Mistä tiedät olevasi äiti

Äitiyshan on sellainen ammatti, missä sinulla ei ole oikeuksia vapaapäiviin, kahvi tai luonastaukoihin, sairaslomaan eikä vuosilomaan. Välillä kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun saat lapsivapaata, mutta yllättävän usein huomaat silti hurahtavasi äitimoodiin. Esikoisen aikana pakkasin sentään vaan mukaan vaippoja ja kosteuspyyhkeitä vaikka liikuin yksin ilman vauvaa, mutta nyt kun äitiyttä on takana reilu neljä vuotta tämä äitimoodi on astetta kattavampi.

Puhut itseksesi

Nykyään olen juuri se ihminen, joka kovaan ääneen juttelee itsensä kanssa ja voi ylläpitää pitkänkin monologin, ennen kun tajuan että liikun ilman lapsia. Autossa kerron aina itselleni, että ”Noni, nyt mennään”. Jokainen töissy ja hidaste ansaitsee tietysti oman ”Oooooho” ääniefektin ja mikäli traktori, linja-auto tai kaivinkone näkyy liikenteessä, tätä on pakko osoittaa sormella ja informoida kovaan ääneen. Monen monta kertaa olen ihan innoissani meuhkonut ”katso sitä ja tätä ja tota” ja ihmetellyt miksi takapenkki on niin hiljainen, kunnes olen älynnyt että siellä takapenkillä ei ole matkustajia.

Nimesi on ”ÄITI”.

Muutaman kerran olen vastannut puhelimeen ”äiti” ja aika usein kerron myös ystäville miten ”äiti voi auttaa”. Pesukoneen ja tiskikoneen piippaukseen vastaan jämäkästi että ”äiti tulee kohta!”. Postimiehen koputukseen olen myös huutanut ”Tulossa ollaan!”. Koen myös tehtäväkseni ilmoittaa mihin olen menossa, luokkaa ”minä käyn nyt nopeasti vessassa”. Jos olen lähdössä johonkin, olen myös passittamassa ihmisiä vessaan ennen lähtöä, ihan sama oliko kyseessä sitten mieheni, äitini tai kaveri.

Astetta innokkaampi emäntä

Syöminen lasten kanssa voi välillä olla melkoinen sirkus, joten jos saan syödä ilman että paimennan kaksi pientä riiviötä, keksityn vieraisiin. Otatko lisää? Oliko kiitos? Tapoihin kuuluu myös kehua ihmisiä jotka syövät lautasen tyhjäksi ja kerran olen yrittänyt lahjoa miestäni jäätelöllä, kun minun tekemä kasvismunakas ei oikein maistunut.

Lastenohjelmat ovat uusi reality

Ihan into pinkeenä kerron miehelleni, mitä Pipsa possussa on tapahtunut tänään. En tiedä onko kukaan muu huomannut, mutta isä Possu on melko reppana hahmo. Häneltä ei oikein onnistu mikään. Joko hän lukee kartan väärin ja sitten koko perhe on eksyksissä, tai sitten hän saa aikaan maastopalon grillijuhlien aikana. Andreas taas on täysin rakastunut Mashaan ja katsoo sitä välillä ihan yksinkin, lasten nukkumaanmenon jälkeen. Perjantaisauna sisältää nykyään kaksi pientä kylpyammetta ja muumilimpparia, ja sienimetsään menemisen tarkoitus ei enää ole ison saaliin metsästys, vaan juokseminen lasten perässä.

Sisustuksessa vaaleat sävyt ovat kiellettyjä, hiukset pysyy mutsinutturassa ja vaatekaapin sisältö on 90% treenivaatteita. Pururadalle en ole eksynyt vuosikausiin, mutta pienten lasten kasvatus itsessään on treenimuoto. Niin se elämä vaan muuttuu. Millaisia asioita te teette tottumuksesta? Kaverillani on tapana heijata kauppakärryjä, vaikka omat lapset jo ovat teinejä 😀

Kommentit

3 kommenttia

Sanoin juuri eilen 44 vuotiaalle siskolleni, että ”äiti auttaa”… Ja kuorein miehelle keitetyt perunat. Käsilaukussa on aina hätävarasuklaata.

Joo yksin puhuminen kaupassa best, myös erilaisten unilaulujen hyräily pitkin päivää.. ehkä liian monta iltaa pitkiä nukutuksia takana. Ja kyllä, kysyin äidiltäni viimeksi kun hän lähti että tarvitseeko käydä vessassa.. Hohhoijaa.

Ostoskärryjen heijaamista tulee harrastettua aina välillä vaikkei lapset olisi edes mukana kaupassa 😂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä