Perhe-elämän ja työelämän yhdistäminen voi olla melkoinen työmaa – tartu maksuttomaan valmennukseen!
Yksi äitiyden haastavimpia asioita on ollut työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen. Tästä asiasta aloin stressaamaan jo esikoisen raskausaikana, kun rupesin laskemaan äitiysrahan määrää sekä vanhempainvapaan pituutta. Tajusin aika nopeasti, että säästäminen tulisi olemaan melko mahdotonta ja että joutuisin palaamaan töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Vauvavuosi vierähti yllättävän nopeasti, mutta siinä samalla elämäkin kerkesi muuttua, joten en ikinä palanut takaisin vanhaan työpaikkaan äippäloman jälkeen, vaan perustin yrityksen.
Yritys mahdollisti sen, että esikoinen aloitti päiväkodin vasta 3,5-vuotiaana ja sekin tuntui kamalalta. Pitkitin asiaa niin paljon kun vaan pystyin, ja silti olisi tehnyt mieli ilmoittaa päiväkotiin että emme ota vastaan haettua paikkaa. Koin ihan hirveitä syyllisyyden tuskia, vaikka lapsi itse jo oli totaalisen kyllästynyt minuun ja aloitti päiväkodin asenteella ”JES, vihdoinkin ihmisiä!”. Samalla stressasin myös mun uran puolesta. Kolme vuotta poissa työelämästä (tai yrityksen vetäminen puoliteholla) on melko pitkä aika. Eläkekertymä kokee melkoisen kolahduksen ja äippäloman jälkeen voi helpostikin kokea olevansa ”vähän ruosteessa”. Äitiys on muutenkin niin mullistava juttu, että kiinnostuksen kohteet ja tulevaisuuden suunnitelmat saattavat muuttua täysin. Siinä tapauksessa työpaikan vaihtaminen tai opiskelu saattaa olla ajankohtaista.
Perhevapaalta työelämään -valmennus tarjoaa tukea ja työkaluja
Esikoisen syntymä oli sellainen käännekohta elämässäni, joka muokkasi minut ihmisenä. Äitiyslomalla tajusin, että en enää halunnut takaisin minun vanhaan työpaikkaan. Rupesin haaveilemaan jostain ihan muusta. Harkitsin opiskelua, mutta opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen tuntui vaikealta. Haaveilin myös yrittäjyydestä, mutta päätös perustaa yritys tuntui pelottavalta. En siis oikein itsekään tiennyt mitä halusin, ja uskon että moni vanhempi tuskailee saman asian kanssa. Tässä tapauksessa ELY-keskuksen Perhevapaalta työelämään -valmennus voi antaa tukea ja keinoja sujuvampaan siirtymiseen perhevapaalta kohti työelämää. Valmennus on joustava ja räätälöitävissä yksilön tarpeisiin, oli haaveissasi sitten opiskelu, työnhaku, yrittäjäksi ryhtyminen tai paluu omaan vanhaan työhön.
Yllättävän moni nainen pyörittää pientä sivubisnestä äitiyslomalla, ja moni on kysynyt minulta että miten uskalsin perustaa yrityksen. Minähän onnistuin tekemään harrastuksesta työn ja alussa laskutin ilman toiminimeä, koska yrityksen perustaminen tuntui niin isolta ja pelottavalta jutulta. Pitkin ja vetkutin asiaa yli puoli vuotta, kunnes vihdoin ja viimein perustin itselleni toiminimen. Onneksi mieheni on yrittäjä, joten hän auttoi ja tsemppasi minua alussa, mutta kyllähän minä olisin hyötynyt aivan valtavasti tällaisesta valmennuksesta neljä vuotta sitten. Aloittavana yrittäjänä olisin kaivannut ihan käytännön vinkkejä, mutta myös sparrausta ja henkistä tukea. Perhevapaalta työelämään -valmennus on maksuton ja erittäin joustava. Se ei sido eikä velvoita osallistujaa, eikä myöskään vaikuta KELAn tukiin, joten valmennukseen voi hyvin osallistua jo vanhempainvapaan aikana. Itse ainakin koen, että vanhempainvapaa on oiva hetki pysähtyä miettimään tulevaisuutta ja mitä ”oikeasti haluaa tehdä isona”. Voitte lukea enemmän Perhevapaalta työelämään -valmennuksesta TÄÄLTÄ.
Perhe-elämän ja uran kultainen keskitie
Tästä kultaisesta keskitiestä sekä tasapainon löytämisestä puhutaan usein, mutta itse koen että tämä on se vaikein juttu. Välillä tuntuu, että pitäisi venyä ja paukkua joka suuntaan. Varsinkin silloin, kun kalenteri on täynnä töitä ja perheeseen iskee pöpö. Tai sitten on sellainen kausi päällä, kun lapset nukkuvat todella huonosti ja edessä on monta deadlinea. Pyrimme kovasti saavuttamaan tasa-arvoa vanhemmuudessa, mutta sekin on yllättävän haastavaa. Yleensä minä olen se, joka on kotona kipeän lapsen kanssa, koska minä teen kuitenkin töitä kotoa käsin. Toisaalta en tuppaa saamaan yhtään mitään tehtyä jos lapsi on kipeänä, vaikka kotona olenkin, joten mieheni joutuu vähän pakostikin hoitamaan oman osuutensa. Välillä tämä on täyttä kaaosta, kun molempien aikataulut menevät ihan sekaisin ja päälle iskee muutama yllättävä juttu, mutta jotenkin saadaan aina asiat sumplittua.
Perheen sekä kolmen yrityksen pyörittäminen vaatii melko saumatonta yhteistyötä. Useimmiten puhallamme yhteen hiileen, mutta onhan tässä ollut niitäkin hetkiä, kun hitsataan yhteen niin että kipinät lentää. Isyysloman jälkeen mies koki jonkinlaisen älynväläyksen, millaista arki oikeasti on kahden pienen kanssa. Onhan se erilaista hoitaa tätä sirkusta aamusta iltaan seitsemän päivää viikossa, kuin pelkästään iltaisin ja viikonloppuisin. Toisaalta minun on pakko myöntää, että laskupino aiheutti ihan erilaista ahdistusta, kun tiesin olevani vastuussa meidän perheen taloudesta. Välillä minulla oli myös ulkopuolinen olo, kun miehellä ja lapsilla oli omat juttunsa ja välillä menin ihan hämilleni, kun asioita yhtäkkiä tehtiin ihan toisella tavalla kun mihin itse olin tottunut.
Sanoisin kuitenkin että roolien vaihtaminen on positiivinen juttu koko perheelle. Samalla otetaan pieniä askelia tasa-arvon puolesta. Kelan tutkimuksen mukaan äidit pitivät kaikista vanhempainpäivärahapäivistä 90 % ja isät 10 % vuonna 2020. Äidit pitävät siis edelleen valtaosan vanhempainvapaista ja isien osuus vanhempainvapaiden käytöstä on Suomessa Pohjoismaiden matalimpia. Uskoisin siis, että moni vanhempi kamppailee työelämän sekä perhe-elämän yhdistämisen kanssa, ja sen takia näen Perhevapaalta työelämään -hankkeen aivan loistavana juttuna, mihin ehdottomasti kannattaa tutustua!
Kommentit (2)
Menin esikoisen jälkeen takaisin töihin vajaalla työajalla, eli osittaisella hoitovapaalla. Asiasta tehtiin kirjallinen, toistaiseksi voimassaoleva sopimus. Minut lomautettiin parin viikon työjakson jälkeen ja kun parin viikon jälkeen soitettiin takaisin töihin, työnantaja sanoi että ”meillä ei ole 6 tuntista työpäivää” ja alkoi uhkailemaan irtisanomisella. Mulla meni siinä kohti hermot aivan täysin, muahan ei tulla laittomasti uhkaileen. Liitosta käskettiin tehdä valitus aviin ja rikosilmoitus kiusaamisesta. Työnantaja nimittäin rupesi kaivamalla kaivamaan syitä ladella varoituksia, eikä suostu käsittämään edes lakipykälät luettuaan, että minulla on osittaiseen hoitovapaaseen oikeus, eikä hän voi ilman pätevää ja kirjallisena annettua syytä sitä minulta evätä. Odotin toista lasta lomautukselta palatessani ja jäin sitten kokonaan hoitovapaalle, koska katsoin että työpaikan ja työnantajan aiheuttama stressi ei ole niiden muutaman killingin arvoista joka töissä käymisestä surkealla palkalla päivähoitomaksujen ja bensakulujen jälkeen käteen jäisi. Miehellä hyvä työpaikka ja oikea palkka, joten vaikka tulot sadoilla euroilla tippuikin ja vähän pitää jo laskeskella ja seurata rahan kulumista, niin pärjätään. Kolmas on tulossa ja sen jälkeen työpaikan vaihtaminen tavoitteena. Toivottavasti löytyisi paikka, vaikka suoraan osa-aikainen ja lähes yksi lysti mitä, kunhan pääsis tuolta pois ja rauhassa katseleem jos löytyisi oman alan töitä edes joskus.
En haluaisi mennä vielä töihin. 11 kk on liian pieni päivähoitoon. Haluaisin hoitaa lapseni kotona 3-vuotiaaksi. Mutta mieheni ei meitä suostu yksin elättämään, joten minun on pakko mennä töihin. Kotihoidontuki ei riitä mihinkään
Menen lisäksi uuten työpaikkaan. Vanhassa eivät jatkaneet sopimusta, koska olin äitiyslomalla. (Joo, valitin, mutta sana sanaa vastaan, esihenkilö kiistää sanoneensa minulle mitään sellaista.) Uudessa sain heti valinnan jälkeen esihenkilön vihat päälleni, kun ilmoitin olevani muutaman kuukauden perhevapaalla päivään x asti. (Olen toiminut rekryprosessissa täysin lain mukaisesti.)
Että aika ikävät on tunnelmat.