Kolmistaan 04.03.2013

Tilkkutäkkifanitusta ja käsityömietteitä

Teksti

Karoliina Pentikäinen

Heippa tyypit,

olen perinyt aika monia ominaisuuksia äidiltäni, mutta käsityötaidot eivät kuulu tähän joukkoon. Mummoni osaa (tai osasi, kun näki paremmin) nyplätä, kutoa kangasta, neuloa ja ommella, ja sama käsityötalentti ja innostustu elää myös äidissäni. Kun minä puolestani kudoin yläasteella villasukkaa, tuli siitä vahingossa pipo. Ja käsityötunnit menivät muutenkin enimmäkseen sählätessä kaikkea muuta. Taisi sieltä jokunen punainen lappukin tulla kotiinviemisiksi…

Yläasteaikasen käsityöopettajani mukaan minussa oli kyllä potentiaali, keskittymiskyky vain puuttui. Hän saattoi olla oikeassa. Jälkimmäisen huomionsa osalta. Käsitöiden suhteen keskittymiskykyni ja pitkäjänteisyyteni ovat nollatasolla. Olen aina ollut sellainen valikoivasti tarkkaavainen. On-Off -tyyppi, joka tekee asiat joko superhyvin tai pistää kaiken läskiksi.

Pitkään ajattelin, ettei minun tarvitse modernina naisena hallita käsityömaailmaa. Että se ei ole minun heiniäni, ja that`s it. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, kuka kuroo Neiti-F:n villasukan karanneet silmukat, kun hän kiikuttaa tekeleensä koulusta kotiin? Niin ja oikeasti: Kai ne karanneet napitkin pitäisi joskus laittaa paikoilleen.

Tähän asti olen kantanut jokaisen pienenkin ompeluhomman äidille tai siskolleni (mm. yliopiston rymyhaalareiden merkit), mutta viime aikoina se on tuntunut jo vähän nololle. Aikuinen ihminen. Pitäisikö jo vähän ryhdistäytyä.

Käsitöihin tarttuminen tekee minusta kuitenkin nykyäänkin hetkessä sen teinin, joka myttää jo kohta tekeleensä kiroillen kaapin perälle. Ostetaan yksi keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys, kiitos! Sitä odotellessa toimin suunnittelija- ja ideoijatyyppinä äitini käsitöihin. Vai eikös ole aika ihana tämä tilkkutäkki, jonka Neiti-F sai mummolta joululahjaksi? Kankaat hankittiin jo syksyn Marimekon ystiksistä, ja peiton jokainen ruutu on mm. tikattu KÄSIN. En ymmärrä. Miten jollakin riittää hermot moiseen?