Heippa!
Eilinen auringossa kylpevä syyspäivä on muuttunut näköjään tämmöiseen perinteiseen syyssynkkyyteen ja vesisateeseen. Onneksi edessä on kuitenkin (yksi yö enää!) ihana syysloma, ja siitä reilun viikon päästä risteily Tallink Siljalla Tukholmaan.
Risteilyt ovatkin olleet F:n syntymästä lähtien se meidän perheemme perinteisin tapa vaihtaa vapaalle, lähteä reissuun. F oli vain vajaan kolmen kuukauden ikäinen, kun olimme ensimmäiselle yhteisellä laivamatkallamme, ja siitä lähtien risteilyjä on tehty niin kolmistaan, Eepin kanssa kaksistaan, kuin tuttavaperheidenkin kanssa isommalla lössillä. Itse asiassa varsinaisella virallisella ulkomaanmatkalla tällä kolmikolla, lentokoneella mennen, emme ole tällä porukalla edes vielä käyneet. Tuntuu sille, että parin päivän irtiotto kelluvassa hotellissa palveluineen on tähän elämäntilanteeseen ollut ihan optimaalinen reissu.
Tukholman on aina ollut risteilyjemme lempikohde, ja samoin Tallink Silja. Muutaman reissun olemme Viikkarillakin tehneet, mutta jotenkin meitä on viehtättänyt aina Siljojen ihana promenaadi ja siistimmät, modernimmat puitteet. Tästä syystä se muutaman kympin lisämaksu Viikkariin verrattuna onkin tullut sitten usein maksettua.
Kun aloimme suunnitella laivareissua tälle syksylle, ajattelimme heti ensin, että tottakai F tulee meidän mukaamme laivalle. Kun syksy, ja yötutistaluopumisraivarit iskivät päälle, ajatus kahdenkeskisestä aikuistenviikonlopustakin alkoi houkutella yhä enemmän. Reissu on kyllä nyt edelleen varattu kolmelle, mutta alamme kallistua ehkä kuitenkin siihen, että F jää tällä kertaa maihin tätiensä hoidettavaksi. Ainoa asia, joka kahdenkeskisessä reissussa enää arveluttaa (hoitajat on buukattu ja muutkin käytönnönspeksit kunnossa) on tietysti vanha kunnon ystävämme: syyllisyys. Mietityttää, voiko viikot töissä laahustaneet vanhemmat lähteä vielä viikonlopuksikin kauas lapsestaan. Entä kuinka F reagoi, kun hoitoviikon jälkeen tullee myös hoitoviikonloppu?
Järki-ihmisenä (tässä kohdassa minut tuntevat nauravat ja lujaa) listasinkin tähän kaksin ja kolmistaan matkustuksen plussat (ts.käänteisesti luettuna myös miinukset). Ehkä te osaatte auttaa minua
täydentämään listaani niin, että saadaan oikeanlainen kokoonpano reissuun.
Perheristeily:
+ laatuaikaa yhdessä
+ F näkee taas uusia paikkoja
+ saadaan uusia, erilaisia perhemuistoja
+ Siljalla on meneillään syyslomaviikon ohjelma, ja siellä vierailevien Muumien ja Antti Tuiskunkin esitys tekisivät F:n varmasti suuren vaikutuksen.
+ ihana nähdä F:n riemu ja ilo
Parisuhderisteily:
+ saadaan syödä, jutella ja hengailla ilman aikatauluja ja pelkoa siitä, että yksi seurueen jäsenistä saa huutopotkuraivarit tai karkaa väenpaljouteen
+ voidaan kulkea Tukholman kaupoissa ja kahviloissa omilla ehdoillamme
+ on mahdollisuus ladata akkuja niin, että arjen kuviota jaksaa taas paljon paremmin
+ F saa laatuaikaa tätiensä kanssa
Kertokaapa te nyt omia kokemuksianne kahdestaan matkaamisesta, ja toisaalta myös perhelomien eduista ja haitoista. Ketä muuta kalvaa syyllisyys lapsen jäädessä hoitoon, ja mitkä asiat taas puoltavat kahdestaan matkailua? Onko muuten muita risteilyfaneja? Ihanaa tiistaita!
-Karkki-
F:n asu: Takki, Mini Rodini (saatu blogin kautta Babyshop.com:sta // Hattu, Costo // Huivi, Kaksitvå // Kumisaappaat, Nokia (saatu blogin kautta) // Lapaset, mummon kutomat // Jeggarit, Lindex
Kommentit (14)
Plussat ovat tekemällä tehtyjä. Perheen kuuluu lomailla perheenä. Miksi lasta ei hyväksyttäisi täysivaltaiseksi matkustajaksi? Meillä lapsi on itkeskellyt öisin koko elämänsä ajan, mutta se ei ole estänyt yhtäkään matkaa.
Itselläni syyllisyyttä ei ollut silloin, kun olin kotona F:n kanssa. Ajattelin, että vaikka joskus otankin itselleni oman hetken, suurimman osan ajasta olen F:n kanssa. Nyt, kun käyn töissä ja saan olla vähemmän F:n kanssa, kynnys omiin menoihin lähtöön on suurempi. Mutta silti: Itse ainakin tarvitsen omaa + Eepi-aikaa, joten eiköhän tässäkin asiassa voi relata 🙂
Joo, mullekkaan ei ole ongelma olla erossa joskus. Nyt aloitin opiskelutkin eli kotona olo aika on rutkasti pienempi. En oo koskaan tuntenu syyllisyyttä hoitoon laitosta, ainakaan pahemmin. Oonkohan häiriintyny 😀 Tuntuu nimittäin että tosi monet tuntee syyllisyyttä asioista mistä ei pitäis!
