Jos perustaisi äitiytensä, varsinkin näin mutsibloggaajana, vain muiden mielipiteille, olisi kyllä aika lirissä 😉 Vai kuinka? Lapsen näkyvyys blogissa
- Näkyy –> Äiti on tyranni, joka altistaa lapsensa pilkalle, kiusaamiselle ja nettisekopäille. ”Oletko koskaan miettinyt, mitä lapsesi ajattelee tästä kaikesta aikuisena? Tiesitkö, että kuvat ovat netissä ikuisesti?”
- Ei näy –> ”Miksi teidän lapsi ei näy?” ”Paitsi ymmärtäähän sen. Lapsi oli niin söpö taaperona, mutta nyt naamasta on minustakin tullut oudonnäköinen. Ei taida sopia blogiäidin täydelliseen maailmaan ruma lapsi. Tai toisaalta: Olisihan se tietysti vaarallista, jos äidin hetkiä valokeilassa varastaisi oma lapsi. ”
Lapsen asut blogissa.
- Mietitty asukokonaisuus. –>”Lapsi ei ole mikään nukke tai pikkuaikuinen. Äiti on tainnut tehdä lapsen vain omaksi harrastuksekseen. Taisi jäädä lapsena Barbie-leikit kesken. Surullista”
- Kaapista riivitty asu. –>”Ai joku muotibloggaaja vai? Joku raja erilaisuudellakin. Lasta aletaan kohta kiusata, kun äiti toteuttaa hippiaatettaan lapsensa kustannuksella”
Äidin ulkonäkö.
- Täyttää länsimäisen normiston mukaan kauniin/tyylikkään/trendikkään piirteitä.–> Pinnallinen tyrkky. Teiniasteelle jämähtänyt wannabe-bloggaaja. ”Keskittyisi oman itsensä sijaan välillä lapsiinsa”.
- Ei täytä länsimaista kauneusnormistoa.–> Läski, anorektinen tai ainakin ruma. ”Pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan jokapäiväisillä kuvilla itsestään. Menisi ennemmin lenkille ja tekisi jotain tuolle perseelle. ”
Mutsin kaverisuhteet muihin bloggaajiin.
- Kaveeraa muiden bloggaajien kanssa. –> ”Piiri pieni pyörii. On taas näköjään narsistien kevätkokous, kun blogimutsit näkevät jossain todella tärkeässä pressitilaisuudessa. Kaikki kuvaavat itseään, toisiaan ja lapsiaan ja sitten kuvat jaetaan pikapuoliin kaikkien blogeihin. Huhhuh!”
- Blogimutsilla ei ole bloggareita (ainakaan blogin mukaan) kaveripiirissä. –> ”Oletteko huomanneet, että muilla blogimammoilla on kuvia toisistaan, mutta hänellä ei? Kertoo ehkä jotain ihminen luonteesta, ettei edes omat ”työkaverit” halua hänen lähelleen, tai kutsu minnekään mukaan. Säälittävä tyyppi, joka yrittää roikkua nurkilla, josko joku edes joskus ottaisi mukaan juttuihin. Olen myös kuullut, että Pirkko ja Bertta oli ennen kavereita, mutta sitten niille tuli riita niistä Mini Rodinin housuista.”
Ruoka blogissa.
- Einessafka/ravintolaruoka. –> ”En vaan voi kun surulla katsoa, mitä hän lapsilleen syöttää. Turha enää miettiä, miksi lapset sairastelevat. Näittekö: Viime viikolla herne-maissi-paprikaa suoraan pakastimesta? Eikö edes oikeaa paprikaa ehtinyt muka niin kiireisessä arjessaan pilkkoa?”
- Omatekoinen/luomu-safka. –> ”Helppohan se on kaikki ruuat valmiiksi itse tehdä, kun mies käy töissä ja rouvan ei tarvitse kun kotona vähän sisustella ja keitellä keittoja. Kyllä minäkin, jos kotona olisin. Mutta mun aivotoiminta riittää kuitenkin myös yli 5-vuotiaiden kanssa toimimiseen.”
Blogiäidin reaktio kriittiseen kommenttiin.
- Kertoo olevansa eri mieltä lukijan kanssa. Perustelee oman kantansa. –> ” Jos on tullut julkisuuteen, pitäisi kestää, ettei kaikki ole hänen kanssaan samaa mieltä. Heti hermostuu ja selittelee säälittävästi. Menee elämä vähän hankalaksi, jos ei ymmärrä, ettei hänen näkemyksensä ole aina se oikea. Voin vaan sääliä sen miestä : Uskaltaakohan raukka kotona koskaan kertoa mistään omaa mielipidetään, kun toinen tyrannisoi tuolla tavalla?”
- Ei kommentoi viestiä. –>” No niin. Ei keksinyt näköjään mitään sanottavaa. Kyllä kehuviesteihin aina vastataan, mutta itsetunto taitaa saada kolauksen, kun joku vähänkin järisyttää rouvabloggaajan kuplaa. Lapsellista.”
Ajankäyttö.
- Äiti ottaa omaa aikaa/parisuhdeaikaa. –> ”Minä en koskaan omaa aikaa tarvinnut. Jos perhe toimii, ei lomia tarvita. Olikohan niin, ettei tämä äitielämä käynytkään hienohelman elämäntyyliin?”
- Äiti viettää aikaansa enimmäkseen perheen ja lasten kanssa. –>”On hirveän vaarallista, että ihminen elää vain lastensa kautta. Voin vaan kuvitella, mitkä paineet niillä pienillä raukoilla on, kun pitää täyttää äidin vaatimuslistat.”
Yksityiset asiat blogissa.
- Ei kerro kaikkein arimmista aiheista. –> ”Miten pinnallista ja täydellisen elämän esittämistä. Tai toisaalta. Jos lusikalla on annettu, ei kauhalla voi vaatia. Näin hänet kerran muuten lapsensa kanssa kaupasta. Niin huonokäytöksinen kakara, huusi niin, että koko kauppa tärisi. Eipä vaan siitä näkynyt postausta. Taisi mennä täydellisen elämän ulkopuolelle tuo hetki.”
- Kertoo yksityisiä asioita. –>” Missä nettikriittisyys? Eikö aikuista ihmistä hävetä retostella elämänsä koko kansalle. Ihan oikeasti. Mua ei kiinnosta, eikä varmasti ketään muutakaan, arvon bloggaajan peräpukamat tai parisuhdekriisi. Ei ihme, jos mies jätti, kun vaimo ei tajua ykstyisyyden rajaa. Lapsia vaan säälin.”
Hauskaa iltaa, muruset!! Kaikkea ei aina kannata ottaa niin vakavasti, vai kuinka?…:) -Karoliina-
Kommentit (59)
Tää oli niin hyvä!
Mahtavaa, Hoover!
Kiitos 🙂
Peukku!
Hyvà kirjoitus Karoliina ! Tààllà myòs yksi ”huono àiti” vaikken edes bloggaa..:) Niinkuin tuossa joku totesi ”nainen on naiselle susi”. Ikàvàà ettà se on monesti totta. Me voitas me mammat kannustaa enemmàn toisiamme. Jos ei ole muuta kuin negatiivistà sanottavaa, sen voi myòs jopa jàttàà sanomatta; sità tàssà itsekkin opetellaan. Ei aina tarvitse olla se totuuden torvi. Kivaa kevàttà 🙂
Tottakai kukin äiti tekee aina jonkun mielestä ”väärin”, vaikkei bloggaisikaan, blogiäiti on vain enemmän pramilla ja saa enemmän sontaa tuulilasiin. Kuten edellisissäkin kommenteissa tuli esiin toisten arvostelu ilman argumentointia kertoo usein ihmisestä itsestään enemmän kuin arvostelun kohteesta. Ja internet mediana tuo oman lisänsä tähän ilmiöön.
