Taaperoystävälliset joulukoristeet

Tänä vuonna päätin, että en jaksa juosta lasten perässä yrittäen pelastaa joulukoristeita rajulta kohtalolta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joulukoristeiden paikka on 1,5 metrin korkeudella ja siitä ylöspäin. Meidän taapero on sen verran kekseliäs pieni otus sekä saakelin taitava kiipeilijä, että mitään kovin kallista tai helposti särkyvää emme kaiva esiin koristelaatikoista, vaikka mennään tällä ”1,5 metriä ja ylöspäin” menetelmällä. Emme ota mitään riskejä, joten lasipallot ja muut aarteet jäävät visusti kaappiin odottaen päivää kun lapset katsovat asioita pelkästään silmillä, eikä myös käsillä.

Joulussa minua muutenkin ahdistaa tavarapaljous ja krääsä. Tuntuu aika turhalta säilyttää hirveä määrä joulukoristeita, jotka ovat käytössä max 2 kuukautta vuodesta. Sitten taas lojuvat kaapissa, vaatien säilytystilaa mitä meillä ei muutenkaan hirveästi ole. Myönnän kuitenkin, että koristeissa on pientä taikaa, joten ihan minimalistilinjalla emme kuitenkaan halua mennä. Jouluvalot tuovat tietynlaista lohtua keskellä kaamosta, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta satsaamme sellaisiin jouluvaloihin jotka eivät ”huuda joulua”. Nämä jäävät siis käyttöön kunnes kevät antaa enemmän valoa meidän elämään.


Viime vuonna ostin meille valoverhot, mistä tykkään ihan hirveästi! Kyseessä on siis valosarja, jota ripustetaan verhotankoon pienillä koukuilla. Näitä voi pitää ihan sellaisenaan, tai sitten niitten eteen voi iskeä kevyen verhon joka päästää valoa läpi, kuten meillä on ja mitä parasta, valosarjan voi huolletta jättää roikkumaan kesän yli. Irrottaa vaan töpselin seinästä, niin eipä kukaan niitä valosarjoja näe.

Viime vuonna ostin myös elämäni ensimmäisen tekokuusen. Tässä on integroitu valosarja, joten korosteluun ei mene monta tuntia eikä tässä ole mitään vaaraa että Mytte kävisi nyppimässä kynttilöitä irti. Me valitsimme tällaisen yksilön jolla on tekolunta ja sitä en kyllä välttämättä suosittele pienten lasten kanssa, vaikka kaunis onkin. Veikkaanpa että valkoinen ilme vähenee päivä päivältä jouluun saakka, mutta tekolumi ei sentään ole yhtä ärsyttävä kuin nuo saakelin neulat jotka irtoaa oikeasta kuusesta!

Pallot turvallisesti lasikipossa

Ennen meillä on ollut runsas määrä koristepalloja, mutta tänä vuonna päätin etten edes jaksa vaivautua koristelemaan. Tähti iskettiin kyllä joulukuusen latvaan, eli yksi koriste löytyy, mutta sen enempää ei tule. Tiedän, että meidän pieni riiviö kävisi pöllimässä ja rikkomassa koristeita noin tuhat kertaa päivässä joten ei, en jaksa. Kuusenkoristeet pääsivät kuitenkin käyttöön keittiössä, lasikippojen sisällä. Tällaisiin samantyyppisiin kippoihin heitin myös joulukarkkeja ja meinaan myös tehdä piparkakkukylän. Eli leivon talon muotoisia piparkakkuja, heitän sokeria kipon pohjalle ja upotan talot siihen. Näitä voi sitten säilyttää joko keittiöpöydän tai lipaston päällä. Syötävät koristeethan ovat parhaita, koska niitähän ei tarvitse säilyttää seuraavaa joulua varten.


Tuoksukynttilät luovat myös jouluisan tunnelman, joten ostin muutaman punaisen kynttilän ja diffuuseriin hommasin myös jouluisia tuoksuja. Belle askartelee paperisia lumihiutaileita päikyssä, joita meinaamme kiinnittää ikkunaan ja sitten rukoilemme, että Mytte jättää niitä rauhaan. Itse meinaan ottaa Nespresson joulukahvit käyttöön joulukuussa, jotta pääsen joulutunnelmaan. Uskon myös vahvasti, että leipominen lasten kanssa riittää virittämään joulutunnelman vaikka niitä koristeita ei olisi ollenkaan, mutta totean nyt ihan rehellisesti että mun hermot eivät valitettavasti kestä päivittäiseen leipomiseen kahden pienen kanssa.

Tavaroita kiinnitetään jopa kattoon

Pahimmassa tapauksessa niitä joulukoristeita voi myös kiinnittää lamppuihin. Meidän keittiölampussa roikkuu muutama pallo ja kaksi tonttua. Saavat rauhassa roikkua siinä kunnes vuosi on vaihtunut. Mitään sen isompia joulusiivouksia en jaksa tänä vuonna, koska täällä mikään ei kuitenkaan pysy tip top kymmenen minuuttia pidempään. Eilen söimme jouluruokaa ja juhlittiin pikkujoulua, koska Bellellä on isäviikonloppua ”virallisena pikkujouluna”. Katsoimme joululeffoja ja pienen hetken saimme jopa kuunnella joululauluja. Tosin lapset halusivat aika nopeasti vaihtaa Cocomeloniin. Molemmat lapset saivat joulupyjamat, mistä he olivat niin innoissaan.



Itsehan en koe olevani jouluihminen, koska en kestä sitä stressiä ja paniikkia. Mutta ilman stressiäkin saa joulufiiliksen aikaan, kunhan ei luo itsellensä paineita turhaan. Minä olin ennen sellainen höslääjä, joka paniikkisiivosi ennen joulua ja halusi että ”kaikki on just eikä melkein”. No tämä ei nyt oikein onnistu pienten lasten kanssa (ainakaan ilman hermoromahdusta), enkä koe yhtäkään syytä, miksi kaiken muka pitäisi olla niin tip top ja ”täydellisesti”. Pääasia että lapsilla on kiva joulu ja siihenhän ei todellakaan vaadita putipuhdasta kotia.

Millaisia fiiliksiä teillä on joulusta? 😁

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Moikka!

Ehtisitkö tehdä vlogeja?

Avatar

Mä oon niin jouluihminen! Rakastan sitä tunnelmaa, joululauluja, koristeita, lahjojen antamista siis kaikkea joulussa.

Avatar

Yksinkertainen on kaunista ja tuo joulukuusi ei muuta kaipaa 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä