Miksi vitussa valitsit tämän?

Ennen äitiyslomaa kotiäitiydestä annetaan niin saakelin kovat myyntipuheet. Maalataan ruusuisia mielikuvia ja vaaleanpunaista hattarahöttöä, miten sais LOMAILLA ihan rauhassa sen 11 kuukautta, tai jopa kolme vuotta jos perse kestää olla kotihoidontuella. Kuvittelet saavas nauttia rauhallisista aamuista, vedät pitkiä vaunulenkkejä mahtavassa säässä, kerkeet hoitaa kotityöt kun vauva nukkuu ja sitä rataa. Kunnes se saatanan kupla puhkeaa ja löydät ittes rättiväsyneenä hiekkalaatikossa, luultavasti vielä kaatosateessa etkä edes jaksa kieltää pientä Pirkkopetteriä syömästä kilon hiekkaa, koska tiedät että häntä ei kuitenkaan sinun mielipiteet kiinnosta.

Aamuisin saatat miettiä jos blenderiin pitäisi heittää hedelmiä tai oman pään. Kahvin juot luultavasti kylmänä ja 90% ajastasi menee kotitöiden kimpussa, vaikka kämppä ei todellakaan näytä siltä. Yhden taaperon energiataso riittäisi sytyttämään kaikki New Yorkin lamput palamaan. Luultavasti riittäisi jopa lämmitykseen ja jopa valotauluihin. Jätät taaperon valvomatta viideksi minuutiksi ja sillä aikaa hän on saanut aikaiseksi enemmän kun mitä itse saat koko päivän aikana. Onneksi kotiäitiydessä on se hieno puoli, että saat nukkua silloin kun lapsi nukkuu päikkäreitä. Paitsi että ne päikkärit saattavat olla ihan hirveän tuskan takana, missä käytetään apuna lahjontaa, uhkailua, rukoksia ja ”laske kymmeneen” metodia kertaa kaksikymmentä. Sitten tullaankin tehtävälistaan ja pähkäillään, jospa nukkuis nyt kun vauva nukkuu ja tiskaa sitten kun vauva tiskaa?

”Vauvat nyt suurimmaksi osaksi nukkuvat”.

Tämä on kyllä sellaista valheellista markkinointia, että tekis mieli ottaa yhteyttä kuluttajasuojaan. Aika kultaa muistot, ja kyllä minäkin muistan molempien lasten vauva-ajat nimenomaan sellaisina, että oltais nukuttu ja chillailtu, mutta tämähän ei oikeasti voisi olla mahdollista, koska ne pienet kultakimpaleet syövät noin tuhat kertaa tunnissa. Normaalia on vissiin joka kolmas tunti, mutta imetyskerrat eivät todellakaan ole sellaisia nopeita ABC-mainoksen tapaisia ”yhden pysähdyksen taktiikkaa”. Tiheän imun kautena Mytte roikkui kiinni tississä vuorokauden ympäri, enkä edes liiottele. Tissi on muutenkin sellainen monipuolinen asia joka soveltuu ruokintaan mutta myös unileluksi ja tutiksi, ja sillä aikaa kun lapsi roikkuu kiinni yhdessä lollossa, toinen suihkuttaa maitoa holtittomasti pitkin seiniä ja kattoa.

Mitään lakisääteisiä kahvi tai ruokataukojahan tässä ammatissa ei ole, eikä myöskään sairaslomia tai vuosilomia. Vaikka nyt moni pitää tätä ihan vaan lomailuna ja ihmettelee miten sinua voi väsyttää, koska sinähän olet VAAN kotona ja jos nyt muka on niin rankkaa, niin miksi et mene töihin? Totta tuokin, paitsi että kukaan ei ikinä sanonut että kotiäitiys olisi kamalaa paskaa. Oikeastaan se on todella ihanaa, kivaa ja antoisaa hommaa, mutta mitään lomailua saatika helppoa se ei ole. Äitiys on niin mullistava ja kokonaisvaltainen matka, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Pienet ihmiset ovat täynnä isoja tunteita (tätä asiaa kutsutaan uhmaksi) mutta niin ovat äiditkin. Suurimmaksi osaksi ne vieläpä ovat ristiriidassa toisiinsa. Saatat olla täynnä ärsytystä ja rakkautta samaan aikaan. Tai niin vitun väsynyt, mutta silti et malta nukkua, vaan kyyläät sun nukkuvaa vauvaa. Tai olla valmis uhraamaan vasemman käden, jotta saisit sitä hehkutettua omaa aikaa, mutta kun se hetki vihdoin koittaa, sydän särkyy ja iskee valtava ikävä.