Tuohon lapsen vaatetukseen kommentoin, että kaapista riivityt vaatteet ei meillä ainakaan näytä ”hipiltä” (joka voisi olla tavallaan myös muodikasta) vaan sellaiselta kauhtuneelta prismakatalogimatskulta. Noita vaatteita meillä käytetään aika paljon, koska tavallaan pidän turhamaisena vaatettaa lasta jonkun tietyn tyylin mukaisilla uusiotuotantovaatteilla. Ja kirppareilta tyylinmukaisten vaatteiden haaliminen vaatii paljon resursseja. Joskus – myönnettäköön – on itsellekin tullut mieleen ajatus, että jotkut tyylitietoiset ihmiset ilmaisevat lapsen vaatetuksen kautta omaa identiteettiään ja elämäntyyliään, lapsi on näinollen osa tiettyä ”elämäntapa-katalogia”, jossa oma elämä esitetään toisille tietynlaisena. Toisaalta – eikö tämä päde kaikkiin? Jokainen ilmaisee oman vaatetuksensa ja lastensa vaatettamisen kautta, ja muilla valinnoillaan, jotain. Myönnän myös sen, että itseä joskus salaa ärsyttää, kun lapsella on rupuset prismakatalogikledjut päällä. Vaatetuksesta puhuttaessa nousee esiin myös esteettisyys, joka mielestäni on tärkeä arvo, mutta joka usein liitetään erheellisesti turhamaisuuteen (ja ehkä teen näin myös itse). Esteettisyyden vaaliminen ei ole kulttuurissamme ikinä mikään ”oikea” syy tehdä mitään. Esteettisyys on unohdettu, vaikka/koska monistettua pintakauneutta korostetaan. Ehkä itsekin teen jotain punnintaa sen välillä, mitä voin itse esteettisyyden nimissä tehdä ja minkä koen turhamaiseksi.
Oon miettinyt myös paljon tätä ”elämäntapataloutta”, jonka piiriin blogitkin (ainakin osa) kuuluu. Että mikä ihmisiä motivoi tuomaan esiin omaa elämäntapaa ja rakentamaan identiteettiään julkisesti? Olen itse monesti tärkeää peilauspintaa blogeja lukiessani ja varmasti blogin pitäminen suo kirjoittajalleenkin ehkä jakamisen ja nähdyksitulemisen kokemuksia. Varmasti syitä blogata on yhtä monta kuin bloggaajaakin. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, miksi itse bloggaat? Itselläni on ollut yksi blogi (yhdellä virallisella seuraajalla, haha).
Mielenkiinnolla luin ja joo,tätähän se täällä rakkaaas somessa on,oli blogaaja tahi ei! Aina jollain on eriävä ja tietysti se oikea kanta asioihin ja siitä sitten väännetään. No,sulla on taatusti asenne kohillaan ja useimmilla bloggareilla,näitä lukiessa,miten näihin reagoi. Mutta toki on päiviä,jolloin jokin todella satuttaa! Tsemppiä kevääseesi ja ihanalle Eskolle terkkuja myös 😉
Ai kamala :-O Et kai nyt oikeasti ole saanut kaikkia näitä kommentteja?? Noihan on osa ihan sairaita. Ihme että kukaan edes viitsii bloggata. Mua ainakin kaikkein eniten ällöttää jos joku ääliö todella alkaa arvostella toisen lasta. Siis todella kuvottavaa.
Pakko kommentoida käsitteeseen ”kukkahattutäti.” Itse miellän kukkahattutädit oman ikäisekseni besserwissereiksi, jotka keski-iän tuomalla arvovaltaisuudella ovat mielestään oikeutettuja arvostelemaan kaikkea ja kaikkea, erityisesti nuorempia lajinsa edustajia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kukkahattutädeillä on jo iän tuomaa näkökulmaa asioihin ja siihen, että elämä kolhii ihan jokaista ja jokaisen toimissa – esimerkiksi kasvatuksessa – jäi toivomisen varaa (niin minullakin… :)) Kun olen sekä oman työni puolesta että siviilissä aika kauan seuraillut tätä ”äiti-arvostelua”, olen tullut siihen tulokseen, että kaikkein kerkeimpiä arvostelijoita ja tietäjiä ovat nuorehkot naiset, jotka sangen säälittäkin lyövät ensin sanan säilällä toisia vertaisiaan ja kertovat sitten kuinka asiat pitäisi hoitaa. Kysymys lienee oman arvon ja itsetunnon pönkittämisestä, sillä eihän sellaisen, joka on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, tarvitse tällaista tehdä. Sellainen kun voi antaa tilaa toisellekin. Lohdullista kuitenkin on, että useimmille ikä antaa perspektiiviä siihen, mikä todella on olennaista ja tärkeää ja myös siihen, että jokainen on vajavainen. Iloitkaa jokainen ihanista lapsistanne ja tukekaa hyvät naiset toistenne äitiyttä!
Musta on hyvä, että lapsen naama ei näy jokaisessa kuvassa. Antaa lapsellekin hieman yksityisyyttä. Ja tällä tavalla tuon ”kasvottomuuden” itse tulkitsin.
Ihan loistava postaus ! 😀
Super-hyvä postaus!! Uskomatonta millasta tekstiä tulee välillä aikuisten ihmisten suusta.. Onneksi, tulee varmaan paljon hyviäkin kommentteja mut nää elämäntapapessimisti kaikentietävät kukkahattutädit sais kyl välillä miettiä näitä kommentteja ihan omassa päässään. Mukavaa kevättä 🙂
Huomasin tuossa jossain vaiheessa, että teillä ei neidin kasvoja oikein enää näkynyt kuvissa, mut nyt näkyy taas useammin. Ärsyynnyitkö noihin ristiriitaisiin kommentteihin? 😀
Haha loistava postaus!! Oot kyllä nii huikee mimmi ja äiti;))
Jep jep. Kateellisten narinaa. Mutta haluaisin tässä antaa rakentavaa kritiikkiä, sillä se on varmasti aina tervetullutta. Tykkään tosi paljon blogistanne ja minusta on mahtavaa, että Esko on myös mukana. Teillä on kivoja postauksia ja mielenkiintoisia juttuja ja lapsen mukaan ottaminen on myös kiva, koska teette sen hyvällä tavalla. Mutta se, mikä on alkanut häiritsemään on kaupallisuus ja mainonta. Ymmärrän, että sekin kuuluu bloggaukseen, mutta se alkaa olla jo liian hallitsevaa. Mainonta vie mielenkiinnon. Esim. Kalastajan vaimo tekee sen hyvin ja mielenkiintoisesti, niin ettei se ole liian tyrkkyä tai pelkästään sitä. Mutta tosiaan, hyvä postaus ja kiitos kivasta blogista teille molemmille!
Tää on just tätä! 😀 Eikä harmi vaan edes rajoitu blogimaailmaan. Samaa tehdään missä ikinä on lapsia ja äitejä. Jännä, että isät tuskin arvostelevat toisiaan noin, tai edes äidit isiä. Pitävätkö äidit omaa rimaansa vaan niin järjettömän korkealla, että pakko (vähintään mielessään) nokittaa koko ajan muita äitejä täyttämään omia puutteitaan?
Tuollaisen listan kun saisi roikkumaan kaulaansa tai liimattuna selkäänsä: ”tulitko ajatelleeksi, että…?” 😀 ja tietysti muistilapuksi omaan käteen 😉
Nyt tiedät miltä poliitikoista tuntuu. Aina teet väärin ja olet vielä tyhmä/ruma ja aina omaneduntavoittelija 😉 Bloggaajat ovat varmaan vielä korruptoituneita wannabetoimittajia. Jatka Karkki arvosteluista huolimatta. Olet huippu. 🙂
Mä toivon että noi kommentoijat eivät ole itse mutseja. Kamalaa miettiä kuinka niiden lapsetkin voivat oppia noin tuomitseviksi. Tsemppiä kestämään kaiken maailman negatiivisia tyyppejä!
Samaa mieltä! Tässä Karoliina osoitat kirjoittamisen lahjakkuuden. Miten onnistutkaan kirjoittamaan nämä asiat auki ilman, että lukijalle tulee syyllinen olo siitä, että lähes kaikki meistä ovat miettineet jompaa kumpaa esittämistäsi vaihtoehdoista. Tämä herätti näkemään asioiden molemmat puolet ja lopettamaan typerän ihmisten lokeroinnin. Mahtavaa!
Hyvä Karoliina, oot kyllä niin paras! 🙂 kohdin ei koskaan, siksipä en ymmärräkkään, miksi nämä mielensäpahoittajat lukee ”vihaamiaan” blogeja… Tai jos on pakko lukea, niin miksi on pakkokommentoida?? Aikuiset osaa varmasti pitää mölyt mahassa! Jos ei oo mitään kivaa sanottavaa, niin pitää olla hiljaa. Mä en kestä ikinä ikäviä kommentteja, vaikka ne ei oo mulle tarkoitettuja, niin en voi lukea blogejen kommentteja.. 😀 😀 ja hei, täydellistä suoritusta äitiydessä ei vaan oo, kaikki me kuitenkin olkaa varmasti parhaita äitejä omille lapsillemme! 🙂 <3 – kati
Komppaan! 😀
Just tän takia en kyllä ikinä ala bloggaamaan..:D Eihän tuota kestä kukaan! Itse vaan tyydyn lukemaan blogeja ja naureskelemaan mitä moninaisimmille kommenteille (tai joskus tulee kyllä kauhisteltuakin). 😀 Tsemppiä! Onneksi näköjään itse jo tiedätkin miten kommentteihin kannattaa suhtautua 😉
Ahhhahhahhhaa 🙂 näinpä se on, aina voi löytää sanomista jos haluaa. Ja sama toimii myös joillain työpaikoilla pesivissä juorukerhoissa jos et jostain syystä oo halunnut tai kelpuutettu jäseneksi 🙂
Täydellisyyttä hipova postaus!
…ja vaikka tässä ei nyt ollutkaan kritiikkiä, niin suutun ja mustaksi muutun, jos et vastaa tähän :p
Totta varmaan tuokin, ei kaikkia voi miellyttää. Mutta ehkä bloggarikin voi ajatella sen vanhan viisauden mukaan näin: kaikki ovat kuitenkin niin kiireisiä miettiessään, mitä muut itsestään ajattelevat, että ei ät juuri ehdi sinun asioitasi miettimään. Kyllä minulla ainakin on omassa elämässä niin paljon tekemistä ja ajateltavaa, etten paljon ehdi bloggareiden asioita miettimään. Ja toisaalta, voittopuolisesti ajattelen toisista ihmisistä ihan vain hyvää. Niinkuin kai aika moni muukin.
Ohhoh ! Ei voi muuta sanoa kuin et uskomattomia kommentteja. Jatka vaan omaan tyyliisi. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, vai miten se meni…Tsemppiä !
Voi apua, tästä sain kyllä päivän parhaat naurut! Ja niiiiiin totta, monessa mielessä.
Haha, osu ja uppos! 🙂
Ihan älyttömän hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Asenteella ja huumorilla, tykkään 🙂
Ehehehee, tää oli hyvä! Allekirjoitan kuules joka sanan :).
<3 Hannele
Hyvä vastaus Karkki 🙂 Olet selvästi tosi fiksu ja ajatteleva ihminen, kaikin puolin ihana äiti <3
Todella hyvä kirjoitus! Tee niin tai näin niin se on aina jonkun mielestä väärin! Parasta siis tehdä niin kun itsestä parhaalta tuntuu 🙂
Toi ekan kuvan otsatukka-tukka on kyllä paras tukkavalinta mitä oon sun yllä nähnyt! Sopii tajuttoman hyvin.
Ihan mieletön postaus! Näinhän se juurin on! 🙂
Loistava postaus, näinhän se menee! 😀 Teet sitten kuin hyvänsä, niin aina jollain on jotain sanomista aiheesta, mutta onneksi niitä ei tarvitse kuuleviin korviinsa ottaa. 🙂
Heh! Ihan paras postaus!!! Allekirjoitan ;D
Kiitos samoin <3
Karo : Viisaita aatteita sulle! Tuo bloggaajien oma brändäys voisi olla ihan gradun ja väikkärinkin aihe. Todella mielenkiintoista 🙂
Kerrotaan ihanalle Eskolle 🙂 Hauskaa kevättä!
En,en,en 🙂 Kokoelma blogikamujen ja mun parhaista paloista 🙂
Juuri näin, äiti! Ja tämähän on kotonakin siis opetettu meille mimmeille: Terveellä itsetunnolla ei tarvitse muita liiskata tai pilkata. Ehkä elämän paras oppi ja parhaat eväät, siis se tavallinen ja terve suhtautuminen itseen. Sama kun F:llekin saadaan, on asiat todella hyvin 🙂
Hyvä,M!
Oi kiitos, Veera 🙂
Ja siis 99% kommenteista on aivan huippuja! Onneksi nämä kaikki ei ole (ainakaan julkisesti) tullut mulle 🙂
Ihanaa, että nauratti! Niin muakin, kun kirjoitin 🙂 Oma vitsi, paras vitsi!
Voi! Kiitti <3
Kiitos, Maria!!
Jos tekee tätä työkseen/puolityökseen, on pakko välissä myös kirjoittaa yhteistyöpostauksia, koska se on osa tulojamme. Ja jos hommaan menee sellaiset 10-20 tuntia viikossa, on palkka ihan jees.
Itse kyllä otan vain niitä kampanjoita, joista oikeasti pidän ja haluan kirjoittaa. Kurja jos tuntuu sille, että kamppiksia on silti liikaa. Tosin. Viime tilikaudella, kokonaisessa kuukaudessa, mulla ei ollut esim. yhtään kampanjapostausta.
Isiä ei tosiaan syyllistetä! Olet ihan oikeassa!
Kiitti, Saija 🙂 !
Samaa olen minä pohtinut!!Kiitti 🙂
Loistava postaus!!!! 😀 😀 Niin totta, niin hauskaa ja niin surullista, kaikki samalla kertaa.
Niin ollaan! Ja jokainen perhe on erilainen. Onneksi <3
😀
Ei näitä tosiaan turhan vakavasti voi ottaa 🙂
Totta!
Voi kun olette ihania Laura ja sikke. Kiitos <3
Juuri näin!
Hei kiitti! Ja juuri näin 🙂
Nettanen ja nimetön. En ärsyyntynyt. Mun mielestä lapsen yksityisyys ei ole asia, josta lipsuisin kommenttien takia. Tuollaiset päätökset pitää olla aivan omia.
Kasvottomuus oli kokeilu, kun mua itseäni alkoi ahdistaa, että todella monen asian googlaamalla (lastenvaattee, merkit, tapahtumat..)ensimmäisenä vastaan tuli F:n kasvot.
Katsotaan, mihin suuntaan täm homma nyt lähtee. Tehdään niin kuin tuntuu itsestä kulloinkin hyvälle!