desire nymark - Banneri

Ensimmäinen lähete arvoilla ferritiini mittaamaton ja hemoglobiini 109 tuli bumerangina takaisin, jonka jälkeen olen ravannut labrassa kahden viikon välein. Perjantaina neuvola laittoi uuden lähetteen menemään arvoilla ferritiini mittaamaton ja hemoglobiini 101, ja eilen sain soiton äitiyspolilta. Lähete on hyväksytty ja pääsen rautainfuusioon perjantaina! Onneksi sain ajan näin nopeasti, vaikka itse lähetteen kanssa ollaan junnailtu edes takas muutaman kuukauden.


Raudanpuute on aina ollut ongelma. Monsuunimenkkojen takia olen syönyt rautalisää monta vuotta. Ongelma kuitenkin eskaloituu aina raskausaikana ja takana on kolme raskautta, jotka ovat olleet todella rankkoja raudanpuutteen takia. Esikoisen kanssa hemoglobiinia seurattiin neuvolassa. Mitään ferritiiniä ei ikinä mitattu, eikä rautainfuusiosta ollut mitään puhetta, vaikka hb oli alle 100. Hätäsektiossa sain punasoluja sekä kaksi päivää synnytyksen jälkeen, kun meinasin pyörtyä matkalla aamupalalle. Silloin hb oli 82 ja ferritiini mittaamaton. Olo kuitenkin koheni nopeasti punasolutankkauksen jälkeen ja onneksi näin, muuten en varmaan olisi selvinnyt vauvavuodesta.

Kuopuksen kanssa arvoja seurattiin tarkemmin, koska kyseessä oli muutenkin riskiraskaus. Taas sama homma. Ensin ferritiini tippui nollaan ja sitten hb lähti laskuun rautalisästä huolimatta. Sain rautainfuusion rv35 kun hb tippui tarpeeksi ja olo koheni muutamassa viikossa. Viimeisen kolmanneksen aikana olin niin väsynyt ja voimaton, että käytännössä nukuin ympäri vuorokauden. En muista siitä ajasta yhtään mitään. Itse sektio meni kuitenkin hyvin ja toipuminen oli myös huomattavasti helpompaa, kun arvot olivat kunnossa. Siitä saakka olen vetänyt rautaa purkista päivittäin, joten arvot olivat suhteellisen hyvät (ferritiini 32 ja hb 142) ennen pakastealkion siirtoa. Heti plussan jälkeen korotin rautalisän ja vedin tupla annoksen. Siitä huolimatta hb lähti heti laskuun.

Kolmosen kanssa olen muutenkin joutunut käymään labrassa 4 viikon välein, koska kilppariarvoja seurataan. Samalla pyysin että seurataan rauta-arvoja. Ekassa labrassa ferritiini oli 6, tokassa 3 ja sen jälkeen se on pysynyt mittaamattomana. Hemoglobiini pysyi kuitenkin suhteellisen korkealla, joten taistelusta huolimatta rautainfuusio ei ollut mahdollinen. Lääkäri kehotti suoraan kääntymään yksityisen puoleen, kun hb oli 112. ”Sieltä kyllä saa infuusion näillä arvoilla”. Toinen vaihtoehto oli sairasloma, koska musta ”huomasi selkeästi miten kalpea ja väsynyt olen”. Minulla meni aivot totaalisesti juntturaan. Olimme juuri käyneet yksityisellä laittamassa putket korviin kuopukselle, koska tämäKÄÄN ei ollut mahdollista julkisella. Selitin lääkärille että homma ei yksinkertaisesti toimi niin, että käyn yksityisellä hakemassa rautainfuusion jotta voin tehdä töitä, mistä maksan veroja jolla julkinen puoli pyörii sekä hänen palkkansa maksetaan, vaikka en saa hoitoa.

Siitä se valtataistelu sitten alkoi. HUSin raja infuusiolle on hb alle 100 rv27 saakka ja rv27 jälkeen 110. Tiesin, että kyllä se tippuu jopa alle tuon 100 ennen synnytystä. Ja niinhän se teki. Nyt kun hb kovaa vauhtia on tippumassa alle 100 kaikki oireet ovat räjähtäneet. Näistä pahimmat ovat tietysti väsymys ja voimattomuus, mutta ylivoimaisesti ärsyttävin aivosumu. Elämäni koostuu muistilapuista, koska mun muisti on täysin olematon. Ihan siis siihen pisteeseen saakka, että en enää välttämättä muista mun omaa sukunimeä tai hetua. Viikot ovat sellaista epämääräistä mössöä, eikä mitään hajua mitä esimerkiksi olen tehnyt eilen, saatika viime viikolla. Tällä viikolla olen esimerkiksi nauhoittanut kaksi podijaksoa, enkä muistanut mistä aiheesta. Olen myös lukenut kirjan, enkä osaa kertoa näistä 250 sivuista mitään. Otsikon sentään muistan, mutta siihen se sitten jääkin.

