Kun kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2004, muistan, kuinka harmittelin sitä, että sain lahjaksi astioita monilta eri merkeiltä ja monista eri mallistoista. Olin siihen aikaan sinisten(!) Arabian 24h-sarjan astioiden fani, ja siksi vihreät Kartio-lasit ja pinkit Primavera-mukit tuottivat vaikeuksia.
Monta vuotta keräsinkin vain yhtä astiasarjaa, kunnes muutama vuosi sitten huomasin, että olen kyllästynyt yksioikoisiin kattauksiin. Halusin hassutella ja ostaa juuri niitä astioita, jotka miellyttivät silmääni, vaikkei niihin löytynytkään varsinaista paria omasta kaapista.
Lue uudesta astiafilosofiastani Hobby Hallin sivuilta. Minkä keinon keksin astiatylsyyden pelastajaksi? Ja mitä vinkkejä astiahauskuutteluun annankaan?
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (4)
Itse kyllästyin kerättyäni melkein ”täyden sarjan” arabian paratiisi astioita. Toki pidän noita edelleen kauniina, mutta huomaan kattavani niitä pöytään aina vain harvemmin. Ehkäpä on juuri niin, että kattaus näyttää aina jotenkin samalta, kun astioissa on vielä niin hallitseva (vaikkakin siis kovin kaunis) kuvioiti.
No juuri niin. Ja voihan se olla, että vuosituhannen alun maku vielä palaa!
Paratiisi on ihana! Tosin itsekin ehkä suosisin sitä kattauksen osana ennemmin 🙂
Itse sain v. 2001 ylioppilaslahjaksi melkein täydellisen keltaisen Teema-astiaston. Joitakin kertoja olen harkinnut siitä luopumista, mutta en kuitenkaan ehkä ihan tosissani. Häälahjaksi saimme sitten sen ihanan sinisen Teeman, nyt jälkeenpäin ällöttää ne liian pienet kahvikupit ja se synkkä, tumma sininen. Se astiasto on muutamaa uunivuokaa ja lautasta lukuunottamatta myyty. Kirppikselle menivät myös tummansiniset Kartiot. Nyt katan sopivassa suhteessa keltaista, Ikean valkoista ja musta-valko-kuviollista. Laseina useimmiten kristallit (näitäkin inhosin kun sain tuliaisiksi koreat lasit Prahasta v. 2000…) ja aterimina häälahjaksi saadut Iittalan Mangot, joita rakastan edelleen. Näin se maku muuttuu, ainoastaan tuo keltainen on jännästi pysynyt 🙂