Tämä syksy sekä talvi on ollut monelle lapsiperheelle tosi rankka, kun lapset sairastavat koko ajan. Päiväkodista imuroidaan kaikki pöpöt, jotka todellakin tarttuvat todella ärhäkkäästi ja niitä pöpöjä sitten tietysti tartutetaan koko poppoolle. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, päiväkodeista on aina tarttunut mukaan kaiken maailman pöpöjä norosta kihomatoihin ja terveyskirjaston mukaan se on ihan normaalia, että pieni lapsi sairastaa jopa 10 kuumeflunssaa vuodessa. Tosin nyt kyllä itse huomaan, että koronakotoilu on polkenut meidän vastustuskyvyn ihan nollaan. Siinä vaiheessa kun päiväkodin ikkunassa on värisuora lappuja ”NORO”, ”KIHOMATOJA”, ”RS-VIRUS” voin kertoa että housuissa on jännäkakka.
Sairastelu ei tietenkään ikinä ole kivaa, oli kyseessä sitten mikä pöpö tahansa, mutta korvatulehdus menee heittämällä jaetulle palkintosijalle noron kanssa. Meidän ensimmäinen korvatulehdus astui kylään syksyllä ja siitähän se kierre alkoi. Kolme tulehdusta peräkanaa sekä jatkuva jännäkakka että milloin neljäs tulee. Tällä kerralla meinasimme jopa päästä jälkitarkastukseen, mutta eilen illalla Mytte hieroi korvia ja valitti kipua. Eli eiköhän se neljäs kohta ole täällä. Suunnitelma oli siis syödä tämä kolmas AB-kuuri, kuukauden päästä jälkitarkastus jonka yhteydessä varataan aika korvien putkitukseen mikäli koemme siihen tarvetta. Meidän plan B taitaa nyt olla neljäs AB-kuuri, heti perään se saamarin jälkitarkastus ja sieltä tyyliin suoraan leikkuriin.
Haluan kertoa, että kaikki korvatulehdukset eivät ole samanlaisia. Jotkut ovat lieviä, eivätkä edes vaadi antibioottikuuria. Korvatulehdus saattaa myös jäädä siihen yhteen, kuten esikoisella. Tai sitten korvatulehdus voi tarkoittaa jäätävää kipuhuutoa, mihin mitkään korvatipat tai maksimimäärät kipulääkettä ei auta. Pahaan korvatulehdus kierteeseen voi saada apua homeopatiasta, vyöhyketerapiasta, korvien putkituksesta tai kitarisojen leikkauksesta. Yhdestä korvatulehduksesta ei siis kannata mennä paniikkiin, mutta kyseessä voi myös olla erittäin vittumainen vaiva. Me olemme nyt siinä pisteessä, että olemme valmiita kokeilemaan ihan kaikkea, kunhan saatais meidän ennen niin aurinkoinen pieni lapsi takaisin. Sekä edes muutama hyvin nukuttu yö.
Miten tästä selviää?
Väsymys tekee oikeasti tosi pahoja kepposia keholle sekä mielelle, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Oli kyseessä sitten valvominen lasten kanssa syystä X tai muut uni-vaikeudet, valvominen on äärettömän raskasta. Haluan myös korostaa että tässä en tarkoita pelkästään ”valvoin 5:00 saakka, nukuin 5:00-7:00”, vaan myös jatkuvat yöheräämiset. Siinä taas kärsii unenlaatu ihan törkeästi. Itse koen myös, että jatkuva herääminen aiheuttaa ärsyyntymistä ja sellaista ”TAAS?!” ajattelua mussa, minulle valvominen siis on helpompaa, joten ovat aika henkilökohtaisia nämä unijutut. Itse olen myös sellainen ärsyttävä ihminen joka ei nukahda tilauksesta, ihan sama miten väsynyt olisin, joten päikkärit eivät välttämättä myöskään ole ratkaisu.
Muutama vinkki
- Suihkuun heti aamusta. Samalla peppaat itseäsi, että kyllä olen hereellä, olen elossa, pulssi lyö.
- KAHVIA. Energiajuomia en suosittele, niistä saattaa tulla huono olo.
- Kiinnitä huomiota mitä sekä milloin syöt. Muista aamupala, yritä syödä säännöllisesti, älä napostele ja vältä sokeria (siitäkin voi tulla paha olo).
- Raitista ilmaa, edes 15-30 min.
- Vertaistuki. Sekä ”tämä on perseestä, tiedän!” että ”oli, meni ja nyt aurinko paistaa”. Eli sekä ymmärrystä ja tunteiden tuuletusta että toivonkipinää.
Mitään muuta maatamullistavaa mulla ei oikeastaan ole, enkä usko että kenelläkään muullakaan on. Väsyneenä pinna on kireellä ja hermot menee mieheen, lapsiin, naapuriin sekä mammaryhmän Ritvaan. Yritä välttää tätä ”sinä et ikinä, minä aina”, se ei johda mihinkään. Jos kuitenkin sorrut tähän (kuten me kaikki teemme), pyydä apua sekä anteeksi ja kerro olevasi väsynyt, vaikka se on ilmiselvää. Saat myös asettaa itsesi jäähylle, jos hermot menee lapsiin. Rakastamme meidän pieniä palleroita, eikä se ole heidän syy että he sairastavat, mutta jokainen meistä väsyy. Kyllä, jopa niihin omiin muksuihin, vaikka olis miten tarkoituksella tehty ja toivottu ja odotettu ja rukoiltu. Sitä naapuria ja mammaryhmän Ritvaa kannattaa vaan välttää, vaikka miten tekisi mieli laukoa totuuksia ja hommata kaivuria kuoppia varten.
Apua kannattaa aina pyytää, vaikka tiedän että kynnys saattaa olla korkea. Meillä äideillä on sellainen sisäänrakennettu suorittaja, joka ponnistaa pärjäämään mistä vaan, mutta kaikesta ei tarvitse selvitä. Ainakaan yksin. Tukiverkostoa kannatta hyödyntää, mikäli vaan mahdollista, muuten neuvolaan kannattaa kääntyä rohkeasti. Itse todellakin kannustan pyytämään apua hyvissä ajoin, koska univelkoja ei noin vaan kuitata, eikä uupumuksesta pääse eroon sormia napsauttamalla. Kyllä, otan itsestäänselvänä että ihmiset näin herran vuonna 2022 ymmärtävät, että myös kotiäidit voivat olla uupuneita.
Andreas vetää aika pitkiä päiviä ja kipeenä lapset takertuvat kiinni minuun. Isi ei siis noin vaan kelpaa, joten 50/50 asetelmaa on mahdotonta saada, mutta hän hoitaa oman osuutensa tekemällä kotitöitä. Onneksi lapsiperheissä tuppaa olemaan sellainen tilanne, että tekemistä kyllä riittää, vaikka se oma syli ei kelpaisikaan. Olemme myös yrittäneet ulkoistaa sekä kauppakäynnit (meillä on kauppakassi) ja kokeilimme myös siivoojaa. Siivoojan hyötysuhde oli aika pieni, koska niitä saamarin leluja sekä muut sotkut pitää kuitenkin korjata veke itse ennen siivousta ja lähde nyt sit johonkin kipeiden lasten kanssa. Ruokakassi taas on ollut ihan paras! Eli näitä myös suosittelen kokeilemaan, mikäli vaan mahdollista.
Kannattaa myös muistaa, että aina löytyy joku joka on valvonut enemmän, jonka lapset ovat kipeempiä ja jolla menee huonommin. Tämä on yleensä juuri se mammaryhmän Ritva, ja hänellä on myös yleensä pakonomainen tarve tuoda esille miten ei saisi valittaa ja miten vaan on pärjättä ja naapurilla menee huonommin ja hänkin pärjäsi eikä edes valittanut ja voi vittu sentään. Muista, että sinulla on oikeus olla väsynyt, sinulla on myös oikeus kertoa olevasi väsynyt, eikä sinun aina tarvitse rakastaa elämää. Negatiivisuus ei välttämättä auta, mutta ei kyllä myöskään väkisin väännetty ja pakotettu tekaistu positiivisuus. Näissä tilanteissa on ihan normaalia selata lapioita tai kaivuria millä saisi Ritvan kokoisen kuopan tehtyä, mutta halvemmalla pääset ostamalla kiilloitusliinan. Pääsee Ritvakin kiillottamaan sitä omaa kruunua ihan rauhassa, mieluiten jossain missä aurinko ei paista.
Kommentit (6)
Jos tutti on vielä käytössä niin sen imeminen ei tee hyvää, jos korvat vaivaa, ja kaikki syöminen ja juominen pysy asennossa.
Tsemppiä teille❤❤❤❤. Meillä pienempi oli myös korvalapsi ja syötiin lääkekuuria toisensa perään. Korvien putkitus auttoi onneksi lopulta. Pojilla on kuulemma usein ahtaammat korvakäytävät ja siksi heillä on useammin korvatulehduskierre ku tytöillä. Vaiva kuulemma helpottaa ku ikää tulee lohdutti lääkäri aikoinaan. Toivotaan, että Mytte saa apua korvien putkituksesta ja saatte nukuttua koko perhe taas kunnolla. Teininä ei ymmärtäny yhtään miksi yöllä pitää nukkua, mutta nyt sitä unta osaa arvostaa😊.
Sulla on kyllä niin mahtava tyyli kirjoittaa, että näitä juttuja lukis vaikka joka päivä. Sulla huumorintajua ja osaat myös sarkasmin. Tuo mammakerhon Ritva on kyllä niin tuttu tyyppi😁😄. Hurjasti Tsemppiä koko porukalle🥰
Meillä korvakierre kesti 3vuotta, ei loppunut edes korvien putkitukseen.
Kiitos elämänmakuisesta blogistasi! 😍
Ajattelin laittaa vinkin, että sängyn päädyn nostaminen (esim. paksuilla kirjoilla), on meillä auttanut korvatulehduksesta toipumiseen ja mahdollisesti sen estämiseen. Nykyään, jos joku lapsista on nuhainen, laitan kirjat, eikä lääkekuureja ole enää tarvittu. En tiedä, mikä tässä on taikana.. ehkä räkä ei pääse korvia kiusaamaan?
Jaksamista ja pikaista paranemista!
Toivottavasti loppuu kierre,eikä tule muita pöpöjä enää.
Kokelitteko sipulisilppua sideharsoon ja korvaan?
Meillä on ollu sipulipala yöpöydällä 😁 ja sitten korvatippoja. Ab-kuuri nyt tietty se joka toimii parhaiten, mutta ei selkeästi katkaise kierrettä, joten toivotaan et noi putket sit ois ratkaisu siihen 😊