Olen tänä keväänä aloittamani pohdiskelun lomassa pohtinut paljon sitä, mitä on rakkaus. Milloin voi sanoa rakastavansa ystävää, kumppania, eläintä, ruokaa tai jotain harrastusta? Ja kuinka omaa lastaan rakastaakin niin paljon, ettei sellaista rakkautta edes tiennyt olevankaan.
Päässäni on soinut jostain syystä myös monta päivää The Darknessin biisi Love is only a feeling. Miten niin ONLY a feeling? Tunteethan ovat ainoa asia, joka erottaa ihmisen eläimestä. Ja kuinka paljon värikkäissä trikoissa hyppiviin Darkness-miehiin kannattaa luottaa? Jokuhan on sanonut, että rakkaus on tunteen sijaan ennemminkin konkreettisia tekoja.
Näinkin suuri kysymys tähän iltaan: Onko rakkaus tekoja vai tunteita?
Itse olen tullut siihen tulokseen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut (arkisestikin?) ajatella, että pelkkä rakkausajatus ei riitä. Teot kertovat enemmän.
-Karoliina-
* Tämä postauksen kuvien innoittajana on toiminut Huawein-kuvakisan ja Veikko Kähkösen kuvausvinkki numero 3, jossa huomio pyydetään kiinnittämään kuvan valotukseen. Tämän postauksen kuva on otettu käyttämällä Huawein P8 -puhelimen valomaalaustoimintoa. Oman Huawei P8-puhelimen voit voittaa, kun osallistut kisaan. Kisaohjeet kuvakisaan Huawei-postauksestani tai täältä.
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (7)
On eläimilläkin tunteita! iloa, pelkoa, surua, välittämistä! Aivan varmasti! Mieti vaikka koiraa tai simpanssia. Mutta juu, muuten olen samaa mieltä, rakkaus on paljolti kauniita tekoja, etenkin tällaisessa lapsiperhehärdellissä 🙂
Wau! Viisain miete tästä, jota olen koskaan kuullut. Kuka tämän on sanonut? Pisti pohtimaan!
”Rakkaus on pyyteetön pyrkimys antaa toiselle tilaa olla oma itsensä.”
On! tässä pikaisella googletuksella haettua todistusaineistoa 🙂 http://yle.fi/uutiset/elain_tuntee_siina_missa_ihminen__jalkipuintiin_el…
Kuulostaa ihanalle <3 Arvostan!!
Onkohan? Hmmm. Mä olen luullut, että niitä johdattaa vaisto, ehdollistuminen jne. Mutta sitten kun kuulee jotain liikuttavia ”uskollinen koira -tarinoita”, kyllä tulee tippa linssiin!
Mun mielestä se on tunnetta ja tekoja aikalailla tasaisesti.
Kuten varmaan oon jo monta kertaa toitottanut, olen mun miehen kanssa ollut kohta 24 vuotta yhdessä. Edelleen kun ollaan päivä erossa ja illalla nähdään, on vatsassa perhosia. Edelleen hän tuntuu niin oikealta. Sitä haluaa tehdä asioita, jotka tekevät toisen onnelliseksi, vaikka ei niistä itse niin välittäisikään. Arjessa taas se, että toinen on vaikka myöhempään töissä, on kotona odottamassa valmis ruoka, koti on siisti ja toinen pääsee vain olemaan. Parasta kaikessa on se, että olemme luoneet yhdessä kaksi niin maailman rakkainta ihmistä, sitä rakkautta ei voita mikään…meiän lapset <3