desire nymark - Banneri

Vaihdoin sukunimeä helmikuussa, kun menimme naimisiin Andreaksen kanssa. Tämä nimenvaihto aiheutti jonkun verran ihmettelyä, koska vaihdoshan ei ollut kovinkaan suuri, vaan näyttää enemmän kirjoitusvirheeltä. Mulla vaihtui muutama hassu kirjain, joten siirtymä Nyman -> Nymark ei aiheuttanut mitään identiteettikriisiä. Uskon jopa, että suurin osa ei edes ole kiinnittänyt minkäänlaista huomiota nimenvaihdokseen, kun muutos oli niin pieni.


Otin siis aikoinaan esikoisen isän sukunimen, enkä sitten jaksanut vaihtaa takaisin mun tyttönimeen, vaikka avioliitto kesti huimat puolitoista vuotta. Esikoinen kerkesi syntyä harkinta-aikana ja sai automaattisesti isän sukunimen, joten en nähnyt mitään syytä vaihtaa omaa sukunimeä avioeron jälkeen. Silloin koin että olisi tuntunut hassulta jos meillä olisi ollut eri sukunimi esikoisen kanssa, mutta myönnän myös, että en hirveästi jaksanut miettiä koko sukunimiasiaa siinä hässäkässä. Minulle sukunimi ei muutenkaan ole mikään super tärkeä asia, jonka vuoksi jaksaisin uusia kaikki henkkarit, pankkikortit yms muutaman vuoden välein.

Menimme kihloihin Andreaksen kanssa ja alettiin suunnittelemaan häitä. Siinä välissä Mytte ilmoitti tulostaan, joten suunnitelmat vähän jäivät. Sinänsä ihan hyvä, kun hääjuhlat kuitenkin vaihtuivat siviilivihkimiseen kasvomaskien kanssa. Alusta saakka oli selvää, että otan Andreaksen sukunimen. Muuten olisin ehkä päätynyt yhdistelmänimeen, mutta Nyman-Nymark ei nyt ehkä ole se kaikista kaunein tai toimivin yhdistelmä. Meillä ei siis enää ole sama sukunimi esikoisen kanssa, enkä koe että tämä haittaisi meidän elämää millään tavalla. Lääkärissä kyllä usein kysytään ”kumpi se oikea sukunimi on”, olettaen että kyse olisi typosta, kun meidän sukunimet ovat niin samanlaisia. Ulko-ovessa sekä postilaatikossa on kaksi sukunimeä, kuten ennenkin. En siis koe, että sukunimen vaihtaminen olisi mullistanut tai vaikeuttanut mun elämää millään lailla.

Kuopus oli hetken exän sukunimen alla

Tasan yhden kerran olen itse kiinnittänyt huomiota tähän sukunimiasiaan, ja se oli synnytyksen yhteydessä. Tuntuihan se tietyllä tavalla aika hassulta, kun Mytten nimilapussa luki ”Tyttö Nyman”. Todettiin nauraen, että ”asialle pitäisi tehdä jotain”. Häät kuitenkin lykkääntyivät eteenpäin koronan takia, ja menimme naimisiin maistraatissa vuosi myöhemmin. Mytten kanssa kerkesin siis myös kokemaan tämän ”kumpi sukunimi on oikea?”, mutta en kokenut että se olisi ollut mikään iso juttu, vaikka meillä ei ollut sama sukunimi. Moni lapsi syntyy avoliittoon, joten mielestäni se on ihan normi settiä, että ei välttämättä ole saman sukunimen alla lapsen kanssa.

Mitään sen isompia pohdintoja nämä sukunimiasiat eivät siis ole aiheuttaneet meille, vaikka eletään uusperheessä. Itse koen, että nimiasiat nyt ovat pienin murhe uusperhekuvioissa. Nykyään asiat onnistuu ilman vääntöä ja kränää, mutta olihan alku haastava, kun ero oli tuore. Myönnän myös, että esimerkiksi jouluaatto ilman Belleä tuntuu tosi raastavalta edelleenkin, mutta muuten tilanne on noin tuhat kertaa parempi nyt, kun erosta on kulunut reilu viisi vuotta. Mitään kränää sukunimiasioista meillä ei ikinä ollut, mutta ymmärrän kyllä että tämäkin asia on sellainen mistä voi saada vääntöä aikaseksi. Erotilanteet nyt tuppaavat olemaan sellaisia, että riitaa saa aikaiseksi ihan mistä vaan, mutta onneksi tilanne yleensä rauhoittuu ajan kanssa.

Meidän naurettavan samankaltaiset sukunimet ovat aiheuttaneet paljon spekulointia vuosien varrella. Ensin epäiltiin, että Andreas olisi sukua Bellen isän kanssa. Myöhemmin taas uskottiin, että olisin vaihtanut ”ihan uuteen sukunimeen” lennosta, mutta ei. Meillä vaan sattui olemaan samantyyppiset sukunimet, menin naimisiin ja otin Andreaksen sukunimen. Sen kyllä sanon, että sukunimen vaihto on aika rasittava prosessi, kun pitää uusia kaikki henkkarit, muut kortit ja sähköpostiosoitteen, joten meinaan elää loppuelämäni Nymarkina. Sitten taas se, että lapsella on eri sukunimi ei taas ole vaikuttanut meidän arkeen millään tavalla. Tosin nykyään lapsille voi myös antaa yhdistelmänimen, mikäli vanhemmilla ei ole sama sukunimi. Siistiä sekin.

