kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 17.06.2012

Pärjäisitkö 100 tavaralla?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
4 kommenttia

Heippa,

 

ja vihdoinkin ollaan taas toimivan nettiyhteyden äärellä,jes! Olimme viikon lomalta Helsingistä, ja läppäri ei jostain syystä toiminut minkään kahvilan netissä, eikä edes loma-asunnollamme. Nyt kuitenkin netti rullaa omalla sohvalla, pyykkikone pesee neljättä reissukoneellista ja ah: kyllä koti on vaan ihana paikka (vaikka lomareissuilla onkin aivan huippua!)

Ollessamme viikon neljässäkymmenessä neliössä, parin kassin (no okein, ehkä kahdeksan kassin) kanssa, aloin miettiä, tarvitsemmeko todellakin arkielämässämmekään niin paljon tilaa ja tavaroita kuin nyt olemme tottuneet ympärillemme haalimaan. Olen jo aikaisemminkin lukenut, niin kuin varmaan sinäkin,  useastakin lehdestä Dave Brunon kehittämästä sadan tavaran haasteesta (100 things challenge). Brunon mukaanhan  olisimme onnellisempia ja vapaampia, jos ympärillämme ei olisi niin paljon tavaraa. Itse asiassa, hänen mukaansa ihminen tulee toimeen sadalla henkilökohtaisella tavaralla. Reissussa jonkinlainen tavarankarsinkainto alkoi kehittyä minunkin päässäni…

Olen aina kuvitellut, että rakastan mininmalismia, mutta kun vilkaisen oikein kunnolla ympärilleni kodissani, ei sitä huomaa enää oikeastaan mistään. Toki huonekalujemme linjat ovat pääosin yksinkertaisia ja skandinaavisia, mutta siihen se sitten jääkin. Lattioilla lojuu miljoonia leluja, vessankaappi pursuaa kaikenlaisia purnukoita, ja vaatekaapit…niistä ei oikeastaan voi edes puhua.

Kun muutimme tähän asuntoon vuosi sitten, oli meillä paljon ylimääräistä kaappitilaa. Asioilla oli myös omat paikat! Nyt kaikki kaapit pursuavat, ja tavarat ovat koko ajan hukassa. Päätin siis, että tämän on loputta tänä kesänä! Pistän nyt siis pystyyn oman tavarahaasteeni. Se menee näin:

 

KAROLIINAN TAVARAHAASTE:

1.  Siivoan lomani aikan muutaman kaapin viikossa. (Näin ei tule siivousähkyä. Ehkä.)

2. Annan pois  kaiken sellaisen,

a. jolla ei ole todellista(!) tunnearvoa

b. jota en ole käyttänyt vuoteen

c. jonka edustamaa elämää en (enää) aidosti elä (esim. miljoonat biletopit tai askarteluvälineet).

3.  Pidän kaapeissani edelleen kausikoristeita ja harvoin käytettäviä juhlakamoja, mutta karsin ne mahdollisimman pieneen. Kukaan ei oikeasti tarvitse kymmentä joululyhtyä ja kolmeatoista koristepääsiäismunaa!

4. Etsin kaappeihin jääville tavaroille toimivat paikat.

5. Heitän jatkossa jokaista uutta tavaraa kohden kaksi vanhaa pois.

6. Pyrin ostamaan vain sellaisia asioita, jotka uskon säilyvän yli kymmenen vuotta.

Intoni tämän asian suhteen on nyt niin korkealla, että uskon ihan oikeasti myös toteuttavani tämän projektin. Sen verran ollen itselleni kuitenkin armollinen, että seuraaviin asioihin en vielä ehkä voi kajota:

– omat ja Neidin vaatteet. Tosin lastenvaatteilla peruste on mielestäni selkeä: Niitä kuluu niin paljon, että muutamalla ei selviä.

– kengät

– muoviset jättirihkamasormut, jotka ovat heikkouteni.

 

Vaikka kipeää tekee, karsintaan joutuvat kuitenkin:

– meikkipussikokoelma

– meikkikasat

– aikauslehtipinot, johon aina olen aikeissa palata, enkä koskaan kuitenkaan palaa.

