NELJÄ LETTIPÄÄTÄ – ELÄMÄÄ TIIVIISSÄ SISKOJOUKOSSA

En teini-ikäisenä olisi uskonut sanovani näin, mutta minulla kävi todella hyvä tuuri, kun satuin syntymään monilapsiseen perheeseen. Vanhempieni mennessä 30 vuotta sitten naimisiin, isäni sanoi äidilleni, että he tekisivät viisi lettipäätä. Lettikampaus ei ehkä ole meille se tavanomaisin, mutta tänä päivänä sisarussarjaani kuuluu neljä naista, joita ulkoisesti yhdistää selkää pitkin valuva pitkä tukka. Isä oli melkein oikeassa.

Ulkoista yksityiskohtaa merkittävämpänä ominaisuutena meitä neljää yhdistää pitkä yhteinen historia. Sisarussuhteeni ovat todennäköisesti elämäni pisimmät ihmissuhteet ja varhaiset yhteiset kokemukset sekä jaetut sukulaissuhteet erottavat suhteemme tavanomaisesta ystävyydestä. Siskoni ovat parhaimpia ystäviäni, jotka erilaisuudestaan huolimatta ovat aina kuuluneet elämääni ja kuulunevat siihen jatkossakin.

Lue myös keskustelua herättänyt kirjoitukseni perheestäni: Miksi sua harmittaa mun läheiset perhesuhteet?

Sijoitun sisarusporukassani keskelle niin, että minulla on kaksi vanhempaa siskoa ja yksi nuorempi sisko. Vanhin siskoni Emilia on supersuosittu bloggaaja sekä pian neljän lapsen äiti. Lapsemme ovat hyviä ystäviä keskenään ja he viettävät yhdessä aikaa monta kertaa viikossa. Emilian vanhin lapsi, eli kummityttöni tulee hyvin toimeen Adeliinan kanssa ja luulen heidän ystävyytensä syvenevän vuosien myötä entisestään. Siskoni kaksi vanhinta lasta käyvät Adeliinan kanssa samaa koulua ja siskoni poika on Adeliinan kanssa samalla luokalla. Serkukset istuvat luokkahuoneessa vierekkäin ja lähtevät koulun jälkeen lähes poikkeuksetta samaan osoitteeseen.

Serkuskatrastamme on täydentänyt myös pikkusiskoni Alisa (@alisaemmi), joka on kahden blogissanikin vilahtelevan pikkupojan äiti. Molemmat pojat Maxmilian ja Gabriel ovat tietysti kummipoikiani, sillä kuka muukaan olisi tehtävään sopivampi kuin täti jota pojat tapaavat päivittäin. Joskus tapaamme oikeastaan parikin kertaa päivässä, jos siskoni eksyy meille aamupalalle ja sattuu kulkemaan kotimme ohi juuri silloin kun meillä on tarjolla jotain iltapalaa. Usein me myös lounastamme yhdessä sekä kuljetamme lapsia harrastuksiin, kouluun ja päivähoitoon yhdessä.

Vanhempainvapaalla olevalla Alisalla on kädet täynnä kahden pikkupojan kanssa, mutta silti hän on aina auttamassa minua ja lapsiani. Käymme siskoni kanssa viikoittain tekemässä perheillemme ruokaostokset yhdessä. Kauppojen kiertely on yksi lempipuuhistamme ja usein ruokakärryn sisältö ei tuntienkaan kiertelyn jälkeen vastaa tavanomaista lapsiperheiden ostoslistaa.

Myös muut sisarukseni ja äitini viihtyvät shoppailureissuilla. Olemme viihtyneet ostoksilla siitä asti, kun Turun lähikuntaan rakennettiin kauppakeskus. Muistan, miten mukavaa nuorena oli lähteä koko perheen kanssa ostosreissulle ja miten kivaa oli, kun ajomatkalla iskä ojensi kaikille etupenkiltä setelit. Nykyään shoppailemme vain naisväen kesken ja rahoitamme itse omat ostoksemme. Eilen me kaikki siskokset lähdimme äidin makutuomareiksi vaatekaupoille. Aloitimme täydellisen asun metsästyksen heti kauppakeskuksen ovien avauduttua kello 10 ja lopetimme reissumme iltapäivällä kello 18. Viimeisillään raskaana oleva Emilia taaperoineen luovutti pari tuntia aikaisemmin, mutta me muut lopetimme vasta kun äiti oli stailattu valmiiksi.

Muihin yhteisiin rientoihimme kuuluu ajoittainen ravintoloissa lounastaminen, säännöllinen lapsuudenkotiimme kokoontuminen, suvun laavulla seikkaileminen sekä yhdessä ulkomaille matkustaminen.

Nuoremmalla isosiskollani ei ole omia lapsia, mutta toisinaan hän tuntuu elävän lähes lapsiperhe-elämää näiden meidän muiden lapsien kautta. Lapseton siskoni on superkokki sekä leipuri ja meillä muilla siskoilla on paha tapa hyötyä hänen catering-lahjoistaan. Blogissani ei ehkä ole tullut aiemmin ilmi, että isosiskoni kumppani on Pepen pitkäaikainen ystävä. On aika näppärää, että siskon kumppani on oman kumppanin ystävä. Ennen Koronaa minulla ja Pepellä oli tapana viettää siskoni ja hänen miehensä kanssa lapsettomia illanistujaisia ja luulen tavan jatkuvan sitten kun tilanne on taas tällaisille treffeille suotuisa.

Elämä neljän siskon porukassa on sellainen syntymässä saatu lahja, jota ei teini-ikäisenä voinut palauttaa ja josta ei aikuisena osaisi tai haluaisi mistään hinnasta luopua. Toivon, että myös omat lapseni pysyvät läheisinä toisilleen sekä serkuilleen. Isossa perheessä ja läheisessä suvussa on jotain taianomaisen hienoa ja toivon seuraavan polvemme vaalivan tätä isovanhempiemme rakentamaa perhekulttuuria.

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Minulla on viisi siskoa ja näin aikuisiällä siskoista on tullut rakkaimpia ystäviä <3 Meillä on välimatkaa keskenämme emmekä siis ole tekemisissä läheskään päivittäin,mutta pyrimme järjestämään yhteisiä minilomia ulkomaille tai esim. mökille. Siskojen kanssa on niin helppo olla, kun on yhteinen huumorintaju, jaettu lapsuus ja nuoruus jne. Iso perhe on kyllä suuri rikkaus.

Avatar

Ihana teksti ja valloittava kuva serkuksista lopussa 😊 Perhe ja suku on kyllä aina osa sydäntä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä