Mua haastateltiin vähän aikaa sitten yhteen yliopiston oppimistehtävään bloggaamisesta. Esiin nousi taas sama aihe, joka puhutti myös tuolla arjen aikatauluja käsittelevässä postauksessakin. Journalistiikan opiskelija kyseli, kuinka ehdin tehdä aika paljon asioita päiväni aikana.
Teidän kommentteihinne vastasin, että selviän lyhyillä unilla. Ja niin selviänkin. Vaikka sitten niin, että silmäpussit vähän suurenevat, mutta selviämpä kuitenkin.
Haastattelijalle kerroin myös, että ihan oikeasti rakastan niin monia juttuja mun elämässäni, että saan siitä intoa tehdä vaikka sun mitä.
Yleisesti ottaen olenkin sellainen täti, että nautin äksönistä, enkä kaipaa erityisesti hengähdystaukoja. Jos voin bussimatkalla, välituntisin, puuron keittämisen tai kymppiuutisten keskellä tehdä töitä, teen niitä usein ihan mielelläni. Enemmänkin stressaannut, jos joudun haahuilemaan toimettomana.
Mutta nyt tullaan tähän kohtaan MUTTA. Vauhti on kivaa. MUTTA.
Olen aina ollut ääretön jouluihminen ja mulle joulu merkitsee ennen kaikkea kotipuuhailua, perhettä ja ystäviä. Enkä nyt tarkoita pelkästään niitä 24.-26.12, vaan koko sitä – korjaan : TÄTÄ – aikaa. Koska odotushan kaikkein parasta on!
Nyt kuitenkin tuntuu, että jouluun oikeaan tunnelmaan ja ytimeen rauhoittuminen on melkein mahdotonta. Miten voi saada zen-fiiliksen? Miten voi hipsutella villasukissa, juoda glögiä ja koristaa kotia, kun elämässä on aikamoinen haipakka? Blogipöhinää, harrastuksia ja koko vuoden kiireisin aika koulutöissä?
Yleensä olen tähän aikaan vuodesta viritellyt jo jouluvalot ja ollut hyvin varma siitä, mitä jouluista haluan kotiini. Nyt meidän partsilla ei ole edelleenkään yhtään lyhtyä, ei kanervaa, eikä sisälläkään jouluvalon jouluvaloa. Sentään sain roudattua kesäjulisteet rullalla kaappiin ja pistettyä edes muutaman punaisen tyynyn jo esille.
Kertokaapa siis nyt vinkkinne siihen, kuinka kiireen keskelle saa rauhan! Kai tähän joku roti on tultava. Edes jouluksi. Sitten voidaan taas juosta!
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (16)
Meillä tilanne on se, että poikaystävän kanssa asutaan eri puolella Suomea kuin meidän perheet ja joulut vietetään aina tuolla kotikylässä. Normaalisti sinne mennään viikkokin ennen joulua ja sitten palaillaan loppiaisen tienoilla takaisin tänne opiskelukaupunkiin. Itseä harmittaa se, että olisi niin kiva laitella tätäkin kotia vähän joulukuntoon, mutta sitten tuntuu tyhmältä palata joulukuusen ja -koristeiden luokse kun joulu on aikoja sitten mennyt. Tai virittää joulukuusi jo itsenäisyyspäivänä? Mutta jaa, en tiedä miten tämä nyt liittyi suoraan tähän sinun tekstiin, nosti vaan ajatuksia itselläkin mieleen 🙂
Hieno kommentti. Noinhan se on! Lasta tuskin kiinnostaa, onko sohvalla trendikäs vai epätrendikäs joulutyyny. Tai onko keittiönkaapit joulusiivottu 😀 Mahtava pointti!
Mun äiti on ommellut sen. Marimekon joulukangas 🙂
Ihanaa joulua, Maria! Ja totta puhut: Joulufiilistä arkisiin puuhiin, se on hyvä idea!
Totta, Myy!! Ja mulle joulu ei kyllä koskaan olekaan ollut suoritus (mähän menen valmiiseen jouluun äidin ja isän luo). Mutta kun rakastan niin joulun kauneutta, niin haluaisin sen pian tänne meillekin 🙂
Ihana perinne teillä 🙂
Totta, Loviisa! Kun vielä lauloin kuorossa, joulufiilis tuli musan kautta aina ihan luonnostaan!
Me emme ennen F:ää laittaneet joulua yhtään omaan kotiin, kun varsinainen joulu meni meidän vanhempien luona. Nyt näen sen tärkeäksi juuri F:n takia…vaikka sitten jo itsenäisyyspäivänä, kun varsinaista joulua ei olla kotona 🙂
Keskity lapseen 🙂
Ainakin itsellä on se jännyys elämässä, että mitä isompia jutut oli lapsena (joulu, huvipuistot, metsät), sitä enemmän niistä nykyään saa kiksejä, kun elää ne lapsen kautta. Itselle ne tortut, ledit ja muut voi ostaa millon vaan, mut kun keskittyy tekemään lapselle ihan hiton muistorikasta joulufiilistä, niin jotenkin siihen uppoaa myös itse mukaan. Me kyyniset aikuiset vaan tarvitaan se toinen näkökulma, ja paras potku (mulle ainakin) on se, kun mietin sitä miten juuri tästä hetkestä rakentuu se lapsen muisto oman lapsuutensa jouluista. Mikä on se tän joulun juttu, minkä lapsi muistaa vielä juhannuksenakin – tai ehkä koko elämän. Sehän meidän aikuiset pitää liikkeellä usein 🙂
Mo. Ekan kuvan kuusityyny on makea, mäkihaluuun. Mistä oletkaan sen hankkinut?
Heip!
Itse olen melko minimalisti, mitä joulukoristeluihin tulee, mutta glögiä tulee juotua ja kynttilöitä poltettua ahkerasti jo näinkin ”ajoissa” ennen joulua. Jos tuntuu, ettei aikaa jää erikseen fiilistellä joulun tuloa, niin omana vinkkinäni on yhdistää niihin arjen puuhiin omat rentouttavat elementtinsä: laita vaikka ne kynttilän palamaan jo aamupalalle tai juo glögiä tarkistaessasi kokeita ja kirjoittaessasi blogia 🙂 Mikä ikinä auttaakin tuomaan sitä luksusta siihen omaan juttuunsa!
Tykkään muuten blogistasi tosi paljon. Osaat niin monipuolisesti kirjoittaa eri aiheista. Mukavaa joulun odotusta!
Hei elä hyvä immeinen ressaa joulusta noin kovasti, kun se ei oo ollenkaan hyvä homma eikä ollenkaan joulun tarkotus 😉 Jos tänä vuonna fiilis on kiireinen, niin teet just sen, mikä eniten tuo joulufiilistä ja ”luovut” muusta. Ei joulua pidä suorittaa 🙂 Joskus vaan less is more – henkisenkin hyvinvoinnin kannalta 😉
Meillä ehkä toimii se, että puuhataan lähinnä perheenä asioita arki-iltaisin ja viikonloppuisin, vieraillaan perheenä sukulaisissa jne. Omia menoja tällä hetkellä vähemmän (tai siis erillisiä), ihana vähän rauhoittua. Meidän jokaiseen iltaan kuuluu teehetki (johon 4v ei aina jaksa osallistua) ja monesti poltellaan kynttilöitä. Liikaa aikataulutusta on nyt tällä hetkellä pyritty välttämään :)Tiedän myös että on aika läjä koulupaperitöitä tehtävänä, mutta teen ne sitten vikana iltana ja unohdan ne siihen asti… kiroan siis toivottavasti vaan yhden päivän!
Ihanaa joulun odotusta 🙂
Minä en ole koskaan oikeastaan ollut mikään jouluihminen. Nyt kuitenkin tekisi mieli ommella kotiin jouluverhot ja vähän joulupöytäliinaa ja kaikkea sun muuta. Taitaa kuitenkin jäädä tänä jouluna vielä tekemättä. Suosittelen ottamaan puoli tuntia aikaa itselle vaikka juuri ennen nukkumaan menoa ja miettimään että mitä joulujuttuja ehtisi seuraavana päivänä laittaa esille. Lyhtyhen vieminen ulos ei vie kuin 5 minuuttia ja niin kiire ei koskaan ole ettei ehtisi itselleen tärkeisiin asioihin keskittymään.
Samoilla fiiliksillä täälläkin, luin tekstisi ja ajattelin jo innoissani, että sinulta löytyy ratkaisu 😀 edellisinä vuosina olen havainnut hyväksi konstiksi kutsua ystävät koolle, ja leipoa porukalla pipareita, siinä samassa usein uppoo pullo glögiä, tulee vaihdettua kuulumiset ja mikä parasta, tulee leivottua kotiin kasa pipareita!
Helou!
Meillä aikalailla samanlainen tilanne, kun Mirkalla, eli mieheni asuu meidän ”ykköskodissa” 250 kilometrin päässä minun opiskeluyksiöstäni. Joulua laitamme (ykköskotia siis) aina viikonloppuisin, mutta saavutettu joulufiilis katoaa lähes kokonaan, kun tulen takaisin kolkkoon ja kämäseen yksiööni. Ehkä joulun lämpö hiipii minunkin sydämeen viimeistään Johanna Kurkelan joulukonsertissa tai kauneimmissa joululauluissa. ♡
Vinkkinä Karkille: rauhoittava joulumusiikki taustalle soimaan,vaikka bloggaillessa 🙂