Kyselin teiltä lastenne sokeriherkkyyttä viime kesänä. Kuten ehkä tiedätte, meidän koko perhe rakastaa hyvää ruokaa ja herkkuja. F onkin saanut siitä asti, kun oikeaa ruokaa on vaan syönyt, maistella kaikkia ruokia ja ruoka-aineita. Terveellisiä ja ei-niin-terveellisiä. Mausteisia, sokerisia, valmiita ja itse tehtyjä. Ihan kaikkea, mitä voi vaan syödä. Esko ja minähän olemme olleet molemmat aina aikamoisia sokerisyöppöjä, ja F on perinyt herkkugeenit. Tai sitten oppinut herkuttelemaan. Tiedä sitten. Toisaalta se, ettemme ole nostaneet mitään ruoka-ainetta toisen yläpuolelle, on tehnyt sen, että F syö melkeinpä mitä vain. Päivälliseksi ja iltapalaksi saamme jopa toppuutella häntä hedelmien, marjojen ja kasvisten suhteen. F:lle kun ei ole isokaan juttu syödä välipalaksi purkillista tomaatteja, paprikaa ja paria omenaa. Joskus tuntuu, että sille ”oikeallekin” ruualle täytyy jättää vatsaan tilaa, vaikka tokihan kasvis- ja hedelmähullusta lapsesta ei voi todellakaan valittaa! Se mitä kuitenkin sokeriin tulee, on selvää, ettei se sovi F:lle. Ei varmasti kenellekään, mutta hän on selvästikin niitä tyyppejä, jolle sokerista on ehkä enemmän haittaa kuin joillekin toisille. Meno menee ihan liian villiksi. Äkäisyysaste nousee ja sitä rataa. Joskus ajattelimme, että kuvittelemme koko jutun. Mutta nyt havaintovuosia on jo niin monta, että voin olla melkein sataprosenttisen varma, että F on erityisen herkkä sokerin vaikutukselle. Kauan ajattelin, etten halua kieltää mitään ruoka-ainetta. Enkä tietysti kokonaan kielläkään sokeria. Mutta. Kyllä täytyy sanoa, että ainakin kausittaisesti ja arkena me yritämme vältellä sitä. Ilman sokeria eläminen ei vaan aina ole ihan helppoa. Ainakaan minun mielestäni. Koska kyllähän sokeria löytyy muistakin kuin herkkupäivän jädeistä tai karkeista. Monet ihan arkisetkin ruuat – jogurtit, murot, rahkat, puurot, välipalakeksit – ovat poikkeuksetta ihan kauheita sokeripommeja. Ja joo. Tiedetään. On olemassa maustamatonta jogurttia ja (ehkä?) murojakin, mutta sepäs siinä onkin, että ne eivät ole yhtään mediaseksikkäitä kolmevuotiaan silmin. Miten aneemisia maustamattoman jogurtit ovatkaan värikkäiden, eläinkuvioisten, monsteri- tai dinosaurussokeripommien vierellä. Se onkin suurin ongelma. Miksi, oi miksi, kaikki lapsille selvästi suunnatut tuotteet ovat niitä kaikista sokerisimpia? Nyt jos kuka tahansa valmistaja keksisi tehdä oikeasti terveellisen, mutta ulkoasultaan lapsia houkuttelevan elintarvikkesarjan, olisin niin kiitollinen. Tekisi mieli itse perustaa firma, joka valmistaisi pillimehujen sijaan pillivesiä, suklaamurojen sijaan sokerittomia kuitumuroja eläinkuvioilla ja vaikkapa niitä maustamattomia rahkoja värikkäissä prinsessa- ja supermiespurkeissa. Onko täällä muita, joiden mielestä sokerin brändääminen juuri lasten tuotteisiin on vähintäänkin outoa? Entä uskotko sokeriyliherkkyyteen? -Karoliina-
Kommentit (62)
Ja maustamattomassakin jogurtissa on sokeria!!!! Miksi?? Toki vähemmän, mutta silti.
Onneksi meillä uppoo ne lastenruokahyllyn smoothiet. Paremmin muuten kuin omatekemät :O tosin, meidän kuopus on ihan kaikkiruokainen. Ja mehuhyllystäkin löytyy ”aikuisten” sokeroimattomia pillimehuja. Toki mehuissa on aina aika tavalla sokeria, koska niihin on survottu niin monta hedelmää, mutta satunnaisessa käytössä toimii!
Hittivälipala meillä: maustamatonta jogurttia, kauraleseitä, banaania ja pikkusen hunajaa. Ilman hunajaakin menee, kunnes oppivat pyytämään sitä 😉
Mutta todellakin, samaa olen ihmetellyt. Sama toistuu myös lapsulle suunnatuissa tapahtumissa usein: jaetaan karkkia jne. Alotetaanpas kampanja Sokeriton lapsuus! 😀 tai vähäsokerinen, mutta se ei ole yhtä iskevä sana 🙂
Ihanaa iltaa söpöläiset!
Kauhistuttaa tämä sokerityrkytys. 🙁 Meillä tyttö täyttää ihan pian vuoden, eikä vielä siis ole saanut sokeria/makeaa ollenkaan. Hirvittää viedä tarhaan (jossain vaiheessa), kun sielläkin noita makujogurtteja yms. yms. annetaan. Ja kuuleman mukaan annetaan laittaa puuroonkin sokeria päälle, vaikka lapsi ei niin tekisi kotona. Usein kuulen (nyt jo), etteikö lapselle muka voi antaa edes pientä palaa pullaa tai voinko antaa kanelikorppua…!! Ei saa edes pientä palaa pullaa, eikä kanelikorppua, joka on siis myös sokeroitu. Mun mielestä niin pienet kuin alle 1v tai vähän yli 1v EI tarvitse sokeria.
Erittäin hyvä postauksen aihe! 🙂
Perus kaurapuuro on muutenkin terveellisempää kuin murot ja itse olen kokenut että pitää nälän kauemmin poissa
Hyvä kirjoitus, uskon että suurin osa vanhemmista tuskailee saman asian kanssa. Olen oman tytön kohdalla huomannut saman sokeriherkkyyden ja illat menevät aina pilalle kun päiväkodissa on ollut välipalana milloin muroja, milloin lettuja ja hilloa, ja aika usein vielä..
Olen alkanut aamuisin tehdä ison kannullisen smoothieta jääkaappiin jolloin on terveellistä ”herkkua” tarjolla heti kun nälkä yllättää. Muroja ei meillä oikein kukaan osaa syödä,mysliä menisi ja sitäkin sekoitellaan usein itse että saa sellaista mistä kaikki tykkää..
Tyttö himoitsee minun keepcupia ja olenkin päättänyt että ensi kerran kun sellainen tulee vastaan, ostan neidille oman johon saa sitten vaikka sitä smoothieta mukaan pillimehun sijaan. Mutta ihmettelen kyllä miksi esim Valio tai joku mehufirma ei tunnista tätä tarvetta ja valtavaa markkinarakoa. Kysyntää olisi!
Meillä on ehkä vähän erinäköinen arki tuossa mielessä ettei tyttö ole koskaan saanut sokerijugurtteja tms. kotona, ja suurin osa ruoasta on muutenkin prosessoimatonta, joten ylimääräinen sokeri jää pois aika lailla automaattisesti. Välillä hän jopa itse kyselee onko jossain tuotteessa paljon sokeria, ja jos on, ei halua syödä. Herkuista saattaa puolet jäädä lautaselle silloin kun sellaisia tarjotaan, marjat ja hedelmät kyllä menee. Siksi nuo merkkipäivien- yms. herkut ovat yleensä myös jotain muuta kun karkkia tai keksiä.
Eikä siinä muuten mitään, mutta eräällekin viikolle sattui kolmet synttärit samalle viikolle. Seuraavalla oli kahdet. Että siitä näkökulmasta niitä herkkuja voisi juhlapäivänäkin vähän hillitä…
Juuri tästä syystä meidän lapset (2&4) eivät ole vielä saaneet maistaa karkkia, mehu on juhlajuomaa ja jogurttia saavat erittäin harvoin herkkupalana. Meillä tämä on toiminut hyvin, eivätkä lapset ole vielä kyseenalaistaneet sitä, miksi näin. No, esimerkin voima toimii tässäkin. Minä en syö karkkia ollenkaan, miehenikin vain erittäin harvoin, mutta ei koskaan lasten läsnäollessa. Mehua meillä ei kukaan juo, kuin poikkeustapauksissa. Ja jogurtin tilalla on maustamaton rahka. Rusinat ja maissinaksut ovat meidän lasten”karkinkorvikkeita”. Lähes joka viikko kyllä leivomme, mutta vain vähän kerrallaan, usein vieraita varten (itse leivotun maku hakkaa kaupan tarjottavat sata-nolla). Ja onhan se leipominen lasten kanssa sitä mukavaa yhdessäoloa.
Niinpä, tämä asia on ihmetyttänyt itseänikin. Oma baby on vielä pieni, mutta pian tulee nämä herkkukriisitkin väistämättä elämään mukaan. Normaali suhde ruokaan ja herkkuihin on tärkeää oppia jo lapsena, mutta tottakai lapsen silmää miellyttää kaupassa juuri ne pienille suunnatut örkit ja monsterit sun muut. Varmasti aika monta turhaa taistoa tiedossa, koska meille ei näitä tuotteita myöskään tulla ostamaan. Mutta surullisen moni ostaa, ja ihan kärryn täyteen! Siksihän ne siellä hyllyillä majailee, koska kansa ostaa. Tuntuu että tosi monelta aikuiseltakin on täysin hämärtynyt raja terveellisen ja epäterveellisen välillä. Luen juuri kirjaa ”Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?” ja tämä upea opus tekisi hyvää kyllä jokaiselle kasvattajalle!
Kyllä. Aikuinen päättää.
Mielestäni kukaan tässä ketjussa ei kuitenkaan ole ajatellut, että ilta- ja välipalaksi tulisi syöä makeaa. Ja jos sait sen kuvan minun kirjoituksistani, en ole varmaan muotoillut lauseitani oikein hyvin. Haluan juurikin, ETTEI ilta- ja välipalat ylitä herkkupäivän herkkujen sokerimäärää.
Murot eivät ole välttämätön. Eivät jogurtit, eivätkä tietysti moni muukaan. Kuitenkin ne voivat olla osa terveellistä ruokavaliota. Jos ne valitsee oikein. Mutta nämä lapsille erityisesti suunnatut purkit kun eivät koskaan ole se kaikkein vähäsokerisin vaihtoehto. Eikä muutenkaan lähelläkään terveellisintä. Se on mielestäni kummaa.
Kiitos ruokaneuvoistasi.
Aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi päättää, kuinka paljon.
Joten nyt aikuiset tarkkana siellä kaupassa.
Kenenkään ei tarvitse itkeä, että murroissa on paljon sokeria (ja muuten ihan älyttömästi suolaa myös!). Että miksi ei tehdä vähäsokerisia muroja… Ei murot ole mikään ihmiselolle välttämätön elintarvike! Ei aikuinen sen enempää kuin lapsikaan t a r v i t s e muroja mihinkään. Eli ne voi jättää kauppaan ihan kokonaan.
Sama homma jugurttien kanssa. Ilmankin näitä maustettuja jugurtteja pärjätään, joten jätetään ne kauppaan. Meillä lapset syövät maustamatonta jugurttia ihan vaan marjojen kanssa. Teelusikallisen hilloa voi sekoittaa joukkoon alkuun. Ihan tavallinen viili on myös maitotuote. Sokeriton ja heti valmis.
Mitä sitten tilalle?
”Parempaa makeaa” saa itse keitetystä vispipuurosta, rahkasta ja marjakiisselistä, sekä hedelmäsalaatista.
Aikuisten olisi ehkä hyvä itse pyrkiä eroon ajatuksesta, että aamu- tai iltapalalla tulisi syödä jotain makeaa. Miksi ihmeessä? Keitetään puuroa (välillä muutakin kuin kauraa ja veteen), syödään leipä ja juodaan teetä, vaikka. Puuroissa kokeiluun kannattaa ottaa mannapuuro ja helmipuuro, uunipuuroihin laittaa ohraa ja riisiä. Ihan tavallisen kaurapuuron keittää maitoon, jolloin maku pehmenee.
Ei lapsekkaan suuntuohesta ole, sanotaan.
Olen aivan samaa mieltä. Mutta arjen piilosokereita vastaan lupaan kyllä taistella. Lähinnä itsekseni ja jo siellä kaupassa, jotta ei kotona enää joka ilta tarvitsisi.
No just näin! Miksi just ne lastenjutut on niin sokerisia? Me ollaan vielä saatu pidettyä lasten jugurtit ja murot neidin ulottumattomissa, ei edes tiedä niiden olemassaolosta 🙂 Kreikkalaista jugurttia ja sinne marjoja ja ehkä vähän hunajaa. Muroista syö Talk Muruja marjojen kanssa. Pillimehuja ihailee toisilla lapsilla, mutta ei tykkää mehuista, kun on maistanut. Tästä olen superiloinen! Mutta kunhan kerho alkaa ja näkee muilla noita jugurtteja, saa nähdä, miten käy.
Ja kyllä meilläkin ollaan maisteltu keksejä, pullaa, jäätelöä ym, mutta noista makeista välipaloista yritän pitää erossa niin pitkään kuin mahdollista. Pitää sen sokerin mielummin kans niinä herkutteluhetkinä. 🙂
Olen tehnyt samaa. Se on nopsa kikka (jolla voi vähän huijata…)
Pillivesi! Mikä loistava idea!!!
Itsekin olen huomannut useaan otteeseen että karkit (tai toki myös muutkin tuotteet joissa on paljon sokeria) tekevät lapsista (no ei voi yleistää) ylivilkkaita riiviöitä jotka juoksevat pitkin seiniä! Ei voi olla sattumaa kun niin useasti tämän olen todennut enkä näköjään ole yksin mielipiteeni kanssa! Sokerihumala 😉
Meillä lasten isovanhemmat haluavat aina kyläillessään tuoda lapsille herkkuja ja muuta kivaa ja itse en pidä siitä että lapset mättävät karkkia kaksin käsin. Ehdotimme heille että jos haluavat jotain tuoda niin hedelmiä! Nyt laukusta löytyykin lähes joka kerta viinirypäleitä ja mandariineja tms ja lapset hyppivät riemusta 🙂 win-win 😉
Itsekään en usko totaalikieltämiseen. Mutta voi kun arkivälipalat voisi järjestää helposti ilman ainaista sokeripohdintaa. Onko ihosi muuttunut sokerittomuuden myötä?
Samaa tässä mietin…
Se on hyvää!!
Sitäkin olen pohtinut, miksi valmistajat eivät ole heränneet tähän tarpeeseen?
Rupu. Nyt kyllä aloin pohtia sitä, kun F:n synnyttyä elelin monta kuukautta pelkillä joulusuklailla…. Jaiks!
Miksi sitä kaunista purkkia ei voi tehdä terveellisiin välipaloihin?
Meillä laitetaan maustamatonta jogua tavallisen sekaan, koska eihän se pelkästään lapselle maistu. On sitten ees vähän vähemmän sokeria.
Aivan!!!
Niinpä 🙁
Itse en tuomitse synttäreiden, herkkupäivien tai lomareissujen herkuttelua. Tietysti on kivaa, että muukin maistuu – koska kuten sanoit, yleensä maistuu – mutta toisaalta jos lapselle on tärkeää tarjota omana merkkipäivänään omaa suosikkiaan, on se minusta hänelle sallittava.
Minua nyppii eniten se, että arki ja ne tavalliset tiistain tai torstain iltapalat tai jogut on viety todella sokeriselle asteelle.
Ja voi kun se ohjaaminen on joskus vaikeaa, kun itsekin rakastaa herkkuja :/
No älä muuta sano! Minä olen ollut aina ihan pahimman sortin sokerihiiri. Viime vuosina olen toki vältellyt aika lailla irtokarkkeja, mutta syönyt suklaata ja itse leivottuja juttuja senkin edestä.
Lapsen saamisen jälkeen iho meni aika paljon huonompaan kuntoon. Äitiyslomalta jäi iltapäiväkahvitapa, oli pakko saada pullaa tai jätskiä. Lapsen kasvettua tapa siirtyi iltaan.
Nyt olin kaksi viikkoa ilman lisättyä sokeria. Tänään välähti: olen koko aikuisikäni ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut, stressaantunut ja peloissani. Sokerittoman kuurin jälkeen vedin tietty irtokarkkiöverit. Ja kas, tänään oli tosi ahdistunut olo. Aloin googletella asiayhteyttä ja moni tuntuu olevan sitä mieltä, että sokeriyliherkkyys todellakin vaikuttaa mieleen – ja rajusti.
Kunpa omaa lasta voisi jotenkin suojella sokerilta. Totaalikieltämiseen en usko. Jogurttihyllystä meillä on valittu turkkilainen jugurtti ja Yosa. Ekassa on aika paljon rasvaa, toisessa sokeria, mutta kuitenkin vähemmän kuin monissa muissa.
Vaikuttaako se tosiaan äidinmaitoon…?? Ymmärrän kyllä että ravinnon laatu vaikuttaa maidon laatuun… T:Vauvavuoden hiilareilla porskuttanut äiti
Käytiin tässä joku aika sitten hammashoitajan luona, joka kyseli ruokatottumuksista, välipaloista jne. Siinä jutellessa avauduin hänelle juurikin tästä jogurttiasiasta: eikö todellakin olisi markkinarakoa lapsille suunnatusta hitusen terveellisemmästä jogurtista?! Jos nyt alkuun vaikka puolet sokerista pois, ne lasten jogut kun just on niitä kaikkein ällömakeimpia. Niitä odotellessa meillä syödään maustamatonta, ja sekaan nokare hilloa väriä ja makeutta antamaan.
… joo samalla linjalla minäkin jatkan. Ihan hanurista kaikenmaailman ötökkä-purkit.
Me ollaan näytetty esimerkkiä muksullemme omilla valinnoillamme ja selitetty miksei meille osteta sokrujuttuja.
Joskus pienempänä (ehkä2-3v) tyttömme hamusi joitakin houkuttelevia sokerivälipaloja, mutta nykyään sokeriset jogut / rahkat / viilit kuulemma maistuvat liian makealta.. HUIPPUA!!!
Todella harvoin tyttö saa valita mieleisen jogun ja se on HERKKU ei siis normi-iltapalajogu.
Mehuja juomme tosi harvoin ja tyttömme tykkääkin eniten vedestä. Mehusta ei kuulemma lähde jano. Jopa synttäreillä hän valitsee veden. ( olemme kyllä sanoneet että juhlahetkenä voisi ottaa mehua…emme me sentään yliniuhoja ole…)
Päiväkoti-aikana ihmettelimme jokapäiväistä sokeri- välipalojen syöntiä. Siis ei yhtään päivää ilman herkkua.
Joku näkyvä kamppanja olisi hyvä ”ravistelu” asiasta.
Mä ooon niiiiin samaa mieltä! En voi käsittää, miksi lapsille suunnatut välipalat, jogurtit ym. on aina niin sokerisia. Onneksi meidän 1v4kk ei vielä osaa valittaa epäseksikkään maustamattoman jogurtin syömisestä, mutta itsellä on välillä olo, että olisi kiva saada vaihtelua enemmän välipaloihin, ja erityisesti niihin valmiisiin.
Onko jollain tietoa, onko esim. hedelmämaustetun jogurtin teko ilman sokeria mahdotonta?!?
Viimeistäänkin tämä imetysvuosi on havahduttanut huomaamaan miten toiset vaan on herkempiä sokerille. Olen vierestä seurannut miten imettävät äidit vetävät säkkikaupalla herkkuja ja lapsi käy illalla rauhallisesti tavalliseen tapaan nukkumaan ja nukkuu heräämättä yönsä aamuun saakka. Meillä taasen ei minun montaa ylimääräistä sokeripommia tarvi päivän aikana nauttia kun poika muuttuu duracellpupuksi, nukku, aanmeno on yhtä levotonta hyörimistä ja pyörimistä, yöllä heräillään vähintäänkin tuplat normaaliin verrattuna ja monesti parkuen. Että kyllä, toiset vaan on herkempiä sokerille.
Ei mahdu kyllä minunkaan päähäni että miksi, oi miksi lapsille suunnatut kivat värikkäät elintarvikkeet pitää olla sisällöltään purkillinen sokeria. Miksi lapset pitäisi alusta alkaen totuttaa makeaan kun toisin päinkin olisi mahdollista tehdä?
Tää on asia mikä ei kertakaikkiaan mahdu mun pääkoppaan! Miksi just ne lapsille suunnatut jugurtit?!?!?!
Ite miettiny ihan samaa just muro ja jugurttihyllyllä. Ja samoin niissä on sit väriaineita ja lisäaineita het hirveesti kun on lasten tuotteista kyse.
Tuo sokerin tuputtaminen konkretisoitui jotenkin kun tämän vuoden aikana tarhakavereiden synttäreitä alettiin viettämään urakalla ja vielä ilman vanhempien läsnäoloa. Tyttö tuli kinkereistä kotiin tarhapäivän jälkeen niin että oli syönyt van keksiä ja kakkua, yleensä kädessä vielä pieni pussi karkkia. Todennäköisesti lapset olisivat juhlissa syöneet ihan mitä tahansa mitä pöydälle oltaisiin laitettu. Tytön omissa juhlissa kauppansa tekivät oikein hyvin kasvistikut ja hedelmät, ainoa sokeritarjoilu tuli täytekakun muodossa, jonka senkin olisi helposti voinut jaksaessaan korvata raakakakulla.
Joka ikisessä paikassa lapsille kyllä tyrkytetään sokeria, ja vielä todella pienestä pitäen. Ikävä puoli lienee se, että kun siihen tottuu ja joutuu jonkinlaiseen sokerikoukkuun, siitä lieneekin vaikeampi päästää irti. Vanhempien vastuu asioissa on hyvä muistaa: meidän tehtävä on ohjata lasta ihan kaikessa elämään liittyvässä, myös ruokailussa ja siinä mikä on hyvää ja mikä ei.
