Äitiydessä parasta on se, että…
- saa rakastaa jotain ihmistä koko sydämestään.
- saa pussailla ja halailla joka päivä.
- saa mahdollisuuden vaikuttaa yhden ihmisen elämänänkuvaan ja arvoihin.
- saa riemuita pienistä asioista (pissa, nukahtaminen, kirjaimen kirjoittaminen).
- huomaa riemuitsevansa toisen ihmisen puolesta enemmän kuin yhdestäkään omasta saavutuksestaan ikinä.
- huomaa asettavansa toisen ihmisen oman itsensä edelle. Aina. Eikä tee edes tiukkaa!
- ei enää välitä elämän pienistä epäolennaisista asioista.
- voi oppia joka päivä uutta. Itsestä, lapsestaan ja elämästä ylipäätänsä.
- saa seurata kasvua ja kehitystä koko ajan vierestä.
- ei menetä kosketusta siihen, mikä lopulta elämässä on tärkeintä.
Voi aamulla herätä siihen, kun pienet kädet tarraavat kiinni kaulaan, saa märän pusun suoraan huulille ja kuulee sanottavan ” Huomenta äiti. Sä oot jo ihan virkee. Ja ihana”.
-Karoliina-
P.S. Mikä sinusta on parasta?
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (10)
Se kun oma poika (kohta 2v.) lopultakin monen kuun harjoittelun jälkeen oppi sanomaan: ”ÄITI”. Poika on pölöttänyt jos pitkään mutta äiti vääntyi aina ämmäksi.. Kun tää sit eräänä aamuna tepsutti isin kanssa herättään ja sieltä tulikin ämmän sijasta kirkkaalla iloisella äänellä ÄITI, tää äiti purskahti onnesta itkuun.. Elämän isoja pieniä iloja
Kyllä <3
🙂
Voi että. En tiedä. Sain ne ystävältäni lahjaksi!
Olen ajatellut samaa: F on nyt aivan loistavassa iässä!!
Olet oikeassa. ”Äiti” on ihana sana 🙂
Ihana postaus!<3
Kaikkien listassa mainitsemiesi asioiden lisäksi minulle parasta äitiydessä on se, että on äitinä olen lapselleni se kaikista tärkein ihminen maailmassa!
Aamen! Vaikken uskonnollinen olekaan 🙂
Mistä nuo ihanat kettu korvikset on? 🙂
Äitiys on ehkä parhaimmillaan juuri nyt. Esikoinen lähestyy murrosikää, mutta myrsky ei ole täällä ihan vielä. Välillä kyllä jo tuulee ja puhaltaa, mutta vielä ollaan enemmän lapsia.
Kuopus on omatoiminen jo. Ei enää vaippoja, ei pottia, ei edes ”pyyhkimään”-huutoja. Viisivuotias osaa ja pystyy. Pukea ja riisua, leikata ja voidella oman leivän.
Juuri tässä iässä kaikki voivat tehdä yhdessä ja osallistua. Leipoa tai lukea yhteisen iltasadun, käydä taidenäyttelyssä tai geokätköllä.
Tähän hetkeen voisin kelloni pysäyttää. Ainakin hetkeksi…