kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 20.10.2014

Lastenruokavalmistajien vastine sokerikeissiin

Teksti
Karoliina Pentikäinen
31 kommenttia

Kirjoitin viime viikolla kaksikin postausta siitä, kuinka mielestäni lapsille suunnatuissa elintarvikkeissa on käytetty mielestäni liikaa sokeria, ja vertailin samalla lapsille ja aikusille suunnattujen tuotteiden sokeripitoisuuksia (vertailu luettavissa täältä).

Lähetin samaisen postauksen saatekirjeen kanssa myös yhtä lukuun ottamatta kaikille niille valmistajille (Weetabixin yhteyshenkilöä en löytänyt), jotka jutussani mainitsin, eli Valiolle, Raisiolle (Elovena) ja Taivalkosken Myllylle.

Raisio ja Taivalkosken Mylly vastasivat. Valio, jolle lähetin sähköpostin kahteen eri osoitteeseen, ja jota lähestyin myös Facebookin välityksellä, ei ole toistaiseksi ottanut minuun yhteyttä.*

Kysyin valmistajilta heidän näkemystään koskien lastentuotteiden sokeripitoisuuksia.

Rasiolta, joka siis valmistaa Elovena-tuoteperheen tuotteita, minulle vastasi laillistettu ravitsemusterapeutti (THM) Marja Vakkuri, joka toimii Raisio-konsernissa tuote- ja ravitsemusasiantuntijana, ja joka on ollut mukana Raision Muumi-tuotteiden kehityksessä. Hän vastasi minulle näin: ” Tuotteita suunnitellessamme keskeinen tavoite oli terveellinen, lapsiperheiden arjessa toimiva tuote. Mikä sitten on terveellinen tuote? Eri ihmiset kiinnittävät varmasti huomiota eri asioihin tuotteita valitessaan. Mielestäni hyvänä kriteerinä toimii Sydänmerkki, joka osoittaa tuotteen olevan parempi valinta omassa tuoteryhmässään.” Muumi-keksit ja puurot ovat saaneet siis Sydänmerkin, jonka elintarvikevalmistajat voivat hakea puolueettomalta asiantuntijaraadilta. Muumi-tuotteet ovat merkin saaneet, koska niiden kuitu-, rasva, suola- ja sokeripitoisuudet täyttävät Sydänmerkin rajat.

On aivan totta, ettei pelkkä tuotteen sokerimäärä kerro sitä, onko tuote terveellinen vai ei. Ja varmasti Elovenan tuotteet pesevät mennen tullen suklaapuurot tai tavalliset keksit, ja ovat näin ollen – omassa tuoteryhmässään – se parempi valinta. Uskon tietysti ehdottomasti siihen, että kaurapuuron ja –keksien sisältämät kuitumäärät ovat esimerkiksi kohdallaan. Silti en voi kuitenkaan laittaa Muumi-tuotteita omassa arvotuksessani sinne ”hyvisten” lokeroon. Ehkä tämä on jo vanhan jauhamista, mutta kyllä edelleenkin kummastuttaa, kuinka suureksi sokerimäärät saavat noustakaan. Ja vieläpä Sydänmerkin sisällä.

Taivalkosken Mylly lähestyi minua kertoen, että ovat jo kerran aikaisemminkin vähentäneet Rölli-murojen sokeripitoisuutta. Ja silloin motivaattorina tälle toimi niin ikää Sydänmerkin ja Diabetesliiton Parempi valinta –merkin saavuttaminen. Vaikka Taivalkosken Myllyn edustaja Liisa Parkkinen totesi, että huoleni sokerin liikakäytöstä on aiheellinen, ovat he silti tyytyväisiä omiin tuotteisiinsa.

Ymmärrän hyvin, että pienenä yrityksenä Taivalkosken Myllyn on vastattava kuluttajien toiveisiin. Ja jos suurilla kansainvälisillä murofirmoilla on makeita, hyvinmyyviä muroja, on paine samanlaisen tuotteen valmistamiseen varmasti kova. Samoin Elovenan kaurapatuikoiden on taisteltava suosiosta vaikkapa samaisten isojen murofirmojen makeille muropatukoille.

Mitä sitten lopulta ajattelin Raision ja Taivalkosken Myllyn vastauksista? Molemmista firmoista minua lähestyttiin. Joka sekin on jo iso plussa. Toisekseen vastaukset olivat asiallisia ja ystävällisiä. Toinen plussa.

Joidenkin argumenttien kohdalla olen kuitenkin skeptinen. Raision mukaan ”sokerin määrällä on vaikutusta maun lisäksi myös tuotteen rakenteeseen” ja ”happamat marjat vaativat monien mielestä sokeria pyöristämään makua”. Onhan se totta, että sokeri lisää leivottavuutta ja häivyttää vaikkapa puolukan kirpeyttä, mutta minusta on kuluttajien aliarviointia, jos todella halutaan väittää, että tuote aivan välttämättä vaatii 20% sokeria toimiakseen. Taivalkosken Myllyn argumenteista se, etteivät he ”tarkoituksella suunnanneet vain Rölli-muroa lapsille” menee samaan kategoriaan huonoista selityksistä kuin Raision sokerimäärätarpeet.

Yhteenvetona näin lopuksi voisin sanoa, että keskustelu sekä Raision ja Taivalkosken Myllyn kanssa käytiin sopuisasti ja molemmat yritykset vastasivat kattavasti. Raisio on viestinsä mukaan tyytyväinen tuotteeseensa, eikä ainakaan maininnut, että aikovat muuttaa tuotteidensa rakennetta vähäsokerisimmiksi. Taivalkosken Mylly taas puolestaan kertoi myös olevansa tyytyväinen tuotteeseensa, mutta kun kysyin, muuttaisivatko he tuotetta, jos kuluttajat sitä pyytäisivät, oli vastaus seuraavanlainen: ” Olemme keskustelleet asiasta joskus aiemmin ja silloin johdon kanta oli, että tuotetta ei enää muuteta.Nyt lupaan ottaa asian esille uudelleen ja perusteluja kyllä löytyy. Katsotaan, mikä on tulos. ”

Toivotaan, että keskustelu sokerista, lapsista ja sokerin brändäyksestä lastentuotteisiin jatkuu vielä. Olisi upeaa, jos jokainen yritys, joka lapsille suunnattuja elintarvikkeita valmistaa, olisi valmis keskustelemaan aiheesta.

Mitäs olette mieltä vastauksista? Kelpaavatko argumentit ja mitä olisit halunnut valmistajien taholta vielä kuulla?

-Karoliina-

*Edit: Valio vastasi viestiin blogin inboksin kautta viikko postaukseni ja sen lähettämisen jälkeen, maanantaina 20.10.2014 klo 16.11. Vastaus luettavissa tämän postauksen viestikentästä.

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (31)

Vastaukset oli juuri semmoisia kuin yrityksen edustajilta voi odottaakkin. Heidän mielestään he eivät tee mitään väärin. Yritysmaailmassa raha se on joka ratkaisee, ei terveellisyys tai lasten tai muidenkaan hyvinvoinnin ajattelu. Tuotteet myydään keinolla millä hyvänsä, ja mielikuvamyynti on siinä varmasti kaikista tehokkainta.

Kiitos selvittelyistä, olen itsekin miettinyt asiaa paljon! Kävin kommentoimassa valion vastausta, mutta en tiedä seuraavatko he enää keskustelua niin että saisin vastauksen kysymykseen laktoosittomista tuotteista ja niiden ilmoitetuista sokerimääristä.

Kieltämättä ei kait tuon ”parempia” vastauksia voinut odottaakaan. Taivalkosken Myllyn vastus nyt oli ihan ok, Raision ja Valion aika mitään sanomattomia. Nähtäväksi vielä jää ymmärrettiinkö yhdessäkään näistä firmoista tätä markkinarakoa, joka todella on olemassa sokeri&lapsille brändääminen asetelmassa. Kuten Kati yllä kirjoitti kyse on yritysmaailmasta ja rahasta, ja on se nyt hölmön hommaa, ettei tätä markkinarakoa vieläkään kukaan ole osannut hyödyntää. Tärkein pointti viime viikon jutussasi, ainakin minun mielestäni, oli lastentuotteiden sokerimäärät versus aikuisten vastaavat. Tähänhän firmoista ei otettu kantaa ollenkaan(?). No eipä siihen kai paljon ollut lisättävää! – Emilia

Kiitos tästä asiaan paneutumisesta! Mukavaa syksyn jatkoa!

Mitä enemmän seuraan sinua blogissasi ja Instassa, en voi olla ihmettelemättä, miten ehdit tehdä kaikkea!??? Aivan, kuin sinulla olisi vuorokaudessa enemmän tunteja kuin itselläni… Pyytäisinkin postausta aiheesta otsikolla ”Viikko elämästäni”. Olisi mukavaa kuulla miten aikataulutat elämääsi? Milloin bloggaat, tapaat ystäviäsi, shoppailet, vietät perheaikaa, siivoat, laitat ruokaa, rentoudut? Entäpä jos viikkoon mahtuu jotain erilaista, ekstraa, mistä ajasta se on pois? Huippuhyvää blogia julkaiset ja kannanottosi tähän sokeriasiaan on erittäin hyvin perusteltu! Kahden lapsen äitinä pyrin itsekin tutkimaan tuoteselosteita ja valitsemaan laadukkainta ruokaa perheelleni.

Jotenkin tosi arvattava vastaus. Jos jaksat, niin vastaa myös heidän vastaukseen ja laita vaikka linkki myös tästä postauksesta.

Jotenkin vain tosi ärstyttävää, kuinka moneen tuotteeseen laitetaan turhan paljon sokeria. Ihan täysin perusteetta. Ja just tuo miksi lapsille markkinoitu tuote suhteessa aikuisille markkinoitu tuote. Miksi juuri lapsille pitää laittaa sitä sokeria niin paljon enemmän? Ja vaikka suhteessa saman tuoteryhmän sisällä olisi parempi valinta, ja nuo sydänmerkit ja muut? Miksi ihmeessä sitä sokeria ei voi olla joko kohtuullisesti tai ei ollenkaan. Mitä pointtia syödä puolukkaa, jos se ei öh, maistu puolukalle ja sen ominaisuuksille?

Aina nuo isot firmat (ja pienemmätkin) vastaavat tosi ympäripyöreästi ja kaarrellen. Jotenkin vain tosi surulllista.

Hei!
Teet erittäin hienoa työtä, kun olet lähtenyt selvittämään tarkemmin tätä sokeri asiaa!!! Opiskelen itse kotitaloutta ja terveystietoa ja aloittelen juuri kandin tekemistä. Seuratessani blogissasi ja yleisesti mediassa käytävää kiihkeää sokerikeskustelua, mieleeni tuli ajatus tehdä kandidaatin työ tähän liittyen. Haluaisin kysyä olisiko sinulla toiveita/ideoita aihealueesta, josta olisi mukava saada lisää tietoa?:)

Aika poliitikkomaisia vastauksia kyllä. Onneksi ostaja voi aina jättää ostamatta. Kiitos kuitenkin kun otit aiheen esille, avasit ainakin minun silmäni tutkimaan tuoteselosteet paljon tarkemmin kuin ennen. Oma taisteluni sokeria vastaan jatkuu täällä Järvenpäässä, tyttären päiväkodista tuli viestiä että synttäriviemisistä (keksit tms.) luovutaan koska kaupungin päiväkodeissa aletaan noudattaa makesvapaa lapsuus-linjaa. Okei. Hyvä.
MUTTA! Sitten kuulen pari-kolmekin kertaa viikossa että välipalana tarjotaan 2-5 vuotiaille jäätelöä, lettuja, pannaria, kiisseliä, muroja… mitä!?!?! Pistää kyllä vihaksi, kun ensin julistetaan muuta ja todellisuudessa lapsille tungetaan sokeria lähes päivittäin. Omaa kirjettä päättäjille siis rustaamaan 😉

Vastaukset olivat kyllä ennalta-arvattavia. Olet oikeassa.

Toivotaan, että he vastaisivat!

Emilia V. Itselleni jäi kyllä sama kuva vastauksista: Asiallisia, ystävällisiä, mutta ei kuitenkaan muutosta harkitsevia. Taivalkosken Mylly oli minunkin mielestäni se tuottaja, joka oli eniten valmis kuuntelememaan meidän vanhempien näkökulmia asiasta.

Ai voih! Täytyy myöntää, että olen sellainen tyyppi, että inhoan olla vain paikallaan. Täytyypä pistää tällainen postaus pian ilmoille 🙂 Kiitos vinkistä!

Täytyypä linkata. Hyvä kuin muistutit minua siitä 🙂

Kiitos Marika tästä linkistä 🙂 Tänne siis kaikki lukemaan!

Upea idea!! Ajankohtainen ja varmasti mielenkiitnoinen! (Välihuomio: Pääsin itsekin muuten kotitalousopettajalinjalle Helsinkiin,mutta päädyin kuitenkin sitten valitsemaan suomen kielen ja kirjallisuuden). Esitäpä mulle vaikka kysymyksiä ihan sähköpostilla, niin pistelen sulle mun ideoita!

Vastaukset olivat todellakin ennalta- arvattavia, mutta olen varma, että yritysten on pikkuhiljaa muutettava tuotteitaan tässäkin kohtaa kuluttajien toiveita vastaaviksi kun vain ne sokeri-aspartaamihötöt jätetään kauppaan. Meillä 2,5-vuotiaan kanssa ei vielä ole mitään ongelmia asian suhteen, kun ei olla koskaan ostettu mitään lapsille suunnattuja tuotteita, herkkuja saa lähinnä vain juhlissa, mutta nyt tosin hoidossa tuntui välipalat olevan järjestäin jotain makeaa.

Mäkin asun Järvenpäässä, ja meilläkin muksut kaupungin päiväkodissa. Mutta en ole kuullutkaan, että synttäriviemisistä luovutaan? Ei meidän päiväkodista ole tullut sellaista viestiä?

Muakin on ärsyttänyt tuo makeiden syötävien tarjottavien määrän paljous. Samalla olen miettinyt, että kenelle ja mihin sitä palautetta pitäisi antaa. Turhalta tuntuisi valittaa ryhmän aikuisille kun eivät he sitä kuitenkaan päätä. Meillä esikoinen oli perhepäivähoitajalla ennen kuopuksen syntymää ja silloin olin ruoka puoleen paljon tyytyväisempi, nyt esikoinen oli sen verran paljon vanhempi, että päiväkoti tuntui seuran ja tekemisen puolelta fiksummalta valinnalta. Ainoa asia joka nyppii on tuo ruokapuoli. Mä en oikein tiedä voiko sitä valittaa kun ei ole mitään ruokarajoittteita tms.

Meille tuli loppukesästä viestiä tenavanetin kautta. En tiedä onko sitten vaan päiväkotikohtaista.. silti suuresti ihmetyttää koska Karoliinan kanssa olen samoilla linjoilla siinä, että juuri juhlapäivinä se satunnainen sokerin syöminen olisi sallittua. Kunhan se ei ole jokapäiväisessä perusruokavaliossa.

Kun puhutaan lapsista, jotka ihan ensimmäisiä kertoja maistavat uusia makuja, niin esim. luonnonjogurtti tai viili menisi ihan varmasti ilman sokeria vaikka ilman tai marjojen kera. Aikuiset ovat se ryhmä, jotka haluavat sitä makeutta lisää ja aikuiset (valitettavasti) päättävät mitä lapset syövät. Ylienergiset lapset, joita usein luokitellaan ADHD-ryhmään, olisivat luultavasti normaaleja muksuja, jos ruokavaliota muutettaisiin vähempi hiilihydraatiseksi ja valkoinen sokeri ja vehnäjauho jätettäisiin kokonaan pois. Ruokavalio on avain aika moneen asiaan, sitä ei vain lääkäritkään suostu myöntämään, koska silloin jäisi pillerit antamatta vaivaan kuin vaivaan ja jäisi lääkefirmojen antamat bonukset pois.

Nyt jos olisin sinä, niin veisin tämän askeleen pidemmälle ja ottaisin yhteyttä instanssiin (?) joka antaa luvat käyttää tuota Sydänmerkkiä. Miten on mahdollista että sen määrittelemät sokerirajat voivat olla niin korkeat? Kyllä kiinnostaisi.

Ja mitä tulee näiden suomimerkkien kilpailuun isojen jättien kanssa, uskoisin maamme olevan juurikin oikea markkinaympäristö nimenomaan terveellisten vaihtoehtojen tarjoamiselle kuluttajille. Suomessa ollaan näistä asioista kuitenkin aika tietoisia ja siinäpä hyvä uusi kilpailuetu, luomu-merkinnän oheen.

Uskon, että kun kuluttajat jaksavat muistuttaa valmistajia, kyllä tämä tilanne tästä kohenee!

Nii-i. Eikä sitä haluaisi valittaa toisaalta ”turhasta”…

Juuri näin! Juhlat ja vapaapäivät ovat aivan eri juttu kuin arkipäivän aamu-, väli- tai iltapalat!

Olet luultavasti ihan oikeassa!!

Riikka. Mietin itse ihan samaa! Pitäisikö jatkaa asian vientiä eteenpäin?

Olisipa kyllä mielenkiintoista kuulla mitä he vastaavat. Anna mennä vaan!

Hei, minäkin kannustan asian viemistä eteenpäin, kun näin hienosti olet päässyt jo liikkeelle. Olisi todella kiintoisaa kuulla Sydänliiton vastinen tähän ja nimenomaan siihen kuinka se voi merkkinsä moisille sokerimäärille. Itse koen aina suurta epätoivoa jugurttihyllyn edessä, lapsi on saanut välillä Valion kidiusta mummolassa ja haluaisi sitä myös kotiinkin, mutta ne sokerimäärät on siinä niin huimat, että ei vaan voi. Jos oikein laitetaan rantttaliksi saatan ostaa normimakujugurtin, muuten maistuu luonnonjugurtti pilttipurkin hedelmäsoseella. Blogiisi olen päätynyt ihan viime aikoina, kiitos Iholla!

Tottakai vastaukset oli ”ennalta arvattavia”, kun lähtökohta tälle teidän koko sokerihysterialle on se, että kaikki sokerit (hiilihydraatit) on niin pirun vaarallisia.
Aivot pystyy käyttämään ainoastaan hiilihydraatteja rakennus ja toiminta-aineenaan, joten sokeria syömättömät ovatkin harmaita ja muistamattomia.
Pitäisi ymmärtää suhteet, ennenkuin rupeaa kiljumaan jostain sokeriprosenttimääristä.

Sokeriahan ihminen ei tarvitse mihinkään ja hiilihydraatteja saadaan varmastikin ihan muista elintarvikkeista kuin sokerista. Sokerihysteriaa tämä ei mielestäni ole lainkaan, vaan todella hyvä ajatus ja kummastelen todella paljon tuota että aikuisille enemmän kohdistetuissa vastaavissa tuotteissa on noinkin paljon vähemmän sokeria kuin lapsilla. Käsittämätöntä. Hyvä kun nostit asian esille!

Ootteko sokerinvastustajat koskaan tarkistaneet paljonko sokeria on marjoissa ja hedelmissä?. Tavallinen marja-hedelmäsmoothie sisältää jopa enemmän sokeria kuin kolajuomat. Ihan vain näin hysteriaa lietsoakseni kirjoittelen.

Onpa omituinen linjaus. Minä ainakin ajattelen, että juuri juhlissa voi herkutella. Pääasia on, ettei arkipäivät ole täynnä – joka aterialla – sokeria.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X