Mytten puheenkehitys on ottanut ison harppauksen eteenpäin ja melko yllättävällä tavalla. Kävimme uimassa muutama viikko sitten ja kun mummi kysyi neidiltä, jos olisi aika mennä kotiin Mytte vastasi todella tomeralla äänellä ”NEJ! SIMMA! (Uida)”. Siitä päivästä lähtien sanavarasto on kasvanut hurjasti. Muutamassa päivässä hypättiin lehmä, koira, kissa, juoda sanoista suoraan lauseisiin.
Pyysin nätisti että voisitko olla kiipeämättä joka paikkaan, koska äitiä pelottaa että sinulle sattuu jotain. Sain todella napakan vastauksen ”Äiti älä katso!” ja ”Äiti ole hiljaa!”. Keskustelu sanoilla tapahtuu siis tasan silloin, kun hän haluaa tehdä selväksi että ei todellakaan meinaa totella/tehdä jotain. Hän osaa myös ilmaista miten kyllästynyt hän on minuun, muodossa ”mommo parempi” ja ”pappa parempi”. Eli hän kyllä osaa puhua silloin kun hänellä on asiaa. Mikä tämä on? Saa aikaiseksi erittäin kyllästyneen reaktion ja neidin naamataulu on luokkaa ”oletko tyhmä”, mutta jos sanoo ”Katso, kissa!” hän toistaa innoissaan ”kissa”. Näissä tapauksissa pitää tosin oikeasti olla jotain kiinnostavaa mitä hänelle yrittää näyttää. Kuvakortit eivät toimi ollenkaan eikä kirjat. Hän haluaa nähdä kaiken livenä, muuten se ei ole tarpeeksi kiinnostavaa.
Esikoinen on ollut isänsä luona enemmän tässä kuussa, koska hänen isällä on kesäloma ja silloin kun isompi on poissa, pienempi puhuu enemmän. En tiedä onko sattumaa, vai johtuuko siitä että pienempi ei oikein ole saanut suunvuoroa, esikoinen kun on sellainen papupata että täällä ei ikinä ole hiljaista. Mytte on kyllä muutenkin aina ollut ujompi ja piiloutuu usein isosiskonsa taakse. Esikoinen oli pienestä pitäen kiinniliimattuna muhun. Hänelle ei oikein vieläkään luonnistu itsenäinen leikki, vaan pyörii mun jaloissa ja on mukana tekemässä kotitöitä jne. Mytte taas vetäytyy usein itse omaan nurkkaan leikkimään ja viihtyy tosi hyvin yksin. Siivoomisen tai ruuanlaiton aikana hän jaksaa olla mukana korkeintaan viisi minuuttia, sitten vetäytyy omaan nurkkaan leikkimään duplojen kanssa. Tytöt ovat siis luoneeltaan todella erilaisia.
Esikoinen on siinä mielessä ollut helpompi, että hänelle kelpaa vähän kaikki. Myttellä taas on selkeät kiinnostuksen kohteet ja on todella tietoinen mistä tykkää ja mistä ei. Oli kyseessä sitten ruoka tai vaatteet. Hän on kyllä alusta saakka ollut tosi iloinen yksilö, mutta tahdonvoimaa löytyy. Tämä huomattiin myös puheenkehityksessä. Pitkiäkin lauseita tulee ja erittäin selkeällä äänellä, kunhan neidin hermot vähän kiristyy. Silloin päästään jopa ihan väittelemään. Uskon siis kyllä, että tämä lähtee tästä kehittymään ihan itsestään. Vaikka meidän keskustelut ovat olleet aika napakkoja, ollaan Andreaksen kanssa niin iloisia ja helpottuneita, että homma lähti etenemään.
Kommentit (3)
Muistuttaa muumien ninnin tarinaa, söpöä että tyttö on rohkea oma itsensä jo pienenä.
Vinkki niin teille kuin kaikille muillekin lasten vanhemmille:
Kiinnittäkää huomiota siihen, että kysytty lapsilta M-kirjaimella alkavia kysymyksiä. Tämä vaatii aikuiselta vähän keskittymistä alkuun, mutta on lopulta aika loogista.
Jos siis kysymme aina lysymykset tyyliin ”otatko maitoa?” voi lapsi vastata kysymykseen vaikka päätä pudistamalla.
Jos taas esitämme saman toisin eli m-kirjaimella aloittaen ”mitä haluaisit juoda?”, joutuu lapsi käyttämään kieltä ihan toisella tapaa ja sanavarasto aktivoituu kuin huomaamatta.
Mitä haluat leivän päälle?
Mitä tahdon puuron kanssa?
Miten paljon haluat? jne.
Siinäpä hyvä aasin siltaa seuraavaan väittelyyn, mitä haluat juoda, täytyy varautua siihen, että vastaus on jotain sellaista mitä et halua antaa 😂