Kuten kerroin jossain Hyvän mielen joulukalenterin luukussa, yritimme tänä vuonna antaa perheemme aikuisille vain yhden lahjan / aikuinen. Ennen teimme nimittäin niin, että jokainen sisarus ja vielä vanhemmatkin erikseen antoivat lahjansa jokaiselle lapselle, puolisolle, vanhemmalle ja siskon poikaystävälle. Nyt päätimme toimia kuitenkin toisin!
Ennen joulua olo oli outo. Ei lähes ollenkaan kauppakeskusostelua, paketointia tai rahanmenoa.
Mutta kun aatto koitti, tuntui uusi perinne vähintäänkin yhtä kivalle kuin monilahjaiset edellisvuodet. Niin ja: Koska perheen yhteisen lahjan lisäksi puolisoille ja appivanhemmille annettiin oikeus ostaa omat lahjansa, kävi niin, että kyllä jokainen meistä aikuisistakin sai silti enenmmän kuin vain sen yhden paketin.
F sai toki enemmän paketteja kuin aikuiset, mutta silti – onneksi – todella paljon vähemmän lahjoja kuin aikaisempina vuosina! Nyt hän nimittäin jopa jaksoi keskittyä jokaiseen pakettiin ilman pakettiähkyä.
Esko sai lahjaksi mm. Lahtiblogin Just forget it -paidan vanhemmiltaan, mummoni kutomat villasukat, S-ryhmän ravintolalahjakortin (koko meidän köörille) veljeltään ja tämän vaimolta, sekä Coston rusetin ja Acnen villahuivin minulta ja F:ltä.
F sai puolestaan Lego-talon*, Sofia-prinsessan kampauspään, Mauri Kunnaksen kirjoja, Marimekon paidan, villasukkia ja lapasia, sekä Palatsin Palleroita.
Minä sain hauskat Happy Socksit, Marimekon Pippurikerä-lakanat (tuplana), Triwan huikean kauniin kellon Eskolta ja tämän vanhemmilta (ostettu Petit St. Louisista), seinäkalenterin My o My:stä, sekä toivomani CosStoren lahjakortin perheeltäni.
Aika huikean ihania lahjoja minusta!
Mitäs te saitte ja mitä annoitte?
-Karoliina-
*saatu blogin kautta
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (39)
meilläkin meni tänä jouluna niin että aikuiset sai vaan muutaman paketin mutta miun poika, 4v, sitten vähän enemmin 🙂 tosin itse pyrin pojallekkin ostamaan lelujen (joita on nytkin jo liikaa) sijaan vaatteita ja kirjoja.
itse sain hyödyllisiä lahjoja kuten paistokasarin 🙂 mutta tulihan sieltä sitten guessin korviksetkin, huulikiiltoa jne 😉
Ok, Daniella hyväksyn selityksen 😀 ite en ole koskaan ollut merkkien perään enkä niinollen ymmärrä ollenkaan sellaista maniaa. En koskaan pystyisi laittamaan 500e johonkin laukkuun kun sillä rahalla saisin 10 laukkua tai lapsille uudet sängyt tms. En usko että siltikään, vaikka tienaisin 4000e/kk.
Ja hyvä Heidi!! Mahtavaa, toi on meidänkin tavoite tulevina vuosina!! <3
Olen myös sitä mieltä että leikki on lapsen työtä, mutta leikkiin ei välttämättä tarvita materiaa. Se on aikuisten ajatus leikistä, että pitää olla kaiken maailman pelit ja vermeet leikkeihin. Meillä parhaita kotileikkejä on tullut ”roskista” joita olen pessyt käyttöön (mm. jogurttipurkit, puiset juustorasiat, d-vitamiini paketit yms), ulkona suosikkeja ovat ylivoimaisesti kepit ja lumi, roolileikkeihin on kelvannut äidin vaatekaappi sekä epämääräinen sälä mitä kotoa löytyy valmiiksi (remonttikypärä, remonttilasit). Näillä on leikkinyt poika yhdessä naapurin lastenkin kanssa. Se on aikuinen joka opettaa lapselle paljon materiasta ja siihen suhtautumisesta, siksi yritämme löytää vaihtoehtoisia tapoja tavaran ostamiselle. Toki joskus ostetaan jotain pitkin vuotta, mutta silloin suunnataan noin pääsääntöisesti kirpparille ja ostetaan jotain hinta-laatusuhteeltaan järkevää.
Pieni lapsi ei myöskään jaksa keskittyä niin monen paketin avaamiseen. Me ollaan otettu linjaus että synttäreillä ostetaan aina yksi yhteislahja koko poppoolta. Se on ollut viime vuosina polkupyörä/parkkitalo/potkuauto.
Meillä lapsi sai aivan liikaa leluja lahjoiksi (n. 8 lelupakettia!!!) ja osa menikin suoraan kaappiin. En halua opettaa lasta siihen että a) materiaa suorastaan tarvitsee b) kaiken voi saada mitä toivoo, koska elämä ei mene niin. Nykyajan tulotaso aiheuttaa jo sinällään dilemman tässä suhteessa, koska olisihan sitä varaa ostaa lapselle yhtä sun toista ja lastahan on ihana ilahduttaa. Mutta se onkin tämän kasvatustehtävän pointti rajata 😉
lähetti kesken kirjoituksen, eli joulu oli kuitenkin ihana. Lahjoista viis kunhan rakkaat on paikalla. Edellisinä vuosina ollaan oltu sellaisessa lahjaähkyssä että ei kiitos enää. Siksikin oli täysin stressitön joulukuu. Suosittelen!
Me emme mieheni kanssa antaneet toisillemme ollenkaan lahjoja, emmekä vanhemmilleni tai siskolleni. Lapsemme 9kk sai muutaman paketin,mutta oli innoissaan lahjanaruista enemmän. Joulu oli kuitenkn
Niin ja blogeissa varmaan ideana, että voi itselleen metsästää samanlaisena 😉
Joillekin varmaan se merkki on se juttu, mutta itse ehkä mainitsisin sen siksi, että se kertoo enemmän siitä asiasta. Esim. en saanut vain laukkua, vaan juuri sen tietyn. Itse kun olen aika tarkka mitä pistän päälleni tai kannan olallani. Laukku ei ole koskaan vain laukku, vaan se on juuri se tietyn värinen, muotoinen ja kokoinen ja merkin kertominen kertoo ainakin asiasta tietävälle, mistä on kyse ilman sen kummempia kuvailuja (joissa muuten itse olen poikkeuksetta surkea!). Ja kyllä, omistan pitkälti pelkästään (edullisia) ketjutavaroita, että puheessani ei suinkaan vilise Guccit ja DKNY:t 😉
Itse ajattelen niin, että yksittäinen lahja kärsii inflaatiota, jos niitä on paljon. Etenkin pienistä lapsista näkee, ettei heitä jaksa kiinnostaa monen paketin avaaminen, loput ovat samantekeviä. Oli esimerkiksi kurjaa olla kaverin lasten synttäreillä viimeisessä satsissa (kolmet pippalot viikonlopun aikana), kun lapset eivät edes jaksaneet avata meiltä saatuja lahjoja saati olleet kiinnostuneita sisällöstä kun lopulta avasivat sen.
En myöskään halua opettaa lapsilleni, että materia on tärkeää tai lahjat olisivat itseisarvo. Selvittelen synttäreiden ja joulun alla, mitä he kaikkein eniten toivoisivat, sen saavat. Kaikkia toiveita ei pidä täyttää, koska sehän tarkoittaisi, että elämässä saa aina kaiken haluamansa. Eikä näin tietenkään ole.
Ja mitä vähemmän tavaraa on talossa, sen onnellisempi itse olen. Minusta on myös kivaa, että lapset saavat käyttää leikeissäänkin mielikuvitusta. Ei tarvitse olla jokaista ruokatavaraa leluna, legopalikat voi ihan hyvin toimittaa vaikka perunan virkaa.
Ja itse haluan ostaa lapsille lahjaksi nimenomaan lelun tai kirjan tms. mitä itse oikein kovasti haluavat, koska saippuoita, lakanoita ja vaatteita ostan joka tapauksessa tarpeen mukaan. Haluan vanhempana antaa lapsilleni jotain ekstraa. Tuollaisia asioita pyydän sitten ennemmin sukulaisilta. Tänä vuonna molemmat lapset saivat meiltä yhden lahjan ja sukulaisetkin aika orjallisesti olivat pitäytyneet yhdessä paketissa per nenä, joskin yhdestä paketista saattoi löytyä useampi asia, ovelia nuo mummit 😉
On totta kai kiva antaa lapsilleen asioita, mutta haluan pitää kiinni kohtuudesta, muuten teen vain karhunpalveluksen. Mielummin sitten pitkin vuotta voi ostella jotain pientä ja koska lapset saavat myös isoisovanhemmiltaan aina rahaa, saavat he pienen osan käyttää omien halujen mukaan, ettei kaikkea säästetä tulevaisuuteen. Etenkin kun toisen lapsen synttärit ovat joulukuussa, ostetaan lahjarahoilla jotain kesäksi, esim. pyörä tms.
Tällaiset ajatukset itsellä 🙂 Terveisin lapsuudessa lahjaähkyyn sairastettu 😉
Wau, mitä lahjoja!
Meillä on tapana keskittyä lahjojen kanssa lapsiin. Aikuiset eivät juuri paketteja saa.
Itselleni ostin kirjan, koska kirja joulussa pitää saada ja lukea. Ja kun itse ostaa, saa juuri sellaisen kuin haluaa 🙂
Mua aina hämmentää miksi ne vaatteiden ja tavaroiden MERKIT pitää mainita erikseen? Mikä siinä on se juttu? Miksi ne on tärkeitä, tai jotenkin oleellista? 🙂 Miksei vaan voi sanoa että sain lahjaksi puseron ja sukat ja ihanan kaulakorun?? 🙂
Ostin miehelleni tänä jouluna laukun ja kaulahuivin, hän minulle 2 pulloa hiuslakkaa.. sellofaaniin pakattuna. Ollaan molemmat aika surkeita lahjan ostajia, mut olin mä kieltämättä vähän loukkaantunut/pettynyt. Viime tingassa vielä haki ne jostain vaatehuoneesta ja viskasi kuusen alle,muisti sentään.
Mun on pakko kysyä, jos jotkut haluaisivat avata näkemyksiään: Miksi niin monilla on ajatus, että vain pari lelua lapsille? Mistä sitten saatte lelut lapsillenne? Ostatteko niitä paljon pitkin vuotta vai saatteko jotenkin paljon lahjaksi? Leikki on lapsen työtä. Mitä lapsenne sitten tekevät, jos heillä ei ole välineitä leikkiin? Ei oma lapsemme ainakaan jaksa samoilla jutuilla koko ajan leikkiä ja miksi pitäisikään. Kyllä itseänikin kyllästyttäisi hänen kanssaan leikkiä jos leluja olisi kovin vähän.
Me ei paljoa pitkin vuotta leluja ostella, vaan meillä ne keskittyvät synttäreihin ja jouluun. Synttärit on ihan joulun alla, joten uusien lelujen saanti keskittyy vuodessa pariin viikkoon. 3 -vuotias tyttäremme sai 21 lahjaa tänä jouluna. Ehkä siinä oli vähän liikaa yhdelle päivälle, joten mietinkin josko tästä lähin ostaisimme enemmän pitkin vuotta. Nytkin jäi muutama juttu ostamatta, kun tuntui että niitä paketteja alkoi jo olla.. Täytyy nämä sitten hankkia myöhemmin. Valtaosa lahjoista oli meidän ostamia.
Toki joukossa oli mm. pussilakanat, pyyhe ja pesuaineita. Mutta myös paljon leluja. Paloauto, sylvanian families -sarjaan uusia juttuja, nukeille vaatteita, leikkiruokia, korurasia ja koruja, unikaveri, puhuva hamsteri, muovailuvälineitä, lautapelejä, palapelejä, kirja…
En tarkoita arvostella ketään, päinvastoin teidän toimintamallinne voi olla parempi. Ihmetyttää vain, kun tuntuu että niin monet karsastavat suurta lelu- ja lahjamäärää. Ei meilläkään minusta mitenkään paljon leluja ole. Nytkin sai taas pakata vauvaleluja varastoon, kun tytär sai ikäiselleen sopivampia leluja käyttöön 🙂
Me tehtiin tänä jouluna samanlainen sopimus: arvottiin sisarusten, vanhempien ja isovanhempien kesken yksi henkilö/pariskunta, jolle ostaa lahja. Tykkäsin tästä järjestelystä tosi paljon, ja kun tämän arvotun lahjan lisäksi sain lahjat mieheltä ja anopilta, kokonaismäärä tuntui varsin sopivalta :).
Lapsetkin saivat viime vuosiin verrattuna varsin kohtuullisesti paketteja, eikä joulu tuntunut sellaiselta kulutusjuhlalta kuin aiemmin, ja ehdottoman hyvä niin :)! Muut asiat ovat tärkeämpiä!
Meilläkään ei ole tapana ostaa aikuisille lahjoja, ainoastaan puolisolle ostetaan yksi lahja. Tai lasten isovanhemmat kyllä saa joka joulu lasten kuvista tehdyn vuosikalenterin. Itse sain uuden tyynyn, miehelle ostin sukat ja termosmukin. Tosi edullisesti siis mentiin. No saatiin me kyllä makeisia ja laudeliinat porukoilta. Lapset sai muutaman paketin, joista leluja sisälsi vain kaksi per pää.
Vähän sama meininki täälläkin….
Olen isosta perheestä, meitä on yhteensä viisi sisarusta. Siihen kun lyödään yhteen vielä kaikkien puolisot ja vanhempani sekä neljä lasta, paketteja on hirmuinen määrä.
Tänä vuonna sovittiin että lapsille saa kukakin setä/täti/mummu/pappa ostaa lahjan jos tahtoo, mutta aikuisille ostetaan vai yhdet lahjat. Äitini oli kirjoittanut kaikkien aikuisten nimet hattuun ja sieltä nostimme nimet kenelle kukakin lahjan ostaa. Ei hirmuista pähkäilyä mitä kenellekkin ostaa, eikä hirmuista rahan menoa. Sitä paitsi oli tosi hauska arvailla kuka oli kenenkin paketin takana. Tämä perinne jatkuu meidän perheessä taas ensi vuonna! 🙂
Lasten lahjamääristä en kehtaa puhua mitään… 😀
Mukavaa joululoman jatkoa!
Meillä ei yleensä aikuisille osteta lahjoja, mutta tytöt haluavat ostaa äitille ja isälle jotain. Sain toivomani yöppärin. Yllätyksenä viimevuotiseen tapaan mieheltäni Oulun Palomiesten seinäkalenterin. Suklaata ja kynttilöitä. Itse ostin itselleni Espritin musta-valkoraidallisen paidan, se on ihana!
Onneksi Joulu on ohi!!!! En ole mikään jouluihminen (johtunee lapsuudesta…) ja tämä makaaminen jo ärsyttää 😀
Meillä on jo pitkään ollut sopimus, että aikuisille ei osteta lahjoja. Tosin miehen kanssa ollaan sovittu, että annan hänelle yhden ja hän yhden minulle, jotta lapset eivät jää siihen kuvitelmaan, että vain he saavat lahjoja. Lapsille ostamme yhden paketin vanhemmilta ja loput tulee sukulaisilta (jotka kyselevät meiltä toiveet) ja lapset saavat näin ollen kohtuullisen määrän paketteja.
Meillä myös vähälahjainen joulu. Miehelleni ostin game of thrones-historiakirjan, hän kun on kahlannut läpi kaikki olemassaolevat kirjat myös englanniksi. Itse sain häneltä desigual huivin ja hajuveden joka on ollut listalla.. Lisäksi sain äidiltä toivomani ketttukarkkivillasukat ja lapaset, lapsen tekemän pipon, toivomani kännykotelon ja rahaa anopilta. Lapset saivat tänä vuonna tosi vähän lahjoja. Kannettavat tietokoneet veivät sen verran rahaa(vaikka saimme toiset isovanhemmat mukaan) niin siksi. Ppika sai keittokirjan ja essun ja patalaput ja tyttö maalaustarvikkeita harrastuksensa tueksi.
Mukava joulu kyllä oli. Lapset ovat jo niin isoja että vaikka laskevatkin lahjojaan, ovat tyytyväisiä vähään. Ja leluja tuskin enää ostetaan mutta leffaliput onkyl seuraavina vuosina kova sana.
Aivan ihania lahjoja!!! <3
Ps. Mistä tollasen Lahtiblogi-paidan vois hankkia..? :p
Mä olin tänä vuonna mukana avopuolison perheen perinteikkäässä joululahja-arvonnassa ja hauskaa oli! Kiitollisin mielin otin vastaan puolison mummin toiveen juuri tietynlaisista lakanoista, muuten ois voinut olla haastavampi nakki. Musta toi on erittäin toimiva tapa järjestää vähänkään isomman porukan joululahjat. Vältytään turhalta stressiltä, rahan menolta ja turhan krääsän saamiselta. Aikuisilla kun tuppaa yleensä olemaan jokin järkevä joululahjatoive (muttei ihan aina, nimim. Muumimukeja ei koskaan ole liikaa! Olkoonkin kaappi jo pullollaan niitä) 😀
[…] jo viime jouluna kerroin, on perheemme siirtynyt joululahjojen suhteen ekologisempaan ja järkevämpään suuntaan. […]
Ihana vinkki, Hanna!
Kuulostaa fiksulle järjestelylle!
Hyvä te!!
Todellakin 🙂
Minkä ostit? Mä ostin itselleni uuden Härkösen!
No jos mä en niitä postauksessa mainitse, joudun vastaamaan kohta 10 samanlaiseen merkkikyselyyn täällä, sähköpostissa tai Instassa 🙂
F saa ainakin leluja läpi vuoden. Kohtuudella. Kun on synttärit ja joulu niin lähekkäin, menisi meno muuten liian hurjaksi. Niin ja elämyslahjat kunniaan!
Olet oikeassa! Mekin varmasti jatkamme samaa perinnettä!
Meillä on ollut aikuisten kesken samanlainen arvonta jo monena vuonna. Eli vain yksi lahja/ aikuinen. Toimii, eikä rahaa pala niin paljon verrattuna siihen, että jokainen perhekunta ostaisi jokaiselle aikuisellekin jotain lapsien lisäksi.
Juuri näin!
Olet ihan oikeassa!
Tuo arvonta on niin hauska tapa!
Itse olen jouluihminen, mutta silti odotan jo alkavaa vuotta ja sen tuomaa eloa!
Viisaalle kuulostaa!!
Leffalippu on aika hyvä lahja. Ja voi että: Itsekin haluaisin Kettukarkki-lapaset!
Luulen, että se on ostettu muotsikan joulumyyjäisistä!
Oi, kuulostaa ihanalle!
Minä en ole saanut koskaan aikuisiällä enempää lahjoja määrällisesti kuin nuo sinun esittelemäsi. 🙂
Yleensä yhden mieheltäni, ja molemmilta vanhemmiltamme mieheni kanssa yhteiset lahjat.
Muutamana jouluna lisäksi olemme arponeet sisarusten kesken kuka ostaa kellekin. Tänä vuonna ei ollut sitäkään.
Lapset saavat meillä myös hyvin kohtuudella. Yritämme selvitä kahdella lahjalla per lapsi, ja lisäksi mahdolliset kummien ja mummien lahjat. Tänä vuonna sain toivomani koriste-esineen mieheltäni.
Kuulostaa hyvälle ja fiksulle tavalla antaa lahjoja!