Välillä sydän lähtee laukalle ja näkö sumenee. Tämä voi tosin myös johtua matalasta verenpaineesta, mutta en ole uskaltanut ajaa autoa moneen kuukauteen. Andreas on onneksi vähentänyt työmäärää huomattavasti ja hoitaa pääsääntöisesti koko kodin sekä lapset iltaisin ja viikonloppuisin. Ihan perus siivouksesta nousee ja hirveä hiki ja rappusia kävellessä tuntuu että ei oikeasti saa happea. Yleiskunto on siis totaalisesti romahtanut ja jopa mun 82 vuotias mummi on paremmassa kunnossa. Toivon siis todellakin, että olo kohenee huomattavasti rautainfuusion jälkeen. Raudanpuute voi myös vaikuttaa vauvaan. Esikoisella oli raudanpuute, joten hän söi rautalisää vauvavuonna. Kävimme mittaamassa rauta-arvoja uudestaan sekä esikoiselta että kuopukselta, ja heillä onneksi arvot ihan hyvät nyt, joten toivotaan että kolmosellakin olisi.


Rautainfuusio, eli ferinject

Viimeksi tiputettiin 500mg ja arvoja tarkistettiin ennen sektiota. Sen enempää asiaa ei tarkkailtu. Nyt tosin saan käydä labrassa 5 viikkoa infuusion jälkeen, jonka jälkeen suositeltiin aloittamaan rautalisä. Jatkan varmaan tolla SiderAL Fortella, koska se on ainoa valmiste joka toimi edes jonkin verran. Ei se nostanut arvoja, mutta hb pysyi sentään samana. Synnytyksen jälkeen meinaan myös itse käydä yksityisellä mittaamassa, koska imetys syö rautavarastoja. Olen myös harkinnut hormonikierrukan ottamista, vaikka en todellakaan mitään ehkäisyä tarvitse, mutta moni Mirenan kantaja on päässyt menkoista kokonaan eroon. Olisin tyytyväinen jos kierrukka edes muuntaisi monsuunimenkat normaaleiksi. En enää jaksa näitä toistuvia uhrijuhlia, jonka aikana alapää näyttää teurastamolta ja olen rättiväsynyt.

Itse infuusiosta ei tullut sivuvaikutuksia viimeksi. Vähän päänsärkyä ja kovaa väsymystä muutaman päivän, mutta sen jälkeen olin kuin uudelleensyntynyt. Infuusiossa on toki riskinsä, esim allerginen reaktio, mutta en jaksa olla huolissani. Olen vaan iloinen että asialle vihdoin tehdään jotain!

Kommentit (4)

Jaa, kyllä instaa on päivitetty pitkin syksyä ja vauvakin on jo syntynyt. 🙁 Blogien lukijat on nykyään töysin unohdettu ”pikasomen” kustannuksella. Ei koske pelkästään tätä blogia eikä sua Desire, mutta kyllä mulla meni nyt fiilikset roikottaa tätäkin sivua suosikeissa ja käydä joka toinen päivä katsomassa, onko uutta postausta. Aloin jo huolestua, onko jotain sattunut niin lähdin kaivamaan mahdollista insta-tiliä. Hyvä juttu, että kaikki oli hyvin, päätän seuraamisen tähän.

Tuttu tilanne viime syksyltä. Minulla hb pysytteli pitkään arvossa 101 ja HUS raja oli se 100 (minulle ei puhuttu mitään arvosta 110). Oireilla ei ollut väliä, vaan mielummin kirjoittivat useaksi kuukaudeksi sairaslomaa kuin antoivat sen raudan. Tuntui tosi turhauttavalta, että kaikki oli kiinni aivan sattumanvaraiselta tuntuneesta yhdestä yksiköstä hb-arvossa.

On kyllä harmillista että monissa blogeissa nykyään seisoo samat postaukset kuukausi tolkulla, ehkei ole aikaa ja sen myötä luovuutta enää, on instat sun muut joita ei itsellä edes ole. Ehkä tämäkin blogi on tulossa pikku hiljaa päätökseensä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X