Minusta olisi oikeasti kiva ostaakin joku hauska purnukka, eikä aina käydä sitä keskustelua, miksi valkoinen blankko purnukka vetää voiton pinkille lehmäpurkille 🙁 Koska F ei mielestäni edes sitä makua, sokeria, niin himoitse. Ainoastaan itselleen sopivaa purnukkaa :/
Tähän on pakko kommentoida, sillä on itselle ajankohtainen aihe, ja pyörii paljon mielessä. Ja muutenkin tämä sokerikeskustelu on ollut viime aikoina paljon pinnalla. Itselläni on 1-vuotias lapsi, jonka sokerinkäyttöä tulevaisuudessa tulee mietittyä. On ollut jännä huomata samanikäisten lasten tutuista vanhemmista, kuinka osa on sitä mieltä, että antavat lapselle esim. karkkia, jäätelöä, pullaa ja muita makeita herkkuja siksi, koska ”kun se haluaa sitä mitä mekin syödään” tai ”kyllähän sillekin nyt pitää antaa”. Ihmettelen kovasti, että miksi? Mistä se lapsi tietää haluta aikuisen kädestä juuri sitä korvapuustia tai jäätelöä, jos ei ole sellaista ennen maistanut? Kyllähän lapsi toki katsoo, että äiti syö tuota, joten minäkin haluan. Mutta eihän nyt herranen aika pieni lapsi tiedä haluta herkkuja, jos ei ole niitä ennen maistanut…ja kyllähän sokerista tulee mielihyvää, joten kun sitä annetaan lohdutuksena tai palkintona, jne jo pienestä pitäen, niin ei ole ihmekään, että kierre on valmis…
En itse elä sokeritonta elämää, ainakaan vielä, mutta lapseni ei ole vielä lisättyä sokeria saanut, enkä nyt välttämättä hetkeen ole tarjoamassakaan. Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa, että hän tykkää esim. puolukoista ja karpaloista sellaisenaan ilman sokeria, sitruunamehua maistaessa ei ilmekään värähtänyt, vaan halusi maistaa lisää 🙂 Ja kaurapuuro ei ole tarvinnut houkuttimia edes alussa, vaan menee ihan sellaisenaan.
Jossain vaiheessa kuitenkin veikkaan, että vertaispaine esim. päivähoidossa tuo karkit yms kuvioihin, mutta sitä ja karkkihyllyraivareita odotellessa…
Ihana tämä teidän blogi, pitääkin alkaa lukea!
[…] viime viikolla kaksikin postausta siitä, kuinka mielestäni lapsille suunnatuissa elintarvikkeissa on käytetty mielestäni liikaa […]
Vastauksessa vedottiin joihinkin kuluttajatutkimuksiin ja perusteltiin muutosta korkillisen pakkauksen eduilla..
Voi toivotaan, että näin käy!! Ovatko britit muutenkin häränneet terveysasioihin?
Voih! Miksi me niin tekivät? Pillimaito on kuitenkin paljon fiksumpi valinta kuin mehu!
Ei lainkaan mahdotonta. Taalla Briteissa on markkinoilla on useamman valmistajan (Ella’s Kitchen, Plum, Rachel’s…) hedelmasoseilla maustettuja lasten rahkoja ja jugurtteja. Toki useamissa naissa on makeutta lisatty mehutiivisteilla tai jossakin tapauksessa agavella, mutta itse otan sen ennemmin kuin valkoista tavaraa. Brittimarkkinoilla lastenruokien valmistajat tuntuvat talla hetkella kilvan tuovan markkinoille ’no added sugar’ ja ’no refined sugar’ valipaloja tms, joten oletan etta tama trendi suuntaa myos Suomeen.
Hyvän aiheen olet nostanut esille! Pillivesi toimisi varmasti myös meillä. 🙂 Pillimaito olikin käytössä kunnes Valio muutti purkin korkilliseksi. :/ Annoin heille palautettakin asiasta kun ärsytti oikeesti aika paljon.
Kiitos ja todella hyviä havaintoja sinulla!
Itse myönnän ainakin olevani herkkukoukussa…
Kiitos, Mona 🙂
Minulla ei ole lapsia, mutta omaan elimistööni sokerilla on huonoja vaikutuksia. Asuin jonkin aikaa Virossa, jossa on ihan normaalia syödä kakkuja ja leivonnaisia miltei jokaisen välipalankin kanssa. Eikä minulta useinkaan kysytty maistuisiko, vaan ennen kuin ehdin ilmasta voivani elää ilman iltapäiväpullaa, oli eteeni ilmestynyt kakkupala kokoluokkaa mega+. Koska hei, kuka nyt kakusta kieltäytyy? Kun palasin Suomeen, olin ihan järkyttävässä sokerikoukussa ja tajusin välittömästi, että siitä oli päästävä eroon. Totaalikielto siis kaikille herkuille. Reilut kaksi viikkoa oli ihan tuskaa, mutta sitten olo alkoi normalisoitua. Reilut puoli vuotta sitten päätin jättää maustetut jogut, rahkat yms. kokonaan pois ruokavaliostani. Kuudeksi viikoksi jäivät niiden lisäksi ns. obvious-tapaukset (karkit, pullat yms). En huomannut, että oloni olisi ollut jotenkin erilainen KUNNES söin kesän alussa parin päivän sisällä omalla mittapuullani mitattuna läjän sokeria: karkkia, kakkua ja jätskiä. Suuri merkkipaalu elämässäni, nähkääs. Ihoni, joka muutenkaan ei ole parhaimpia puoliani, räjähti. Urheilen paljon, mutta silloin huomasin kropan olevan jotenkin tukossa. Oli ällöttävä olo. Enää ei tee edes mieli koskea maustettuihin maitotuotteisiin ja vahdin tosi tarkasti muutenkin noita lisättyjä sokereita – niitä on tosiaan joka paikassa! Mut mä elän yksin ja vastaan vain omista ruuistani ja välipaloistani ja selityksistäni. Mä ymmärrän ihan superhyvin, että vanhemmille tää on miljoona kertaa turhauttavampaa.
Tosi tärkeä kirjoitus ja hyväkin vielä! Se uudempi myös!
”Ja maustamattomassakin jogurtissa on sokeria!!!! Miksi?? ”
Koska sokeria (=hiilihydraattia) on lähes kaikessa syötävässä/juotavassa. Esimerkiksi lehtisalaatissa on pieni, lähes olematon määrä hiilihydraattia. Mautamattomassa jogurtissa on ns. maitosokeria, jota on jokaisessa maitotuoteessa.
Huh! Onneksi! Ehdin jo säikähtää, että tein vuonna 2010 jotain todella väärin 🙂
Tässähän täytyy perustaa kohta elintarvikefirma 😉
Miten muuten hunajan makeutus on parempaa kuin sokerin? Entä onko vaahterasiirappi yhtä ”terveellistä” kuin hunaja? Kerro ihmeessä, jos tiedät, Anniet!!
Aluksi tuntui, ettei ihoon ole mitään vaikutusta sokerittomuudella. Mutta niin vaan otsafinnit alkoivat kaikota kahden viikon jälkeen..! Nyt näyttää paremmalta.
Paras sokerinkorvike mulle on tällä hetkellä banaanista ja kahdesta munasta sauvasekoittimella muussattu lettutaikina, josta paistaa kahdelle hengelle muutaman pikkuletun. Ei tarvita sokeria tai jauhoja, on hyvää!
Kiitos näistä tiedoista. Ihan uusia asioita osa minulle muuten 🙂
No sepä se: Ei aina jaksaisi pyöritellä jokaista tuotetta ja lukea pientä pränttiä!!
Ne letut onkin ihania. Ja luontaisesti todella makeita 🙂
Kiitos Taru 🙂
Totta tuokin!
Markkinarako todellakin on!! Ja tuo oma KeepCup toimisi varmasti. Hyvä idea 🙂
Ymmärrän toki tuonkin!!!
Leipominen on kyllä yksi mukavimmista yhteisistä puuhista!
Sepäs se! Kun haluaisi opettaa juurikin sen NORMAALIn suhteen ruokaan. En halua kieltää mitään täysin, mutta eivät herkut voi kuulua jokaiseen päiväänkään. Täytynee vissiin lainata tuo kirja 🙂
Ravinnon laatu vaikuttaa tutkimusten mukaan tosi vähän maidon laatuun – äidinmaito on lähes samanlaista riippumatta siitä missäpäin maailmaa äiti asuu ja mitä syö. Jonkin verran vaihtelua on, mutta kaikkein vähiten vaihtelua on maidon sokeri- eli laktoosipitoisuudessa. Vaihtelu tulee yksittäisellä äidillä lähinnä syötön pituudesta johtuen, eli kunkin syötön alussa maito on ”sokerisempaa” ja pidempään syötettäessä siitä tulee rasvaisempaa. Sokeritautisten äitien tutkimuksissa pientä vaihtelua myös maidon glukoosipitoisuudessa on mitattu, vaihtelu on kuitenkin vain murto-osa äidin sokeriarvojen vaihteluista.
Yhteenvetona: periaatteessa maidon sokeri ei heittele paljoakaan, yksittäistapauksissa jos äidin sokeriarvot vaihtelevat kovasti niin hieman vaihtelua saattaa olla.
Vaikka omia lapsia ei olekkaan olen työni kautta päikkäreissä huomannut miten lapsille brändätyt tuotteet on just niitä sokerisyöppöjä. Onneksi nyt olen ihanassa paikassa töissä, jossa yritetään opettaa lapsille terveellisiä ruokatottumuksia. Herkkuja on tarjolla erityispäivinä kuten esim vappuna ja halloweeninä sekä lasten synttäreillä muuten välipalat on terveellisempiä eli tuorepaloja, leipää tai vaikka mustikkapuuroa. Ennen meilläkin välipalalla oli mm. Maustettuja jugurtteja tai viilistä, nyt ne on vaihdettu maustamattomiin vanhempien toiveista. Tietysti lapset reagoivat siihen, mutta onneksi nopeasti tottuivat että tätä on nyt tarjolla. Pillivesi kivalla kuvalla tai vaikka viilipurkki johon lapset itse saisivat taiteilla kuvan tai liimata tarroja olisi varmasti kokeilun arvoinen vaihtoehto, koska monet ovat huolissaan lapsille tuputetusta liiasta sokerista. Eli eikun vaan mietintämyssyt toimintaan! 🙂
Hillonokareella voi myös pilata maustamattoman jugurtin terveellisyyden! Hilloissa on hirveästi sokeria. Mieluummin hunajaa ja hedelmiä makeutukseen! Hyvää on myös piltti ja maustamaton jugurtti yhdessä, mutta useisiin piltteihin on myös lisätty sokeria hedelmäsokerin muodossa, mikä sekään ei ole terveellistä tai valkoista sokeria parempaa.
Sokeri on kyllä pahimman luokan myrkkyä. Itselläni on reaktiivinen hypoglykemia, jossa ongelmana on nopea sokerin nousu ja sen jälkeen nopea sokerin lasku ja tämä lasku tekee todella huonon olo (Hypo). Jo kauan aikaa sitten edesmennyt Paavo Airola kirjoitti kirjan ”matala verensokeri”(kirjastosta) tästä ongelmasta. Oireena on monella juurikin hermostuneisuutta + monia muita oireita.
Ruohonjuuressa myydään todella maukkaita hedelmäpatukoita, joissa mm. Pähkinää, rusinoita, taatelia ym. ilman lisättyä sokeria. Todella hyviä.
Itse syön välillä tattarimuroja, joissa mukana vain vähän sokeria.
Raskausdiabetikko tässä hei 🙂 suoranaisen sokerin lisäksi etenkin mannapuurot ja itselläni myös kaurapuuro nostaa sokerit pilviin, etenkin tyhjään mahaan nautittuna.
Hiilihydraatin kuitupitoisuus oikeasti vaikuttaa ihan hirveän paljon sokeritasapainoon, leipäpusseissa näkyy ne prosentit. Samoin joka aterialle hiilareiden lisäksi kuitua kasvisten muodossa sekä proteiinia niin tasoittelee piikkejä.
Jotain hyötyä tästäkin vaivasta, uskoo vihdoin sen mitä on aina toitotettu kun se sokerimittari tosiaan näyttää mitä tapahtuu 🙂
Minustakin on älytöntä että joutuu joka tuotteen kohdalla tavaamaan tuoteselosteesta sokeripiroisuudet, pitäisi lähtökohtaisesti olla niin että ne lastenpurkit ovat tavallista terveellisempää kamaa. Kai se sokerinen vaan uppoaa muksuille hyvin ja siksi myy, kysyntä kumminkin kai ohjaa tarjontaa, nyt vaan pitäisi Valion tuoda markkinoille näitä terveellisiä rahkoja ja jogurtteja lapsille.
Minulla oli raskausdiabetes kummassakin raskaudessa ja siksi opin syynäämään tuoteselosteet, murohyllyltä lähinnä wetabix ja sokeroimattomat myslit, kaiken muun voi unohtaa.
Voin muuten kertoa että puuro nosti sokerit pilviin varsinkin tyhjään mahaan syötynä.
On pitänyt muutenkin vierailla Ruohonjuuressa taas tooooodella pitkän tauon jälkeen. Kiitos vinkistä!