Energiaa syksyyn
Työn ja lapsiperhe-elämän täyteisen arjen keskellä on muistettava pitää itsestä huolta. Vuoroviikkovanhempana mulla on verrattain paljon omaa aikaa, mutta toisaalta sivutyöni vie paljon aikaani lapsettomilta viikoilta.
Viikonloppuina ja loma-aikoina lepäily ei ihan riitä, vaan myös töiden ja kotiaskareiden täyttämässä arjessa on päästävä palautumaan. Paljon harrastavien lasten kanssa viikonloputkaan eivät ole pelkkää loikoilua, kun harrastukset vaativat vanhemmalta tukea. Olenkin syksyn mittaan kehitellyt itselleni muutamia hyviä rutiineja, joiden avulla olen jaksanut hektisen arjen paremmin.
Syksyn myötä olen työskennellyt säännöllisemmin toimistolla. Hyvässä rytmissä vuorottelevat etä- ja lähityö tukevat työssäjaksamistani. Kotona työnteko tuntuu tehokkaammalta, kun taas toimistolla tulee työpäivän aikana nähty kollegoita ja keskusteltu työstä sekä sen ulkopuolelta.
Toimistopäivinä olen hemmotellut itseäni syömällä kunnollisen aamupalan työpaikan puurobaarissa. Kiireetön aamuhetki heräilevää Turkua katsellessa virittää lempeästi uuteen työpäivään.
Minulla on myös mahdollisuus käydä omalla ajalla työpaikan kuntosalilla ja uima-altaalla. Olenkin nyt tutustunut aloittelijan kuntosaliohjelmaan ja suunnitelmissani on aloittaa säännöllinen kuntosalitreeni lähityöpäivien päätteeksi. Voisi myös olla ihanaa hemmotella itseään aloittamalla tai lopettamalla työpäivä joskus uima-altaan ja saunan kautta.
Omaan harrastukseen on hankala lähteä enää sen jälkeen kun on saapunut töistä kotiin, ruokkinut lapset ja edessä on alkuilta lasten harrastusten parissa. Järkeilin, että jos kuntoilupaikka sijaitsee työpaikan yhteydessä, on ehkä helpompi ottaa itselle extra puolituntinen aamuista tai iltapäivistä.
Etätyöpäivinä lähden melko usein lounastauolla koiralenkille. Koira nauttii ja itse saan tärkeän irrottautumisen työasioista. Pienen happihyppelyn jälkeen jaksaa aivan eri tavalla istua iltapäivän tietokoneen ääressä.
Asuinalueemme suurin miinus on, että lähimpään metsään on melkoisesti matkaa. Lähistöltä löytyy kuitenkin Kakolan nyppylä, jonka ympäristössä on pieniä metsäisiä kaistaleita. Kakolan näköalakallio onkin meille melko tyypillinen lenkkipaikka, jossa ei tarvitse kuunnella kaupunkiliikenteen meluja.
Lounastauon lisäksi olen syksyn harrastusten alettua ottanut tavaksi lenkkeillä koiran kanssa tyttäreni akrobatian aikana. Siskoni lapsi käy samaisessa harrastuksessa ja edes takas ajelun sijasta kävelemme yhdessä harrastuspaikan viereisellä puutaloalueella kauniita pihoja katsellen. Koirat saavat liikuntaa ja itse vältämme turhaa ajelua tai odottelua.
Ihan uutena juttuna olen tänä syksynä saanut lisävirtaa puutarhanhoidosta. Tai tarkemmin ottaen ruumiillisesta työstä. Rakastan yli kaiken marjoja ja mun oli saatava meidän muutaman neliön kokoiselle pihalle ensi kesäksi omat marjapensaat. Aloitin projektin lapioimalla pation edustalta melkein metrin syvyydeltä maata pois. Lapioiminen ei ollut mikään ihan pikkujuttu ja rikoin jopa yhden lapion urakoidessani kivikovaa maata kottikärryyn. Maan alla meni pihalta aikaisemmin kaadettujen koivujen juuria ja siinä juuria lapiolla hakatessani tunsin olevani elossa. Tuntui tosi hyvältä tehdä jotain ihan omin käsin ja nähdä sitten työn edistyvän.
Kaivuutyön jälkeen täytin kuopan mullalla, istutin tädiltä saadut herukkapensaat ja rajasin herukkapenkin kivillä. Toivottavasti nämä nyt juurtuisivat, selviäisivät talvesta ja lähtisivät keväällä kasvuun. Olen kantanut puskille selkä vääränä vettä ja viettänyt pihalla varmaan enemmän aikaa kuin kesällä.
Nyt kaipaisin lisää tehtävää käsilleni, mutta valitettavasti pieni pihamme on aikalailla valmis. Ehkäpä nautin käsieni likaamisesta istuttamalla vielä muutaman uuden syysistutuksen ruukkuihin.
Miten te muut jaksatte arjen keskellä kun syksyn harrastukset ovat pyörähtäneet käyntiin ja päivät sen kuin lyhenevät? Otatteko omaa aikaa arjesta vai kuluvatko vapaapäivät viikosta toipuessa?
Jaa oma kokemuksesi