Mistä olen kiitollinen juuri nyt

Viime aikojen tapahtumat maailmalla ovat tuoneet uudenlaista näkökulmaa arkeeni. Kertomukset, kuinka ihmiset pakenevat sotaa  lähtemällä kodeistaan ja kotimaastaan vain pelkät vaatteet yllään, muistuttavat siitä mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.

Kun meillä ihmisillä menee hyvin, olemme niin kovia haluamaan lisää ja lisää. Tavoitellessamme aina vain hienompaa ja parempaa, unohdamme joskus nauttia siitä mitä meillä jo on.

Olen yhdessä puolisoni kanssa pohtinut tämän kevään aikana useaan otteeseen sitä kuinka hyvin meillä oikein menee. Välillä kokemani maailmantuska laittaa miettimään, miksi itselleni on annettu näin paljon? Tällaisina hetkinä koitan ajatella myös sitä, kuinka kiitollinen tästä kaikesta olen. Ajattelin jakaa tämänhetkiset kiitollisuudenkohteeni teidän kanssanne.

Olen taas kerran erityisen kiitollinen meidän kodista. Kaikkine keskeneräisine asioineen pieni portsalainen asuntomme antaa meille fyysisesti ja henkisesti tärkeää suojaa. Katselemme välillä Pepen kanssa katosta roikkuvia johtoja, keskeneräistä portaikkoa ja keittiön tilalla ammottavaa aukkoa, mutta toteamme sitten, että täältä emme koskaan muuta pois. Eikä syy ole se, etteikö kotia voisi myydä keskeneräisenä. Me vain olemme sattuneet löytämään unelmiemme kodin. Keskeneräisen ja virheellisen, mutta perheellemme täydellisen.

Näin kesän korvilla kodissamme ilahduttaa sen piha ja pieni terassi. Laitoin pääsiäisloman aikana terassia kesäkuntoon pesemällä terassilaudat ja kaivamalla kellariin talveksi säilötyt terassikalusteet esille. Seuraavaksi pääsen suunnittelemaan ja toteuttamaan kukkaistutukset, jotka ilahduttavat meitä taas koko kesän.

Olen erityisen kiitollinen myös minun ja puolisoni menestyksestä työelämässä. Mittaan menestystä nyt sillä, että saamme molemmat tehdä arvojemme ja unelmiemme mukaista työtä. Mielekkään työn lisäksi olen kiitollinen säännöllisestä palkastani, jonka ansiosta edes kevään veromätkyt ja opintorahan palautukset eivät aja minua pinteeseen.

Pepen yrityksellä taas on ollut niin paljon töitä, että joistakin töistä on täytynyt jopa kieltäytyä. Suuri työmäärä tuo mukanaan tietysti suuren vastuun ja kuluvalla viikolla tiukat aikataulut suorastaan lamaannuttivat Pepen lounastauon ajaksi. Yritin parhaani mukaan tsempata toista ja päätin   puheenvuoroni siihen, että asiakaspaljous on  positiivinen ongelma, jota moni yrittäjä ei välttämättä koskaan pääse kokemaan. Pian Pepekin totesi olevansa kiitollinen siitä, että töitä on riittänyt. Olisi paljon huolestuttavampaa pyöritellä peukaloita kotona ja yrittää keksiä mistä saisi asiakkaita.

Kevätaurinko on saanut minut kokemaan kiitollisuutta myös pienemmistäkin asioista, kuten harjatuista kaduista, omin kätösin pestystä autosta, pastellisista kesäpaidoista ja lasten riemukkaista pihaleikeistä sisäpihallamme. Niin ja miten ihana tunne olikaan pestä paksut toppahousut ja talvikengät pois eteisestä! Kevät on kyllä elämän parasta aikaa. Koittakaahan tekin listata vaikka mielessänne asiat, joista olette kiitollisia. Jo pelkkä tämän tekstin kirjoittaminen teki minulle tosi hyvää.