Onnea, sinusta tuli äiti! Oheessa lista vaatimuksista sekä kielletyistä asioista

Äitiys on ollut sekä ihanin että haastavin tehtävä elämäni aikana. Ensin kuvittelin, että raskausaika olisi se rankin osuus. Sitten taas synnytys. Imetys, hampaat, flunssat, noro-virukset, korvatulehdukset, hampaidenpesut, uhmat. 2V uhma, 3V uhma, 4V uhma ja mitä helvettiä, näköjään on myös olemassa 5V uhma?! Vaihe vaiheen perään. Aina kun kuvittelet osaavasi tai ymmärtävän jotain, tapahtuu jotain uutta. Tokan lapsen kanssa kaikki pitäisi olla helpompaa, koska nythän sinulla on kokemusta, mutta hups. Esikoisella ja kuopuksella ei ole yhtään mitään yhteistä. Kaikki tämä on silti pientä, verrattuna vaatimuksiin jotka yhteiskunta pistää äiti-ihmisille. Millaisen äidin kuuluu olla, ja millainen hänen ei todellakaan saisi olla, koska ”eihän nyt äidit voi…”.

Sotkuinen mutsinuttura ja raitapaita

Yhteiskunta on opettanut meille, että äiti-ihmisten tulisi kuulua tietynlaiseen muottiin. Rajat ovat kuitenkin aika epäselvät, joten lopputulos on ”teet niin tai näin, aina väärinpäin”. Oletetaan, että äitiys ei muuta meitä. Moni esimerkiksi olettaa, että raskauskilot jäävät synnärille ja että muutaman kuukauden valvomiset ja yöimetykset eivät näy päältäpäin. Sitten taas jos keskustellaan vaatetuksesta, on päivän selvää että ei saa olla liian paljastavaa päällä. Silloin meidät tuupataan sotkuinen mutsinuttura ja raitapaita-muottiin. Omaa aikaa pitää tietysti ottaa, koska tyhjästä kupista ei voi kaataa ja mitä näitä nyt on, mutta samalla ajatellaan että äidit ovat nyt loppuelämän vaan äiti, ei mitään muuta. Ei ainakaan hauskaa pitävä ihminen, koska eihän äitiyteen kuulu illanistujaiset, matkustaminen, festarit tai bileet. Tämä oma aika on näköjään kaupassa käyminen, koska äitiyden myötä kotiaskareet sekä perus tarpeet, kuten esimerkiksi suihkussa käyminen ja nukkuminen kuuluu ”oma aika”-kategoriaan.

Äitejä yritetään tuupata takaisin työelämään, koska eihän uraa kannata jättää lasten takia ja kotiäidit ovat lusmuja. Samaan aikaan kuitenkin kauhistellaan, jos lapsi viedään päiväkotiin vuoden ikäisenä. Katsos kun aika menee niin nopeasti ja lapset ovat niin pienen hetken pieniä. Joka ikisestä asiasta pitäisi myös muistaa nauttia, ihan sama miten väsynyt tai vittuuntunut on. Lohdutuksena toimii kuitenkin yleensä manailu, jos erehtyy kertomaan että arki tuntuu raskaalta, koska ”ODOTA VAAN!”. Lisäksi löytyy aina joku Sirpa, jolla on kaksikymmentäviisi lasta, eikä Sirpa silti valita. Sirpa vaan pärjää. Eikä myöskään kannata unohtaa Pirkkoa, joka ei ole pystynyt saamaan lapsia. Lapset kun eivät ole mikään itsestäänselvyys, joten muista olevasi etuoikeutettu. Sehän lohduttaa ihan helvetisti, kun lapsi valvoo yöt ja päivät, piirtää kirkkoveneitä seinille ja sytyttää verhot tuleen.

Lempeää kasvatusta suositellaan onneksi nykyään, mutta sekin riippuu kenen kanssa asiasta keskustellaan ja miten lapsi käyttäytyy just sinä hetkenä. Äitien perusvaatimuksena on lehmänhermot, koska ääntä ei saa korottaa. Samaan aikaan kuitenkin puhutaan ”vapaan kasvatuksen hedelmistä”, jos lapsi perseilee kaupassa. Liian korkeat vaatimukset ei myöskään saisi olla, koska lapset ovat lapsia, mutta samaan aikaan korotetaan kulmakarvoja jos kolmevuotias lapsi ei vielä osaa puhua. Eikä tämä ihmettely ja vertaaminen suinkaan lopu kävelyyn tai puheenkehitykseen, muutama vuosi lisää ja sitten pitäisi jo osata monta kieltä, lukea, kirjoittaa, pyöräillä, luistella, hiihtää, laskea suoran, ympyrän ja paraabelin yhtälöt.

Miten meinaat yhdistää isyyttä ja työelämää?

Isä-ihmisille ei vaikuta olevan vastaavia oletuksia tai vaatimuksia isäksi tulon jälkeen. Harva ihminen kysyy isä-ihmiselta, miten hän meinaa yhdistää isyysloman ja työelämän. Jotkut myös avoimesti kutsuu isiä lastenvahdeiksi, jos he hoitavat omaa lasta. Kotitöitä ja vaunulenkkejä tekevä isä taas on lattepappa ja neuvolassa näkyvä isä-ihminen saa aikaiseksi kaksi reaktiota: joko hänen jalkojen alle ilmestyy punainen matto ja hänelle ojennetaan pokaali TAI sitten ihmettellään missä äiti on. Mieheni on muutamaan otteeseen hoitanut neuvolakäynnit ja joka ikinen kerta ollaan ihmetelty missä minä olen. Jotkut ovat suoraan olettaneet että olen vessassa, toiset taas ovat kovasti kyselleet mun jaksamista, varmaan siinä uskossa että en vaan jaksanut hoitaa neuvolakäynnin väsymyksen takia. Minulta ei tosin ikinä ole kysytty miehen jaksamista, ja sitten ihmettelemme miksi vaan joka neljäs isä käyttää kaikki isyysvapaat ja joka neljäs ei päivääkään.

Välillä tekisi mieli huutaa, miten nainen on naiselle susi ja miehet sitä ja tätä, mutta tämä ei mielestäni ole totta. Ongelma on paljon laajempi. Yhteiskunta ohjaa meidät ajattelemaan näin, ihan pienestä saakka. Sen kun katsoo esimerkiksi Pipsa Possua, missä isä Possu vaan käy töissä ja äiti Possu hoitaa lapset, kodin sekä omat työt. Isä Possua solvataan laiskaksi ja lihavaksi, ja jos ihan totta puhutaan, niin hän ei näköjään ole tarpeeksi hyvä missään. Paitsi tietty työelämässä, koska miehillehan raha ja ura on kaikki kaikessa ja auta armias jos lapset ovat isä Possun vastuulla. Silloin lopputuloksena on jäätävä sotku, tulipalo ja reikä seinässä. Äiti-ihmisistä tavallaan vaaditaan, että koko elämä pyörii lasten ja perheen ympärillä. Mitään muuta sisältöä ei saisi olla, koska auta armias jos äiti-ihminen yrittäisi olla jotain muutakin. Esimerkiksi nainen, joka käy viihteellä ja puhuu seksistä. Eihän äidit nyt sellaista tee. Vagina on tehty synnyttämistä varten, ei siellä kuulu mitään muuta aktionia olla, ei ainakaan niin että asiasta avoimesti saisi puhua.