Millaisiin ratkaisuihin te olette päätyneet sukunimen kanssa? Onko lapsille annettu äidin sukunimi, isän sukunimi vai yhdistelmänimi?

Kommentit (9)

Olen naimissa ja pidin oman nimen. En jaksanut lähteä nimenvaihtoprosessiin ja olin tottunut omaan nimeen yli 30 vuotta. Lapsilla on isän nimi.

Otin yhdistelmänimen kun menimme naimisiin, ja mies piti oman sukunimensä. Tästä kyllä oli vähän vääntöä, koska siihen aikaan lapsille ei saanut antaa yhdistelmänimiä, ja surin sitä että oma sukunimeni ei periydy lapsille. Molemmat lapset saivat ensin vain miehen nimen, mutta kun pienempi oli vauva, vaihdoimme lapsille kaksoisnimet, kun laki muuttui. Miehelle se oli jotenkin kynnyskysymys, kun hänellä ei sitten enää olisi samaa sukunimeä lasten kanssa, mutta sitten kun muutos oli tehty, niin se on tuntunut kaikista hyvältä. Toki kahden kahden pitkähkön suomenruotsalaisen sukunimen yhdistelmä ei ole se kaikkein helpoin arjessa…

Mentiin naimisiin muutama vuosi ennen lasta. Vaihdoin oman sukunimeni miehen sukunimeen, koska omaan sukunimeeni minulla ei ollut mitään erityistä kiintymystä, eikä se oikeasti ollut mikään kaunis sukunimi, vaikka ei niin rumakaan.

Nimikaimoja (etunimi+sukunimi) minulla ei ollut sillä tyttöimellä, nyt on. Mutta samapa tuo. Lapsi sai sitten syntyessään saman sukunimen kuin molemmilla vanhemmilla. On sitten sama sukunimi kuin serkuillaan, koska serkut taas saivat äitinsä sukunimen.

Itselläni on harvinainen ja katoava sukunimi (8kpl elossa) ja jos minä en nimeä jatka niin se katoaa täysin. Miehellä ei ole omaan sukunimeensä mitään tunnesidoksia jne (isä lähti kävelemään kun oli 12v eikä ole sen koommin näkynyt), joten kun ilmaisin että haluan pitää oman sukunimeni ja haluaisin että lapset myös sen saavat, asia oli minuutissa keskusteltu. Mies ottaa joskus joko yhdistelmän tai minun, tämän jätän hänen päätöksekseen, vaikka ilmaisin että toivoisin kaikilla olevan sama sukunimi, mutta hän saa tehdä miten haluaa.

Otin naimisiin mentyä yhdistelmä sukunimen ja mies piti omansa. Lapset saavat/saivat myös yhdistelmä sukunimen.

Itselläni on uudissukunimi, jonka mahdolliset lapseni tulevat saamaan, ja mikäli naimisiin menen on se kumppanini tehtävä vaihtaa. Jos ei muulla perusteella niin vähintään sillä että sukunimeni on kirjaimellisesti minun ja harvinaisempi.

Mentiin naimisiin ja pidettiin omat sukunimet. Kun lapsi syntyi, vaihdoin miehen sukunimen, koska halusin meillä kaikilla olevan käytännön syistä olevan sama sukunimi eikä mies halunnut omaansa vaihtaa. Itseä kyllästytti mm lääkärissä lasta käyttäessäni, että multa kyseltiin onko lapsi minun. Olen niin ylpeä näiden vuosien jälkeen että mulla on oma lapsi, että sen täytyy näkyä jo sukunimessä 😁

Ei olle naimisissa ja lapsilla on isän sukunimi.
Jos joskus mennään niin toisaalta olisi kiva että koko perheellä sama mutta miehen sukunimi on hieman erikoinen jota saa aina tavata + siinä on r-kirjain ja itsellä on r-vika joten 🙈

Oltiin 11 vuotta lasten isän kanssa yhdessä ja muutama viimeinen vuosi naimisissa, otin silloin miehen sukunimen. Kun erottiin en kokenut sitä tarpeelliseksi vaihtaa, olihan lapsillani sama sukunimi. Nyt olen uudessa suhteessa ollut pari vuotta ja itseäni tuo entisen miehen sukunimi satunnaisesti häiritsee, etenkin nyt kun odotan yhteistä lastamme ja hän tulee olemaan ennen ristiäisiä ex miehen sukunimellä, en kuitenkaan aio ottaa tyttönimeä kun olemme aikeissa mennä naimisiin jossakin vaiheessa. Huomaan et sukunimeni ilmeisesti häiritsee ex puolison sukua kun lapsille on selkeästi kerrottu ettei äidillä ole sama sukunimi kuin teillä 🤦‍♀️.

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X