 

Onko teille herännyt into karsia kotinne tavaramäärää?

Ja vielä: olemmeko tottuneet liikaan roinaan, mikä sen merkitys on hyvin(pahoin)voinnillemme?

 

Hauskaa uutta viikkoa, tyypit! Kuvat HKI-reissulta: Lintsiltä, Ikeasta, Korkeasaaresta, Espalta..

 

-Karkki-

Kuvat:

Eepi&Karkki, iPhone 4

Neidin vaatteet (joita ei ole ennen blogissa mainittu):

Lippis,DC

Huivi,H&M

Kirsikkatoppi, Benetton

Huppari, Makia (ystiksistä)

Eepin vaattet:

Hattu, Kangol

Farkkupaita, H&M

Ankkuripaita, Rock Paper and Scissors

Tennarit,Converse

Karkin vaatteet:

Raitatoppi,Gina Tricot

Neule, Carlingsin oma merkki (alesta)

T-paita, Volcom (ystiksistä)

Chinot, Gina Tricot (kirppikseltä)

Laukku, Monki

Tennarit, Converse

Kommentit (4)

me asuttiin ennen kaksikerroksisessa omakotitalossa jossa oli myös hulppeankokoiset varastotilat. sitten meille tuli paniikkimuutto 70 neliön kolmioon. Tavarat piti saada pakattua ja talo tyhjennettyä viikossa. Ja kyllä, sitä ennen olin lukuisia kertoja suunnitellut siivoavani kaapit, vieväni kaiken ylimääräisen kirppikselle ja lahjoittavani pois… tavaraa meni kaatopaikalle 4 peräkärryllistä (ahdistaa vähän tämä koska varmasti paljon olisi saanut kierrätettyä. mutta siinä tilanteessa vaihtoehtoja ei ollut ja asia ei ollut oikein omissa käsissäkään).

uudessa asunnossa tavaraa on aivan ihanan vähän! melkein kuin alusta olisi saanut aloittaa. ja nyt on helppoa kun muistaa säännöllisesti siivoilla kaappeja ja laittaa tavaraa kierrätykseen/lahjoittaa kavereille/myydä kirppiksellä.
ja ennen kaikkea ei ole niin paljon tavaraa mikä leviäisi ympäri kämppää ja mitä pitäisi jatkuvasti siivoilla 😀
en enää ikinä halua sitä entistä tavaramäärää ympärilleni!!

Itse olen jostain syystä aina inhonnut turhaa krääsää ja joutavien tavaroiden haalimista/säilyttämistä, enkä uskoisi tuon 100 tavaran haasteen olevan minulle edes mikään haaste. Minulla taitaa olla valokuvien lisäksi tasan yksi tunnetasolla niin tärkeä esine (1-vuotislahjaksi saamani nalle), että siitä en luopuisi missään tilanteessa. Vaatteita minulla on mielestäni ihan liikaa, vaikka keskivertonainen voisi kauhistua pahanpäiväisesti vaatevarastoni suppeudesta. Useamman kerran vuodessa innostun koluamaan jokaisen nurkan läpi ja heittämään turhaksi jääneet tavarat pois. Minua kauhistuttaa 9 kuukauden ikäisen lapseni lelujen määrä jo nyt ja mieleni tekisi karsia niistäkin vähintään puolet pois. Leluja on siis ehkä 10-15 ja ne mahtuvat yhteen pieneen laatikkoon. Vauvanvaatteitakin olemme hankkineet vain sen verran, että ne juuri ja juuri riittävät. Koko omaisuuteni mahtuisi helposti henkilöautoon. Itse ehkä kuulun sitten siihen ääripäähän, joka välttää viimeiseen asti kaikkea turhaa tavaraa. 😀

Ihana idea, MT!

Ja sini: Kyllä minäkin aion muuttaa nyt tavaramäärän suuntaa radikaalisti 🙂

Ehdotus aikakauslehdille. Leikkasin niistä värillissiä sivuja ja kuvia jne ja laitoin ne kansioihin lapselle katseltavaksi ja ”luettavaksi”.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X