Äitiys antaa uusia voimia

Positiivisena puolena sanoisin, että äitiys on antanut minulle lehmänhermot. Jotenkin sitä ei enää aina jaksa hitsata ja harva asia yllättää. Toinen opittu taito on multitaskaaminen. Nykyään teen kymmenen asiaa samaan aikaan, joten onnistun itsekin saamaan yhtä ison kaaoksen aikaan kuin lapset. Tiskikone pyörii ilman tiskiainetta, pyykit ovat unohtuneet ulos kaatosateeseen ja samaan aikaan pastavedet kiehuu yli. Sitten vaan ajattelet että jopas, tämähän on ihan tavallinen tiistai tässä meidän sirkuksessa. Andreas on tosi rakastavainen isä, mutta kyllä hänellekin iski ikävä omaa työmaakoppia ja kahvikuppia muutaman lomaviikon jälkeen.


Äitiys on täynnä yllättäviä käänteitä, mistä kukaan ei varoita sinua. Välillä ihmettelet, onko tuo tahra suklaata vai paskaa. Välillä kylään saattaa tulla noro tai täitä tai kihomatoja, ja jos näitä edellämainittuja ei tule, niin kunniavieraana on luultavasti koliikki, refluksi tai raivouhma. Mun lapseton ystävä kysyi minulta kerran ”MIKSI VITUSSA VALITSIT TÄMÄN?”. Koska tämä on ihanaa, vaikka se ei siltä vaikuta. Olen niin erittäin kiitollinen kaikesta, mistä äitiys on minulle opettanut. Väsymyksen, kaaoksen ja vitutuksen keskellä rakastan mun elämää. Koska sitähän se äitiys on. Sellaista valtavaa rakkautta, jota ei voi pukea sanoiksi. Ja sen valtavan rakkauden keskellä ei oikeastaan ole väliä, onko sohvalla suklaata vai paskaa. Pesuun ne päälliset kuitenkin joutuvat, vielä moneen otteeseen.

Kommentit

11 kommenttia

Hei täällä kolmen lapsen äiti!
Ihanan suoraa puhetta äitiydestä 😊

Juuri itsekin aloitin vauvahomman ihan alusta, vaikka tarkoitus kyllä oli että lapsiluku jää kahteen. Vaan elämä päätti toisin ja nyt heitä on kolme 😊 Rankkaa raskasta ja raastavaa, väsyttää ja vituttaa ja sitä rataa. Vaan, kaiken yli nousee silti aina rakkaus noihin omiin lapsiin. En vaihtaisi tätä mihinkään, vaikka kuinka välillä vituttaa ja väsyttää. Mä rakastan noita jokaista niin valtavan paljon. Mutta teetin sterilisaation ja enempää ei tule 😉

Mä olisin niin voinu kirjottaa tälläsen tekstin, ihan loistava! Mä itse hoidan tällä hetkellä 2v10kk ja 8kk ikäisiä lapsia kotona, ja aina välillä mielessäni kysyn iteltäni, et miks helvetissä mä oon halunnu alkaa tähän, ja aina vastaan itelleni ihan saman; koska kaikesta väsymyksestä ja ”onko tää tahra suklaata vai paskaa? -mietinnöistä huolimatta, onhan tää vaan ihan maailman parasta ❤

Ai saatana amen! 😂❤️

Viime kirjoitus ja tää,taas niin parhaita!!!🤣 Voi samaistua,eikä ajatella,että höpöhöpö,mitä toi ny puhuu.

Voin kyllä niin samaistua, välillä on hetkiä kun miettii miksi mä olen vapaaehtoisesti tässä tilanteessa ja silti yksi lapsen hymy saa taas hyvälle tuulelle.
T. 7v, 5v, 3v ja 6kk lasten jälleen vauvakuumeinen äiti.

Ja tuossa tuulikin ne kaikki syyt, miks en tolle tielle lähtenyt ja kun noita kiho/täi/uloste juttuja mammoilta kuulee niin aina tyytyväisemmäksi tulee omasta elämäst

Huutonauran! Terveisin reilu 1 vuotiaan kotiäiti😂❣️

AMEN! 1v2kk ikäerolla lapset ja esikoinen täyttää kohta 2v 😁

Nyt reilu 1v kanssa kotiäitinä ollessa oon niin onnellinen kun saan olla himassa enkä töissä. Alunperin oli ajatus että palaan töihin äitiysloman jälkeen, mutta onneksi pystyinkin jäämään hoitovapaalle. Nyt sen tajuaa miten paljon asioita olisin missannut lapsen kehityksestä ja arjessa jos olisin töissä. Muutenkin tää on aika loistava aika olla kotona hassuttelemassa pienen kanssa,kun vaihtoehtona olisi hoitajan työt maski naamalla näin korona aikaan.

Niiin hyvin kirjoitettu!!

Ihana kirjoitus. Totta joka sana.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä