Kosinta aattoaamuna

Aatonaattona laitoin työläppärin kannen kiinni puoliltapäivin. Edessä oli loma ja joulu, jonka viettäisimme osin Pepen kanssa kahdestaan ja osittain yhdessä nelihenkisenä perheenä. Aatonaaton iltapäivällä menimme koko perhe mukkilaan syömään joulupuuroa yhdessä sukulaisteni kanssa. Kyläilyn päätteeksi veimme lapset isänsä luokse, jossa he tulisivat viettämään seuraavat pari päivää.

Aattona herätessä minulla oli hieman haikea olo, kuten yleensäkin ensimmäisinä parina päivänä sen jälkeen kun lapset ovat lähteneet meiltä. Toisaalta olin samaa aikaa kovin onnellinen, koska edessä oli ihana aamiainen, lahjoja, jouluruokaa ja sukulaisten tapaamista.

Kun Pepe vei koiran aamulenkille, sujautin Pepelle ostamani lahjan kuusen alle ja lähdin yläkertaan pukeutumaan. Takaisin alakertaan saapuessani Pepe ja koira olivat palanneet lenkiltä ja kuusen alle oli ilmestynyt minulle osoitettu nelikulmainen paketti.

Ihmettelimme siinä yhdessä, että miten se joulupukki kävi jo heti aamusta. Kysyin Pepeltä syödäänkö ensin aamiaista vai avataanko omat pakettimme heti. Pepe sanoi, että avataan vain paketit ensin niin voimme sitten kaikessa rauhassa syödä aamiaista pitkään. Ehdotin, että Pepe avaa minun antamani lahjan ensin. Isosta paketista paljastui varsin käytännöllinen lahja: tuhkaimuri. Imuri oli kuulemma todella hyvä yllätys, koska Pepe ei muistanut, että oli kertonut minulle tarvitsevansa sellaisen.

Väitän, että oma lahjani oli vielä isompi yllätys. Siististi maalaussuojapaperiin käärityn paketin sisältä löytyi kummallinen vanerilaatikko. Ihmettelin aikani kuinka joka sivulta tiukasti liimattu laatikko tulisi avata ja lopulta hain keittiöstä veitsen apuvälineeksi. Pepe näytti hermostuneelta ja panin merkille, että hän heilutti jalkaansa levottomasti. Päättelin hermostuneisuuden johtuvan siitä, että hakkaan vieressä puukolla puulatikkoa säpäleiksi.

Kun mysteerinen puulaatikko antoi lopulta periksi löysin sisältä kirjekuoren, jonka päälle oli kirjoitettu punaisella merkkaustussilla ”Rakas”. Löytäessäni kuoren sisältä Timanttisten lahjakortin, Pepe polvistui ja kysyi tulisinko hänen vaimokseen. Myöntävän vastaukseni jälkeen halailimme ja kyynelehdimme yhdessä. Ajattelin; olen niin onnekas, hän tosiaan tahtoo olla loppuikänsä kanssani. 

Kosinta oli parhain mahdollinen mitä voin kuvitella. Hetki oli yllättävä, intiimi ja rakkaudentäyteinen tapahtuma omalla kotisohvalla. Olin liikuttunut vanerilaatikosta, jonka pinnalla oli hienoinen kerros puupölyä. Punainen merkkaustussi ja kääreenä käytetty maalaussuojapaperi toivat minulle mielikuvan hetkestä, kun Pepe askarteli pakettia minulle verstaalla. Lahja oli jotenkin rakkaani näköinen: rehellinen, koruton ja hieman kinkkinen, mutta minulle aivan täydellinen. Myös kosinnan ajankohta oli mitä onnistunein. Saimme viettää yhteisen loman, joulun pyhät ja uudenvuoden rakkauskuplassa. Viikko oli parisuhteemme romanttisin.

Poltimme puulaatikon takassa ja lahjakortinkin ehdimme jo käyttää. Oli hyvä idea hankkia lahjakortti, niin pääsin itse valitsemaan mieluisan sormuksen. Sormukseni on vielä teetettävänä, mutta kuvaan sen heti kun vain saan sen sormeeni.