Kiitos kannustuksesta 🙂 Ja totta on, että F on myös sellainen luonne, että rakastaa muiden(kin) ihmisten seuraa. Kertaakaan hän ei ole tämmöisessä spesiaalihoitohetkessä – päiväkotiaamuina kyllä – itkenyt meidän peräämme. Hänkin on tajunnut sen, että luvassa on jokin uusi ja mielenkiintoinen hetki muiden rakkaiden, kuten isovanhempien tai tätien tai sedän – kanssa. F ei muuten myöskään ole viikossa hoidossa paljon tuota 24h enemmän, koska meidän lukujärjestyksemme menevät Eskon kanssa niin lomittain, ettei hoitopäivät yleensä ole kovin pitkiä.
Vaikka minusta on ihanaa olla F:n kanssa, en ole missään vaiheessa ollut sellainen mutsi, joka ei VOI olla erossa lapsestaan. Syyllisyys onkin ehkä ollut suurempi este joillekin skipatuille menoille, kun varsinainen ikävä. Ehkä tämä johtuu osin luonteestani, mutta ennen kaikkea siitä, että meillä on aina ollut niin hyvät hoitajat, ettei F:n viihtymistä ole tarvinnut pelätä + saamme viettää F:n kanssa kaikesta huolimatta luultavasti rutkasti enemmän aikaa, kuin monet muutt työssäkäyvät vanhemmat. Opejen päivät kun usein ovat kohtuumittaisia.
Lähtisin kaksin. 🙂 Meillä risteilyt tosin on juurikin niitä koko perheen reissuja ja kaksin mennään sellaisiin paikkoihin, tekemään sellaisia asioita joita lasten kanssa ei (vielä) voi tehdä. Esim. kiipeilemään/patikoimaan. Mä en hirveästi syyllisty, sillä uskon, että 2 v. ja 7. v. nauttivat myös muiden läheisten seurasta, kuin omien vanhempiensa. Meillä lasten arki on muutenkin aika kevyt sillä pienempi on hoidossa ainoastaan 24 h./vk. Kahden vuototyöläisen arjessa vanhempien kohtaaminen on kai asia josta eniten joudumme tinkimään. Siksi me matkustamme myös kahdestaan. Ne reissut auttaa jaksamaan ja muistuttaa siitä kaikesta hyvästä mitä arjessa ei aina huomaa. Iloista risteilyä!
Kyllä se on joskus tärkeää saada miehenkin kanssa kahden keskistä aikaa 🙂 Tietysti arki on enimmäkseen perheen kanssa oloa, mutta ei siitä tarvitse potea syyllisyyttä kenenkään jos joskus lähtee kaksin matkalle. Toisaalta jos äiti ja isä eivät halua lapsesta olla erossa niin eikun perhelomalle vaan. En nyt siis sinusta puhu vaan ihan yleisesti ottaen 🙂
Ei olla mainostettu asiaa, koska F on sellainen tyttö, että muistaisi kyllä joka sivulauseen sivulauseenkin. Meillä täytyykin olla todella tarkkana, ettei tule luvattua selaista, jota ei voida pitää. Ennemmin markkinointi on lähtenyt tälle linjalle, ”eikö olisikin ihanaa viettää tyttöjenviikonloppua tätien kanssa?” 🙂
Jos ette ole vielä ehtineet tytölle mainostaa laivalle pääsyä, niin sitten eikun vaan kahdestaan. Itse en ole 1,5-vuotiastani vielä yhtään kertaa raaskinut hoitoon jättää, mutta kohta alkaisi jo olla aika. On todella tärkeää oman jaksamisen kannalta joskus saada omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.
Ihanaa tsemppiä, Ninni 🙂 Kiitos!
Hei, teillä on hyvät hoitajat tiedossa lapselle, ettekä ole pitkään aikaan olleet kahdestaan lomalla; siinä kaksi loistavaa syytä ottaa kahdenkeskistä aikaa 🙂
Alla linkki, jossa parisuhteeseen ja vanhemmuuteen liittyvää tietoa – syyllisyyden hillitsemiseen 😉
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhde_ja_l…
Ai niin, ja tietysti TULIAISET lapselle reissusta – nehän kruunaa kaiken ;-))
Tuo on kyllä ihan totta. ”Harvoin” on tietysti aina suhteellinen käsitys, mutta itse olen huomannut, että meille tekee hyvää käydä ihan vain kahdestaan jossain rentoutumassa 2-3 kertaa vuodessa. (Ja tähän päälle siis satunnaiset iltavapaat, jolloin tulemme kuitenkin yöksi jo F:n luo). Yleensä kesän yhteinen lomamme on ollut kaksi yötä Ilosaarirockissa, mutta tänä vuonna se jäi väliin. Jos ei lasketa kesän erohetkeä F:stä, kun teimme Eepin kanssa muuttoa, olemme olleet yhdessä viimeksi ”lomalla” viime hiihtolomalla. Niin ja silloinkin: Laivalla oltiin!
Olen, Oho, kanssasi kyllä pääosin samaa mieltä. Ja minunkin mielestäni monet ”lapsen kanssa ei voi tehdä tätä -jutut” ovat tekemällä tehtyjä. MUTTA: Toisaalta pohdin myös sitä, miksi syyllistämme ja syyllistymme siitä, että vanhemmat halavat välillä relata kahdestaankin. Eikös vanhempien keskenäisellä kiireettömällä ajalla ole merkitystä? Itse ainakin ajattelen, että joskus on ihan mahtavaa viettää aikaa niin, että voi keskittyä 100% kumppaaniin.
Käytte varmasti niin harvoin missään kahdestaan että ihan oikeutettua kerran vuodessa ottaa pieni irtiotto! F ehtii vielä monta kertaa mukaan 🙂