boheemia kasvatusta rajoilla. Eli mielestäni teillä meno kuulostaa ihan tavalliselta stressittömältä. Jos esimerkiksi perhepeti on teille ok, niin mikseis. Tai moni muukin asia.

Meillä lapsi nukkuu omassa sängyssään, koska on jo ihan pienestä nukahtanut parhaiten omaan rauhaansa, ei todellakaan viereen. On sormiruokailtu ja syötetty, molemmat yhdessä toiminut parhaiten. Ns. nukkumaanmenoajat meiltä kyllä löytyy, mutta sekin ihan vain siksi, että tiettyyn aika lapsi vain nukahtaa ja nukkuu yön parhaiten. Lapsi ohjannut rytminsä oikeastaan itse ja siitä joustetaan jos joku päivä onkin nukuttu tosi pitkät päikkärit.

Karkkipäivää meillä nyt ei vielä tule, katsotaan sitten myöhemmin miten toimitaan. Pikku kakkoset saa katsoa aamulla ja illalla, harvoin toain niitä jaksaa edes koko aikaa seurata.

Muutenkin elämä tuntuu toimivan parhaiten tarkalla rytmillä mistä joustetaan jos se tulee lapsesta lähtöisin. En minä pakota häntä nukahtamaan seitsemältä, mutta jos annan hänen hillua yliväsyneenä yhdeksään, niin sitten menee lapsen omatkin unet pieleen.

Täällä yksi! 🖐🏻 Lapsi 1 v 2 kk vanha, nukkuu perhepedissä, ei ole ruutuaikaa (kun se Ruutu ei kauaa kiinnosta), imetin uneen 1 v asti minkä jälkeen lapsi alkoi nukahtaa ilman imetystä, imetään edelleen jne. Pelkästään sormiruokaillaan, ja tästä, perhepedistä ja imetyksestä tulee kyllä edelleen ihmettelyä ja silmien pyörittelyä. Mutta tosiaan meidänkin lasta kehutaan iloiseksi ja rohkeaksi ja uskon sen johtuvan siitä, että lapsen tahdilla on menty aikalailla tähän asti.
On niin kiva lukea muidenkin olevan rentoja mutta lempeitä kasvattajia!

Me ei olla stressattu esikoisen nukkumisista vaan sillä mentliteetila menty että nukkuu kun nukkuu. Ekat kuukaudet itki alkuyöt eli rytmi oli lähinnä 1-2 aikaan uneen ja 13-14 päivällä ylös, en nähnyt ongelmaa. Pikkuhiljaa alko aikaistua yöunet ja päiväunia ei ennen vuoden ikää nukkunut kun vaunuissa tai tissillä ja yöt meni siis toki perhepedissä 1v4kk asti täysin ja osittain senkin jälkeen 🙈 tyyppi on ihan just 1v9kk ja vihdoin ensimmäistä kertaa elämässään nukkuu kokonaisia öitä ja jopa omassa sängyssä ja huoneessa noin. Ollaan saatu aikaistettua nukkumaan meno aika jo 20-21, mut sekin tehtiin vaan päiväkodin aloituksen vuoksi, jos ei olis päikkäriin mentävä niin sais mennä myöhemmin nukkumaan. Toinen lapsi tulossa ja jännitetään et miten sit kahden lapsen rytmit saa sovitettua yhteen ja valvotaanko kohta taas 1,5vuotta.

Mä en ole ihan vielä äiti, mutta raskaana tällähetkellä ja oon aina miettiny, että en halua olla semmonen äiti, joka menee oppikirjan mukaan ja kaikki asiat pitää tehdä niin tarkasti. En ole muutenkaan luonteeltani semmonen ihminen yhtään, että ees osaisin olla varmaa semmonen äiti 😀 Mutta me mennään sitten semmosella tavalla mikä juuri sopii meidän lapselle. Minusta tuo ei ole mitenkään huono juttu, että teillä ei oo esim niitä tarkkoja rutiineja, kun jokainen lapsi on niin erilainen ja jokaiselle sopii ne omat jutut, eikä semmonen ressaaminen ois yhtään kivaa ja kenenkään ei pitäisi puuttua siihen miten joku toinen kasvattaa lapsensa, mutta tietysti jotain rajoja pitää olla.

Kasvislaisoissa on monesti paljon sokeria, osaan lisätty jopa suolaa.
Ovat tutkitusti halmasterveydelle vaarallisempia kuin lehmänmaito, jossa maitosokeri (laktoosi) ei ole hampaille yhtä vaarallista.

Vesi on hyvä vaihtoehto juomaksi myös. Kalsiumin voi ottaa ruokavalioon ihan erikseen purkista / jauheena.

Ihan rehellisesti en edes ole miettinyt tätä 🙈😂 tota lehmänmaitoa aina tuputetaan, niin en oo jotenkin älynny. Meidän esikoinen ei juoa maitoa, eikä kukaan muukaan meidän perheestä. Mä käytän ainoastaan kahvissa. Mutta tätä pitää ehdottomasti kokeilla 😁👍🏻

Mun kuopus oli syntymästä asti allerginen lehmänmaidolle. Reagoi imetyksenkin kautta, eli dietti oli mun ratkaisu. Nyt on 4-vuotias ja syö muita lehmänmaitotuotteita, mutta juo mantelijuomaa. Hiljalleen vauvaiän yliherkkyydet väistyy, useimmiten.

Lapsen kohdalla pitää katsoa, että juomaan on lisätty d-vitamiini, kuten lehmiksessäkin on ja ettei ole turhaan sokeroitu tai muuten makeutettu.

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X