Moikkis,
vaikka kuvat eivät näy edelleenkään 🙁
Ollaan Neidin kanssa TAAS sairauslomapäivällä kotona. Yöpppäripäivä siis. Neiti sairastaa jo vuoden toista vatsatautiaan (välissä huimat 15 päivää) ja krooninen räkä-köhä-nuhakin on kestänyt liioittelematta 4 kuukautta. Semmosta kivaa 🙁
Nooh. Kun lapsi on sairas, kaikki muu on kyllä aivan rempallaan. Koti, blogi, to do -listan hommelit.
Ennen kun tauti oli iskenyt, olimme miettineet, että Neiti ja Eepi menisivät sunnuntaina mummolaan. Sillä aikaa minun piti siivota, täyttää vakuutuspaprut, sävyttää tukka, tehdä työhommia jne jne. Noooh, se päivä siis peruuntui, ja nyt edellisten lisäksi minua odottaa jättikasa oksennuspyykkiä. Nam!
Osasyy kaaoksen johtuu siitä, että olen äärimmäisen huono tekemään mitään aikuisten tylsiä juttuja, kun Neiti on maisemissa. Ainoa aika, jolloin saan jotain aikaiseksi on silloin, kun Neiti on hoidossa, kylässä tai unilla. Onnistuuko tämmöiset jutut keneltäkään?!?
Nyt päätinkin rikkoa rajoja. Tämä oli EKA blogiteksti, jonka naputin Neidin ollessa maisemissa. Hereillä, ilman Eepin apua. Ja hyvinhän se meni, jes! (Vain yksi kiukuttelu siitä, ettei Neiti saa hakata näppistä ja yhdet nurkantakaiset salahypyt sohvan käsinojalta muden blogatessa viereisessä huoneessa).
Kivaa uutta viikkoa!
Terkuin:Karkki
Kommentit (10)
Syöhän neiti D-vitamiinia, joka on hyvä tautisuoja?
Itse aina välillä bloggaankin silloin, kun puolitoistavuotias terroritypyni on hereillä. Silloin meilläkin todistetaan noita näppiksenvarastusyrityksiä, sohvan selkänojan uhmakkaita ylityksiä ja muita jäyniä.
Mitään muuta ajattelutyötä vaativampaa ei vaan ainakaan meillä pysty hoitamaan, koulujuttuja tai muita. Sen ainoan kerran, kun koulukirjan olen pimun hereilläollessa avannut, tuli tämä ystävällisesti repimään siitä sivun 😀
Jotenkin lohdullista kuulla, että näin on monella muullakin. Mutta kuten teillä, meilläkin tuo matala tykkää olla pikkuapulaisena, tiskatessa (minitiskihanskat kädessä :D), ruokaa laittaessa ja pyykkienpesussa. Edes normihommat saa hoidetuksi 🙂
Tiedän, että moni ”ei ole aikaa” jutuista on sellaista muka-ajattomuutta. Itse ajan puutteen vuoksi en esim. joka päivä harjaa hiuksia (=nutturapäivä) tai jätän ihon rasvaamatta suihkun jälkeen (menee n. 30 sekuntia). Sitten kun joskus nämä hommat teen, huomaan, että kyllähän ne voisi ihan hyvin tehdä.
Parhaiten homma järjestyisi, jos olisi sen verran massia, että voisi ulkoistaa monet päivittäiset/viikottaiset/kuukausittaiset kauneusrutiinit. Tekoripset, -kynnet, kestopigmentoinnit, kosmetelogi ja kampaaja auttaisivat aikalailla asiaa- Kerran kuussa ammattilaisen tuoliin, ja parin tunnin uhrauksella olisi koko kuukauden ripsiväri-kynsilakkaus-meikkaus -aika hoidettu. Lottovoittoa siis odotellessa 😉
Juuri katselin bussissa tänään toisen äidin lakattuja kynsiä kateellisena, ei nimittäin meinaa löytyä päivän aikataulusta sellaista koloa jolloin saisi kynnet lakattua niin että ehtisivät kuivua, ja olenkin miettinyt ihan samaa, että olenko ainoa äiti-ihminen, jonka omat jutut jäävät tekemättä päivisin, mutta en siis ilmeisesti 🙂
Kommentoinpa takaisin että on munki pikkuapulainen kaikessa mukana – se vaan tekee pilke silmäkulmassa aina jäynää mikä on hauskaa mut hommien edistyminen on asia erikseen. Oon hyvin tyytyväinen kyllä näin! 🙂
Heipparallaa,
taisin olla vähän epäselvä postauksessani 🙂 Siis kyllähän nuo peruskotityöt hoituvat Neidin ”avulla”. Hänen lempileikkejään onkin olla ”pieni apulainen”. Eli pyykit, tiskit ja jokapäiväiset hommat kyllä onnistuvat yhdessä. Niin ja leipominen on ollut aina harrastukseni (olisin päässyt myös kotitalousopekouluun, mutta valitsin äikän ja kirjallisuuden), joten Neiti on mukana leivontahommissa ainakin kerran viikossa. Se on muuten superihanaa puuhaa yhdessä. Ja lopputulokset a.k.a epämääräiset mytyt maistuvat vieläkin paremmille, kun ne on tehty itse.
Tarkoitin kaaoksen kasaantumisella eniten sellaisia isoja kotitöitä (esim. kylppärin pesu = ei Neitiä myrkkyaineiden lähelle) ja ajatustyötä vaativia hommia (blogi, työsähkikset, kolumni…).
Haastetta kotihommiin tuo kyllä osin kaksikerroksinen kämppämmekin. Neidin liikkuminen kerrosten välissä ei ole vielä aivan varmaa, joten se tuo omat haasteensa…
Paranemisia piti vielä toivottaa!
Pikaista paranemista! Pakko kommentoida. Meillä on kaksi lasta 4- vuotias ja melkein 1,5-vuotias hulivili. Aina on lapset olleet mukana kaikissa kotitöissä, omalla panoksellaan. Tapahtui ne sitten ulkona tai sisällä. Neiti F mukaan tyhjäämään tiskikonetta ja laittamaan pyykkiä koneeseen sekä kuivumaan. Meillä nelivuotiaalla on omat pikkukotityönsä 🙂 ripusta mm. Sukat ja pikkarit kuivumaan, tyhjää haarukka/veitsitelineen, laittaa koiralle raksuja ja illalla järjestää leluja paikalle. Ja meillä ei ole mikään nipotus meininki. 🙂 Me leivotaan ja tehdään ruokaa, nelivuotias pilkkoo jo aika Kivasti. En halua viisastella, mutta en jotenkin ymmärrä sitä ettei lasten kanssa saa mitään tehtyä, kyllä saa, se vie ehkä vain hieman kauemman aikaa. Kotitöiden teko yhdessä on kuin leikkisi yhdessä! 🙂 Että ei muuta kuin neidille oma rätti käteen ja paikkoja putsaamaan, se on kivaa. Eikä tartte sitten kauhistella kun teinit ei tee mitään ja parikymppinen aikuinen ei osaa paistaa lättyjä..
Juuu… Plus multivitamiini-gefilus-actimel-mitäliepläjöyksen päivittäin 🙂
Ha haa, kuulostaa tutulta! En saa paljon mitään tehtyä lapsen hereilläoloaikana… Ja yleensä nukun päikkärit kun hänkin nukkuu. Mutta en myöskää raaski antaa muiden kuin miehen hoitaa lasta ja sitten kun niil on kivaa, tekee mieli olla mukana! 🙂 Ei ne muut hommat niin tärkeitä ookkaan. Hoituu… aina jossain välissä. 😉