VALMISTUIN! Mitä nyt sitten?

Valmistuin lauantaina seksuaalineuvojaksi. Muistan miten innoissani olin ennen opintojen alkua, ja samalla miten vieraalta ja jopa pelottavalta se tuntui lähteä opiskelemaan. Ajoitus ei tässäkään hommassa ollut paras mahdollinen, olin raskaana, kesken opintojen synnytin ja samalla oli raksaa ja työtä. Lopputyön kirjoitin hirveässä paukkeessa, koska silloin kattoremppa starttasi, mutta kaikki meni hyvin! Ruuhkavuosien keskellä olisi tuskin tullut mitään otollisempaa aikaa lähiaikoina, joten onneksi uskalsin. Haikein fiiliksin nostin maljan lauantaina ja sanoin heippa kaikille opettajille ja opiskelukamuille.

Opinnot jatkuu

Olisin halunnut jatkaa suoraan seksuaaliterapeutiksi, mutta siihen vaaditaan pohjalle soveltuva amk-tutkinto. Aloitinkin nyt elokuussa vähän yllättäen ja todella lyhyellä varoitusajalla sosionomiopinnot. Alku oli melko tökkivää, koska opinnot menivät päällekkäin, mutta uskon että kaikki menee astetta sujuvammin nyt, kun seksuaalineuvojaopinnot on taputeltu. Ihan rehellisesti pitää myöntää, että en ollut kovin innoissani että tässä pitää puskea 3,5 vuoden sosionomiopintojen parissa, joten koitan saada tämän hoidettua alta pois mahdollisimman nopeasti. Nyt syksyn aikana otan lisäkursseja campusonlinen kautta. Osan näistä olen jo hoitanut pois, koska näitä kursseja pystyy tekemään täysin omaan tahtiin verkkoalustan kautta. Meidän vauva aloittaa näillä näkymin dagiksen vasta syksyllä 2024, joten nämä verkkokurssit ovat oikea pelastus ja pyrin siihen, että olisin valmis noin kahdessa vuodessa. Jos tässä nyt ei tapahdu mitään erikoista matkan varrella, elämässä kun ei ikinä voi suunnitella mitään liian tarkasti.

Alussa en tosiaan ollut kovin innoissani, koska tulen tuskin työskentelemään sosionomina. Pohjaksi tämä on kuitenkin tosi hyvä ja nyt kun olen käynyt muutaman kurssin voin todeta, että ei tässä mitään turhaa opiskella. Yritän ottaa tämän vastaan mahdollisuutena avartaa mun ajatusmaailmaa ja ymmärtää muita ihmisiä paremmin. Harkan koitan tehdä koulukuraattorina ja siitä uskon että opin aivan valtavasti, mistä tulevaisuudessa on hyötyä myös täällä seksologiapuolella. Opiskelun ohessa meidän laajennusprojekti jatkuu. Tällä hetkellä meillä on ihan hirveä kiire saada laajennussiipi säältä suojassa kuntoon, mutta sen jälkeen otetaan pieni hengähdystauko. Sisäpuolta duunataan rauhassa talven ja kevään aikana. 

Mitä nyt sitten?

Tulevat vuodet menee sosionomiopintojen parissa, mutta tässä sivulla jatkan somea. On tuntunut tosi kivalta palata kirjoittamisen pariin ja olen myös harkinnut videoiden tekemistä. En tosin tiedä onko minusta enää tubettajaksi, viime videosta on vierähtänyt sen verran aikaa. Seksologiaa en tosin ole jättämässä kokonaan, vaan otan muutamia asiakkaita viikossa ja toimin seksuaalineuvojana. Harmittaa tosin että työhuone ei vielä ole valmis, joten etävastaanotto on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä. Paritellen podcast pyörii tuttuun tapaan joka maanantai ensi kesään saakka ja lisäksi teen Nymark & Pehkonen podcastia, joka on minulle sellainen hyvän mielen intohimoprojekti, joka keskittyy tv-sarjoihin ja leffoihin.

Uuden kirjan perään on kysytty, ja voin ehkä jo tässä vaiheessa paljastaa että sellainen on tulossa. Tällä kerralla ei tosiaan millään panopäivyrikulmalla, vaan aiheena on mun lempiaihe, eli haluttomuus. Olen kirjoittanut alas mun ajatuksia haluttomuudesta, miten se on vaikuttanut meidän parisuhteeseen sekä minuun naisena. Isoin ongelma tässä lienee ahdistus ja stressaaminen siitä, että haluja ei ole vaikka haluaisi. Olen viime aikoina kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, mikä tässä asiassa aiheuttaa stressiä, koska meidän parisuhteessa sellaista ei ole. Ympäristö voi kuitenkin pistää siemeniä sun päähän siitä, että tämä on aihe mistä todellakin pitäisi stressata. Alitajuntani on vetänyt tästä kierroksia, joka on aiheuttanut mun kehossa stressireaktion, ihan ilman että itse edes olen kiinnittänyt siihen huomiota.

Haluttomuus on niin kompleksi asia, sekä yleisin aihe jonka parissa hakeudutaan seksuaalineuvontaan, joten meinaan ehdottomasti keskittyä tähän aiheeseen enemmän. Tässä vuoden aikana olen oivaltanut ja oppinut yhtä sun toista, mutta ei oikein ole ollut mahdollisuutta jakaa näitä oivalluksia. Olen aika laput silmillä vaan mennyt eteenpäin, jotta sais opinnot purkkiin. Tämän lisäksi vauvavuosi ei ole ollut se kaikista helpoin, joten jonkun verran väsymystäkin on ollut havaittavissa. 

Seksuaaliterapeuttiopintojen jälkeen olisi myös mahdollista jatkaa kliinisen seksologian pariin, mutta kliininen seksologia vaatii maisterin tai YAMK-tutkinnon pohjalle. Sosiaalipsykologia kyllä kiinnostaisi, mutta en tiedä jaksanko. Oli miten oli, odotan innolla tulevia vuosia. Tuntuu haikealta kääntää sivua monen asian suhteen, mutta monella tavalla myös helpottavalta. Asiat tulee päätökseen, sivu kääntyy ja uusia (toivon mukaan vielä parempia) juttuja on tulossa.